Nyt seuraa työpaikkailmoitus!
Kun tammikuussa kartoittelin kevään työmarkkinoita, sain vinkin hauskasta duunista suomalaisen kirjallisuuden edistämisen parissa. Vaikka tehtävä oli kiinnostava, emmin. Enhän minä oikeasti tiedä kirjoista mitään. Olen lähinnä kirjoittanut vitsikkäitä äitiysoppaita ja viime aikoina ehtinyt lukea vain Maisa Hiirestä, joka opettelee uimaan.
Vinkkaaja suorastaan hermostui. Ei tässä nyt hitto vieköön Tolstoita oltu palkkaamassa, vaan joku, joka ymmärtää, miksi kirjallisuutta on olemassa, ja jolla pysyy langat käsissä. Hän piti keskimittaisen monologin siitä, miten kohtalokasta suomalaiselle työllisyydelle on, kun osaavat ja rohkeat ihmiset onnistuvat vähättelemään taitojaan eivätkä näe metsää puilta.
Monologi tuli mieleeni, kun kyselin Koti-Insinööriltä (joka nimestään huolimatta on myös työinsinööri) Suomen Blogimedian tuottajarekrystä - kyseinen tuottaja kun tulee olemaan minunkin elämässäni varsin merkittävässä roolissa.
Kuulin, että rekrysivulla on käynyt kauhea kuhina, mutta hakemuksia sen sijaan ei ole ropissut sisään taakaksi asti.
Klassinen ongelma: uusi pesti, uudessa firmassa, uudella toimialalla. Suurin osa toteaa saman, minkä minä: En minä tuota osaa. On parempiakin.
Nyt tarkkana.
1. Aina kannattaa hakea. Työnantaja etsii palapeliinsä sopivinta palaa, koska täydellistä ei ole - sopivimman määritelmä taas riippuu monesta eri muuttujasta, joita on ulkopuolisen mahdotonta edes arvailla. Sitten on kokonaan oma kriisinsä, jos onkin yllättäen hakijoista se sopivin.
2. Osaamisesi on laajempaa kuin luulet. Työpaikka, johon on valmis koulutus, on harvinaisuus, media-alalla jopa mahdottomuus. Projektihallinta on kuitenkin aina projektinhallintaa, laskeminen laskemista ja myyminen myymistä. Kokemus, persoona ja suosittelut painavat paljon enemmän kuin mikään oppilaitoksesta saatu paperi. Ja huijarisyndrooma iskee uudessa työssä väkisinkin, mutta alueen luonteeseen kuuluu, että se helpottaa ajan mittaan.
3. Vain aniharvassa työssä pitää kaikki osata tehdä yksin ja heti. Pitää tietysti tietää omat rajoitteensa ja olla rohkeutta pyytää apua, mutta tässä tiimissä on ne muut palat jo kohdillaan. Ja ihan pirun hauskat palat onkin.
4. Kun perustiedot ovat kunnossa tekemällä oppii loput. Tässä tapauksessa perustiedoilla tarkoitetaan myyntitaitoa ja mediamatematiikkaa, joka on lähinnä kertotaulua. Ei siellä SBM:ssa kukaan muukaan tiennyt, mihin lähti.
Siellä ruudun takana on satavarmasti joku sopiva. Hae siis hyvä ihminen hyvien blogien tuottajaksi. Tai pakota joku vielä sopivampi tyyppi hakemaan. Aikaa 19.2. asti.
Tarvitsen sinut asap.
Huijarisyndroomaan liittyen aika hyvä juttu: http://the-toast.net/2014/01/29/everyone-imposter-syndrome-except/
VastaaPoistaTyöpaikkaa jätän kyllä hakematta. En ole missään tapauksessa myynti-ihminen :)
Haha, hyvä juttu! :D
PoistaEi kai kukaan nyt jätä hakemusta ennen dedistä, vaikka olisi työpöydällä valmiiksi laadittuna... Sitähän varten deadlinet on! ;)
VastaaPoistaMä jätän kyllä duunihakemukset ennen dedistä! Ja itse asiassa arvostin rekryävänä osapuolena (silloin kun minulla oli vielä ns "ura") sitä että ei jättänyt viime tippaan. Niitä, joiden naamat olivat printissä pöydän kulmalla pitempään, jäivät myös paremmin mieleen!
PoistaNo damn, uskon kahdella äänellä. Ehkä yliopisto on oma maailmansa... Mutta täytyykin laittaa tuo oman homman työhakemus vetämään. Harmi vaan, ettei lomakkeessa ollut kohtaa mihin liittää oma pärstänsä :)
PoistaEli kiitos tästä, osui sattuvasti juttu.
En mäkään kyllä jättäisi viime tinkaan. Ensinnäkin joskus käy myös niin, että kun odottelee niin ilmoitus on sillä välin voinut poistua eli ovat ns. kesken prosessin löytäneet jo jonkun loistoyksilön. Ja juuri tuo minkä Katja mainitsi, siinäkin yksi hyvä syy.
Poistaah, tää tuli itselle juuri oikeaan saumaan: pätee näes mihin tahansa työnhakemiseen. Pitänee lopettaa tämä nönnöily ja vaan hakea, huijarisyndroomasta viis. Joten kiitos tsempistä! Toivottavasti löydätte sinne teille jonkun huipputyypin!
