Kaikki lähti siitä, että vietimme helteisen kesäloman kokonaan mökillä. Huuhtelin permanenttikäsiteltyä kuontaloani päivittäin useita kertoja sekä meri- että kaivovedellä ja annoin auringon hoitaa kuivattamisen.
Kun kampaaja sitten katsoi osin vihertävää, osin valkoiseksi hapertunutta tukkaani, hän totesi ettei uskalla laittaa siihen minkäänlaista käsittelyä, ettei se katoa savuna ilmaan.
Vaihtoehdot olivat aika vähissä. Koska lyhyt tukka oli itänyt mielessä jo jonkin aikaa, annoin tyypille vapaat kädet ja vain yhden rajoitteen: mallin pitää olla minuutin laittamisella valmis.
Sitten vain kuuntelin saksien klipsuntaa. Tunnin päästä tukastani oli jäljellä enää kolmasosa.
Kymmenen havaintoa viikon ajalta.
1. Niskassa on neitseellistä ihoa, joka palaa auringossa.
2. Hiusten peseminen tuntuu lähinnä päänahan hinkkaamiselta. Shampoota tarvitsee viiden sentin kolikon kokoisen läntin ja kuivaus hoituu päätä vähän ravistamalla.
3. Luulin, että kuuppani on jotenkin tasaisen muotoinen. Ei ole.
4. Minulla on pyörteitä myös niskassa (kaksi otsalla ja kaksi päälaella ei siis riittänyt).
5. Lyhyen tukan valtava laittamistarve on myytti. Kaikki riippuu mallista. Tämän sukiminen paikoilleen on yhtä helppoa kuin ponnarin kieputtaminen - jos lenksu löytyy nopeasti.
6. Tökötit ovat parantuneet sitten yläasteaikojen. Enää ei ole pakko näyttää siltä, että on vetänyt kilon voita päähän.
7. Aamufrisyyri on sarjaa "ikkunaan lentänyt töyhtöhyyppä". Kersat repeilevät.
8. Pyöräilykypärän laittaminen on helppoa, kun ponnaria ei tarvitse ujuttaa niskalenkin raosta.
9. Tajusin, miten paljon näytän Faijalta.
10. Jämähtäminen on helppoa. Olin yrittänyt vuosikausia etsiskellä referenssikuvaa kivasta lyhyestä tukkamallista, mutta vahvasti meikatut ja photaroidut Hollywood-starat eivät tarjonneet uskottavaa pohjaa mallaamiselle. Ei minusta saa Halle Berryn näköistä pelkällä hiusmuotoilulla, naamahan siinä pitää vaihtaa! Ja koska kuvaa ei löytynyt, en mallin muutosta ikinä tohtinut ehdottaa.
Kiitos heinäkuu 2014. Odotan päivää, kun pystyn katsomaan peiliin hämmästymättä.
Itsellä ensimmäinen havainto kerran puolen selän kuontalosta polkkaan leikanneena oli kummallinen epätasapainon tunne päässä. :D En ollut arvannutkaan, että se letti oikeasti jotain painaakin.
VastaaPoistaKohdasta 9. saan kylmiä väreitä. Koitin kerran blondia peruukkia. Peiliin katsoessani näin ilmiselvän isäni drag queenina. Yksi elämäni traumatisoivimmista kokemuksista.
:D On jo riittävän hassua nähdä itsessään vanhempiensa piirteitä.
PoistaHyvältä näyttää!
VastaaPoistaKiitos, alan nyt itsekin viihtyä tässä.
PoistaHauska postaus ja kivalta näyttää tukka. Itsellä oli sama projekti muutama vuosi sitten kun hiukset olivat huonossa kunnossa. No sitä lyhyttä pidin sen pari vuotta ja leikkautin tosikin lyhyeksi välillä. Oli se kivan helppo ja minulla alkoi jopa kihartaa hiukset nätisti. Vaan nyt minulla on taas pitkät hiukset. Kasvavat niin nopeasti etten jaksa koko ajan kampaajalla rampata :)
VastaaPoistaTässä kieltämättä tulee fiilis, että voisi kokeilla ihan Suvi-Anne Siimes -meininkiäkin, mutta ehkä tähän täytyy tottua ensin. :)
PoistaHyvältä näyttää! Ja tiedän tunteen... Siitä on tosin jo noin kymmenen vuotta, kun mun uusi kampaaja antoi mulle saman tuomion. Hiukset eivät kuulemma olleet enää hiuksia vaan vihreää levää :D Pitkään blondauskäsittelyistä kärsineet pitkät hiukset oli yht äkkiä lyhyet ja tummat punaisilla tehosteilla.
VastaaPoistaKiitos! Mä tykkään kampaajasta joka sanoo suoraan mikä on tilanne eikä yritä toteuttaa kaikkia mun epätoivoisia toiveita.
PoistaIhanan positiivinen katsaus traagiseen tilanteeseen.
VastaaPoistaJäin miettimään tulevaisuutta: pysyvätkö hiuksesi lyhyinä?
