28.3.2014

Mummon neliöt ja muut työt

Kotiimme on saapunut uusia käsitöitä, kiitos taitavan anoppini. Kun kerroin tekeväni postauksen hänen pajansa tuotoksista, hän säikähti ja totesi, että eivät nämä nyt mitään hienoja ole. Että oikeat käsityöihmiset näkevät kyllä, että harrastelijakamaa ovat.

Goddammit!

En käsitä tätä vaatimattomuutta. Jos ketään ei koskaan saisi kutsua taitavaksi, sillä perusteella, että taitavampiakin löytyy, voimme poistaa koko sanan käytöstä.

Ymmärrän toki, mistä tämä ajatusmaailma juontaa juurensa. Jos ostaa kivaa lankaa ja tekee ohjeen mukaan, lopputulos on toki jonkun muunkin toistettavissa. Tehtävä on tekijän mielestä liian helppo ylistettäväksi. Vaikka kysehän on siitä, että käsityöihminen on se, joka saa niillä riittävillä taidoilla asioita aikaan.

Minusta nämä ovat ihan järjettömän hienoja.

Tämä rahi on Ikean mallistoa, mutta kun menin pesemään hupun (ohjeiden mukaan), se ei enää mahtunutkaan kuution päälle. Anoppi väänsi uuden päällisen mummon neliö -konseptilla, Vaari maalasi valkoiseksi. Voilá!

Synttärilahjaksi sain tämän muhkean lukutyynyn.

Ympyrähuivit ovat suosikkejani, tunnen oloni suorastaan alastomaksi ilman. Niitä on jo kertynyt nelisen kappaletta.

Ja mikä hienointa, tällainen tuotanto inspiroi jopa minua. Olen ehdottomasti enemmän nitoja&nippusiteet -ihminen, mutta olen saanut itseni kiinni käsityömyönteisistä ajatuksista. Varsinkin kun voi neuloa käsivarsillaan, ilman puikkoja.



Ongelmana on se, että tässä elämäntilanteessa jotain olisi pakko lopettaa, että jotain uutta voisi aloittaa. Tyydyn siis vielä toistaiseksi olemaan vastaanottavana osapuolena ja hurraamaan jokaiselle meille saapuvalle neulostyölle.

11 kommenttia:

  1. Silläkin uhalla, että tämä kuulostaa tylsälle ja kornille, niin on se vaan hienoa jos saa jotein minkä joku on sulle vartavasten tehnyt. Silloin se on yleensä upea. Tai näin tahdon ajatella, koska olen SE täti joka tuo käsitöitää ja muita näpertelyjä lahjaksi ja odottaa ilahtuneita ilmeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai! Ja räätälöinnissä on vielä sekin hyvä puoli että värit ovat mieleiset.

      Poista
  2. Miksei tuohon suvi-virsi avaukseesi saanut kommentoida?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli superkiireinen viikko, enkä olisi ehtinyt tsekkaamaan kommenttiboksia koko ajan. Ja valitettavasti uskontoaiheissa se on välttämätöntä.

      Poista
    2. Miksi uskontoaiheissa pitää tsekata kommenttiboksia koko ajan? Millaisia kommentteja ei saisi mielestäsi kirjoittaa, ja miksi? Jos kirjoitat provosoivasti, niin olisi kiva, jos lukijakin voisi sanoa oman mielipiteensä :)

      Poista
    3. Olen ihan samaa mieltä. Kyse on kuitenkin ihan lainsäädännöstä: julkaisijan vastuulla on moderoida herjaavat ja loukkaavat kommentit pois ja uskontoaiheet ovat tässä suhteessa tulenarkoja. Tässä yksi kirjoitus aiheesta. En halua, että täällä pääsee ääneen kuka tahansa.

      Poista
  3. Näin käsityöihmisenä ja vielä suht taitavana sellaisena ymmärrän kyllä tuon vaatimattomuuden ihan täysin. Jotenkin sitä alkaa herkästi ajatella, että eihän nämä villasukat/huivi/tyynynpäälinen/pussukka/tai-jotain-muuta-hienoa-itsetehtyä mitään ihmeellistä ole, kyllähän tällaisen tekee kuka tahansa. Sitä ei vaan aina muista, että toisilta ei suju edes ketjusilmukka, niin kuin itseltäni ei suju kärrynpyörä tai maratonin juokseminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just näin! Ja vaikka sujuisikin, a) ei saa aikaiseksi mennä edes lankaostoksille tai b) saa aikaiseksi vaan oikeasti kökköä. :D Itsekin ajattelin siitä Luonan sisäleikkimökin tuunauksesta, että mitä nyt vähän maalia sudin pintaan ja tapetista leikkelin lehtiä.

      Poista
  4. Mä tein "nuorempana" siis lasten saamiseen asti todellapaljon käsitöitä ja kun lapset oli pieniä en tehnyt varmaan kymmeneen vuoteen juuri mitään.

    Nyt kun nuorinkin on jo kohta 11 v olen taas innostunut uudelleen käsitöiden tekemisestä. Villasukkia teen vuodessa varmaan 20-30 paria ja lahjoitan niitä eteenpäin aina kun käydään jossain kylässä, omalla perheellä kun alkaa olla riittävästi sukkia..
    Yleensä vastaanottajat on aina kiitelleet ja joillekin olen vienyt useamminkin näitä sukkia, kun tiedän, että oikeasti arvostavat niitä.

    Myös ompelemisesta olen innostunut uudelleen ja tuossa syksllä tein tytöille 4 kpl kilpapukuja luisteluun ja vielä parikymmentä luisteluseuran näytökseen.

    Mun mielestä käsitöiden tekeminen vaatii omanlaisestansa häiriötöntä keskittymistä, mitä en minä ainakaan pystynyt pienten lasten kanssa aikaansaamaan itselleni, mutta aika aiaknsa kutakin...

    VastaaPoista
  5. Minustakin tuo vaatimattomuus on tosi hassua. Niin moni vähättelee tekeleitään, vaikka ne olisivat superhienoja (kuten tässä tapauksessa). Ihailen käsityöläisharrastajien taitoja suuresti. Haluaisin itsekin osata, mutta kun opettelu veisi muka niin paljon aikaa ja koulussakin käsityö oli surkein aineeni ja ja ja...

    VastaaPoista
  6. Pakko jakaa tämän päiväinen päivitykseni, kun luin tämän: "Nappi jää käteen takkia päälle laittaessa. Mitä teke Lellu? No lähtee anoppilaan LAINAAMAAN neulaa ja lankaa (en omista ompelutarvikkeita, todellakaan). Mitä tekee anoppi, kun miniä ilmaantuu oven taakse? No istuttaa miniän kahvipöytään, ompelee napin kiinni ja kiristää siinä sivussa ne kaikki muutkin napit ja tyrkyttää vielä lähtiessä tuoretta ruisleipää mukaan! Tästä on hirviöanoppi kaukana!" :)

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...