VastaaPoistaJust näin - hyvä!
PoistaMinulla ei ole mitään tekemistä tämän työpaikan haun kanssa, mutta yleishuomiona: Ehdottomasti kannattaa hakea aina ennen dedistä, rekryjä raakanneena on usein ekana saapuneet etusijalla, koska työn purku alkaa samantien pinoihin "ei, ehkä, ehdottomasti jatkoon".
VastaaPoistaJoskus on löytynyt oikea henkilökin ennen määräajan umpeutumista. Tätä ei tietenkään kukaan myönnä, mutta olen nähnyt käytäntöä toteuttaneen useammassakin yrityksessä. Koska jengi ei halua kerryttää 100 hakemuksen työtä pinoon ja sopivin henkilö halutaan löytää mahd pian.
Ihan samoilla linjoilla ole, työelämässä ei ollenkaan haittaa, jos on innostunut! :D
PoistaTämä on varmaan ala- ja suhdannekohtaista, mutta itse kaipaisin ilmoitukselta myös enemmän tietoa siitä, mitä työ tarjoaa minulle (rennon työyhteisön ohella) - etenkin kun kyse on uudesta toimialasta. Mutta ehkä kohderyhmä lukee ilmoitusta toisin kuin minä, minusta ei noihin hommiin olisi.
VastaaPoistaMjoo, tarkoitatko, että työnantajaa olisi pitänyt myydä enemmän? Uusi työ kun muodostuu pitkälti siitä, mitä hakijalla on tarjota - varsinkin kun kyseessä on tämä "tuottajan" suht monitahoinen titteli. Mutta hyvä pointti kyllä, kannattaa kiinnittää ilmoituksissa huomiota muuhunkin kuin että onko pätevä.
PoistaAsian vierestä: teilläkin näköjään Maisa opettelee uimaan... Meillä on ihan täydet Maisa-sulkeiset, illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä pitää lukea Maisaa. Vien aina silloin tällöin yhden tai kaksi Maisa-kirjaa kirjastoon takaisin kun tulee yliannostus. Aina ne jotenkin löytävät tiensä takaisin meidän iltasatupinoon.
VastaaPoistaJotakin positiivista sentään: uimakoulussa 2v yritti kellua kuin 'Maissa meeitähhti', vaikka ennen on kategorisesti kieltäytynyt vedessä selällään olosta.
Mä olen alkanut tulla siihen tulokseen, että Maisa on varmaan joku reality-tv-teini. Käy päiväkodissa ja leikkikentällä, mutta osaa lukea, laittaa ruokaa sekä kulkea yksin junalla ja metrolla. Kenenkään vanhempia ei näy missään, mutta kaikilla on rahaa ja omat talot. Maisa myös käy etelän-lomalla ja Lontoossa kavereiden kanssa. Melkein joka kirjassa on myös riikinkukko, joka lukee Maisa-kirjaa.
Sara
Haha, Maisa on tosiaan jonkinlainen arjen supersankari. Hänhän pyörittää maatilaakin kaiken oheistoiminnan lisäksi. :D
PoistaYliopistolla työhakemuksia ei saa avata ennenkuin dedis on päättynyt, ihan samalla tavalla kuin tarjouksiakaan ei avata. Dediksen jälkeen järjestetään virallinen avaustilaisuus, tehdään virallinen vertailuasiakirja, jonka jälkeen haastatellaan sen perusteella sopivimmat, jonka jälkeen laaditaan virallinen valinta-asiakirja... Pikkuisen byrokraattista siis... Eli siellä on ihan sama miten paljon ennemmin tai myöhemmin hakemuksen lähettää... :D
VastaaPoistaJoo totta, julkisella puolella on prosessi aika isossa roolissa. Mä en ole koskaan sinne hakenut, joten en muistanut!
PoistaSinähän olisit parahultainen Suomen Blogimedian tuottajaksi!
VastaaPoistaSen lisäksi että joutuisin työskentelemään Koti-insinöörin alaisena (=avioero) en osaa mediamatikkaa. :)
PoistaHitto kun teidän pitää lorvailla siellä Kehä III:n sisäpiirissä ; )
VastaaPoistaKerrothan heti valinnan jälkeen valinnasta. Tahdomme kaikki tietää, millaisen uuden ajan multipotentin te löysitte!
Tampereelta tulee pk-seudulle duuniin joka päivä possea! ;) Vink vink.
PoistaMutta miksi pitäisi olla fyysisesti Helsingissä? Eikös tuo työ ole siellä tietokoneen sisällä ihan valtaosiltaan?
PoistaOlen alkanut kyseenalaistaa tätä läsnäolopakkoa ihan tosissaan sittemmin kun mies on alkanut pendelöidä sinne pk-seudulle. Ei mitään järkeä...
Läsnäolopakon kyseenalaistamista soisin tekevän enemmänkin! Mutta tässä duunissa pitää tavata mainostajia, jotka lähes poikkeuksetta sijaitsevat kehien sisäpuolella, toki varnmaan joitain etäpäiviä voisi pitää. SBM:n bloggaaja voi toki olla muualtakin päin Suomea. :)
Poista