Vihaan tätä vuodenaikaa, mutta on yksi paikka, josta siitä voi nauttia. Metsä.
Lapset ovat parhaimmillaan metsässä. Metsä nimittäin vaatii keskittymään. Kannot, risukot, kaatuneet puut, juurakot, jäkälät ja kivet ovat temppurata, jonka suorittamiseksi silmät pitää pitää auki ja jalansija valita tarkasti. Välillä tulee helpompia osuuksia, jolloin on riehunta-aika. Seikkailupuisto vailla vertaa.
Myös minä olen parhaimmillani metsässä. Olen läsnä, ilman wifiä. Hengitän sisään sammalen tuoksua, ajattelen hajottajia, kuuntelen (ajoittaista) hiljaisuutta, välillä miekkailen ja punttaan pepusta, jos tarvis.
Ja metsä, se on parhaimmillaan aina. Marraskuinen retki tarjoilee yllättäviä tuoksuja, makuja ja värejä ja ihan ilman ötököitä.
 |
| Musta vesi, keltaiset järviruo'ot. |
 |
| Katukiveyskivet ovatkin luonnontuote. |
 |
| Kääpä tekeytyy näkymättömäksi punavihervärisokealle. |
 |
| Halloween-lehti irvisteli meille. |
 |
| Mustikat oli tosi kylmiä ja vetisiä. |
 |
| Ensin näytti siltä että punaisia palloja leijuu ilmassa. |
 |
| Kun lähtee metsään ilman koria. |
 |
| Sataa pihlajanmarjoja. |
Menkää metsään. Ette pety.
Kannatan!!!! :)
VastaaPoistaHyvä!
PoistaKannattaa ensin ottaa selvää onko karhu liikkunut metsässä. Karhuhavainnot sivulta löytyy....)
VastaaPoistaJostain syystä en ole koskaan osannut pelätä karhun kohtaamista vaikka olen koko lapsuuteni keskellä metsikköä asunut.
Poista...ja kun on lasten kanssa liikkeellä on sitä meteliäkin yleensä sen verran että vähän hitaampikin mesikämmen todennäköisesti ehtii väistää...
PoistaJestas, kannattaa myös ottaa selvää, onko pedofiili liikkunut metsässä. Karhu väistää ihmistä, jos on vaan tarpeeksi meteliä. Karhu hyökkää ainoastaan yllätettynä tai jos ihminen joutuu vahingossa emon ja pentujen väliin. En ole minäkään osannut pelätä karhuja/hirviä/susia, ehkä juuri siitä syystä, että olen elänyt keskellä metsää.
PoistaViime viikko oli ihan kaaosta, mutta kun menin metsään, tosin kymmenkunta 10-12v partiolaista vanavedessäni, pahin surina loppui päässä ja kuuden tunnin rämpimisen jälkeen harmaassa arjessa oli taas värejä. Miksi sinne tulee silti mentyä niin harvoin, kysyn vaan?
VastaaPoistaMetäsretkeä:
http://www.lily.fi/blogit/ilman-sinua-olen-lyijya/harmaan-arjen-pelastajat-eli-mika-pitaa-paan-kasassa
Ja miten hyvä keskivartalotreeni! ;) Metsänpuute diagnoosiksi!
PoistaEhdottomasti! ja aivan ihanat valokuvat otit(te)!
PoistaMetsässä ei myöskään ole sitä perkeleen kuraa, millä kersat kuorruttautuvat erilaisilla rakennetuilla alueilla, kuten pihoilla ja kaduilla. Hyvä!
VastaaPoistaTaivahan tosi!
PoistaOlin taannoin metsässä omien ja siskon lasten kanssa. Kaikki olivat ihna haltoissaan vaikka leikkivätkin metsässä ajottain muutenkin. Kahdeksanvuotias huokasi: "Täällä on NIIN ihanaa! Voi kun vaan tulisi lähdettyä useammin" Voiko sen enää paremmin sanoa :D
VastaaPoistaMetsässä on ihanaa. Ei tarvi kovin ihmeellinen kaistale olla, että mieli lepää. Eskarilaisen mielestä eskarin parhautta on joka viikkoinen metsäretki. Siellä kuulemma leipäkin jostakin syystä maistuu paremmalta. Ja joka viikko mietitään mistä se mahtaa johtua ;)
VastaaPoistaNiin samaa mieltä! Jos metsälenkille jaksaa vääntäytyä, ei koskaan tule pettyneenä takaisin. Ihania kuvia. vaikka valoa on vähän, voi metsästä näköjään löytää kaikkea kuvauksellista. Erityisesti tuo Halloween-lehti on ihan mainio :D
VastaaPoistaKiitos, hieno kirjoitus! Ja vielä sellainenkin etu, että monimuotoisessa luonnossa möyriminen vahvistaa vastustuskykyä ja ehkäisee mm. allergioita ja astmaa.
VastaaPoistaMinä allekirjoitan tästä jokaisen sanan, tavun, pilkun ja pisteen! Olen täysin samaa mieltä ja metsä on minun keinoni selviytyä tästä vuodenajasta, jota kutsut NIINNIIIIIN osuvasti hevonperseeksi! Lisäksi metsään on kätsä viedä sellaiset kersat, joiden uusin projekti on "tappele jokainen sekunti jonka olet hereillä". Eivät nimittäin tappele metsässä.
VastaaPoista