En tiedä! Ongelma on siinä, että tukkani on onnettoman ohut, kuontalo ei ikinä palautunut toisen imetyksen jälkeen entiselleen. Pitkänä se siis näyttää surkealta rotanhännältä. :/
PoistaHahaa, hauskat huomiot! Oma tukkani on vuoronperään lyhyempi ja pitempi, mutta ihan lyhyt-lyhyt se ei ole nytkään kuin juurikin sieltä niskasta. Haaveilen lyhyemmästä kauttaaltaan juuri sen laittamisen nopeuden vuoksi, mutta mistäs se rohkeus? Täytyy olla luja luottamus kampaajaan.
VastaaPoistaNiin täytyy! Ja kampaajalla täytyy olla myös vastuu siitä leikkauksesta että asiakas selvää uuden tukkansa kanssa.
PoistaOoooo, hyvä tukka! :)
VastaaPoista-NiinaS
Tänks!
PoistaHiano on! Luonnonkiharalla tukalla ei tarvii lyhyestä haaveilla, se kun sitten kihartuessaan näyttää sellaselta mummun permanentilta.
VastaaPoistaLuonnonkihara on siitä ihana että se näyttää aina tuuhealta - ja on siis upea pitkänäkin! Järkytyin pari vuotta sitten ihan täysin kun näin yhden kuvan, jossa näkyi mun selkä: en tunnistanut itseäni, koska ponnari oli niin ohut. Yyh.
PoistaIkkunaan lentänyt töyhtöhyyppä. :D
VastaaPoistaMun mielestä lyhythiuksinen Demi Moore näyttää nyt vähän sulta.
Ooh! Demi on yks mun all time kauneusidoleista joten kiitos!!! ;)
PoistaMä tein ton saman leikkaamisen kaksi kertaa, ekan kerran vuonna 81ja uudelleen vuonna vuonna 94... oli mulla siinä välillä kasvanut puolipitkä permanentattu pehko ym muita kokeiluja.
VastaaPoistaYks kerta silloin 94 kesällä tuli kampaajan kanssa puhetta et vois kokeilla jotain muutakin mallia, annoin vapaat kädet ja leikkas mun tukan todella lyhyeksi ja sit värjäsin tukan itse punaiseksi.
Siitä asti olen ollut lyhyttukkainen, enkä vaihda tätä ikinä...
Samalla luottokampaajalla käyn edelleen, onneksi hän on hinnoiltaan edullinen niin 5-6 viikon välein tapahtuva leikkaaminen ei vie konkkaan.
Superhelppo lyhyt tukka on helppo joko föönata tai jättää föönaamatta, kuivuu viidessä minuutissa... tunnistan kyllä tuon töyhtöhyypän... viime viikolla naureskelin miehelle, että huomasitko komeat Tintti hiukseni aamulla. =)
Kesällä käytän paljon huivia, silloin kun en esim. jaksa aamulla pestä hiuksia, koska menen uimaan , pihahommiin tms.
Ah, nostitkin esiin postauksen aiheen: päähineet! Aion käyttää ilmojen viilettyä hattuja ihan uudella tavalla kun ei tarvii sitä after-lookia pelätä.
PoistaKivat on! Kyllä hyvin leikattu lyhyt on mielestäni useimmiten freesimpi kuin laittamaton ja joskus toissakesänä leikattu pitkä. Jos ne ovat saatavilla olevat ääripäät, kuten itselläni usein. :D
VastaaPoistaOma, lyhyt tukka, on ollut ihan hitti. Sekä peilikuvan että läheisten mielestä. Joko ne valehetelee hyvin tai diggaa:
http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2014/06/09/uuuuu-mama-tsiikatkaa-vahan-naita/
Lyhyt tukka on niiiiiiin koukuttava... Olen tässä yrittänyt kasvattaa hiuksiani polkkamittaisiksi, mutta aina se helppo ja lyhyt malli vaan houkuttelee.
VastaaPoistaHieno! Referenssikuvista: kun itse keräsin rohkeutta pitkien hiusten lyhentämiseen, totesin, että netissä pitäisi ehdottomasti olla sellaisia sivuja, joille olisi kerätty ihan tavallisten ihmisten hiustyylejä. Google-haulla löytyvien, viimeisen päälle laitettujen julkkishiusten vertaaminen omaan pallopäähän ja kaksoisleukaan on ihan vaan masentavaa. Totesin, että parhaiten hiustyyleistä ja niiden sopivuudesta eri mallisille kasvoille pääsee perille kyttäämällä kanssakulkijoita kaupungilla. Ja heti kun vastaani käveli itseni näköinen nainen, jolla oli hieno lyhyt tukka, uskaltauduin itsekin kampaajalle. Tosin Michelle Williamsin kuva oli mukana, kun en olisi muuten osannut selittää, mistä kohtaa saa olla lyhyt ja mistä pitempi - ja sitten piti selitellä kampaajalle, että en mä kuvittele tältä näyttäväni, mutta jos tällaisen tukan kuitenkin saisi... Ja hieno siitä tuli!
VastaaPoistaAi niin, Pinterestistä löytyi kyllä jonkun verran ihan taviksien tukkakuvia.