- puhe pikkuveljen huomisiin häihin. Koska molemmat vanhempamme ovat kuolleet, minun on tuurattava pilvenreunalaisia ja huolehdittava myötähäpeästä.
- ensi viikon hesarin kolumni. Ajattelin kirjoittaa joko aamuvirkkumyytistä (eli siitä kuinka jengi kuvittelee, että aamuvirkuilla on mystisesti enemmän aikaa) tai eräästä äitiystilitysten yhteydessä säännöllisesti esiintyvästä kommentista. Arvaatteko, mistä?
- mielipidekirjoitus Länsiväylään varhaiskasvatuksen merkityksestä sosiaalisena investointina.
- Vuoden mutsi II käsikirjoitus kustannustoimittajan kommentein. Lapseton kustannustoimittaja mm. totesi näin: "Tää on valaiseva, järkyttävä, huojentava ja hulvaton lukukokemus. Toimii!"
Sillä välin kun näpytän ja juhlin, ohjaan teidät KaksPlussan kolumnieni pariin - tämän vuoden kolumnit on juuri julkaistu netissä! Sisältö on tämän blogin vakkarilukijoille aika peruskauraa, mutta ehkä sieltä jotain uuttakin löytyy.
Palaan pian!
Arvaan, että kolumnin aiheeksi pohdittu kommentti on: "no, mitäs teit lapsia!" (tms.)
VastaaPoistaSama. "Oma valinta."
PoistaAivan oikein! :D Lausahduksessa yhdistyy monta väitettä. :)
Poista"Pitikö tehdä toinen lapsi, jos ei jaksa kahta hoitaa?"
VastaaPoistaKiitos! Se oli tuo edellinen, mutta tämähän täytyy myös mainita!
PoistaOlisipa hauska lukea hääpuheesi!
VastaaPoistaNiin olisi! Myötähäpeään en kyllä oikein usko, ennemminkin sieltä tulee jotain oivaltavaa, joka saa kuulijat pyyhkimään naurunkyyneleitä.
PoistaHeh! Jätän julkaisematta, koska se ei ole suurelle yleisölle osoitettu (ja lähinnä täynnä inside-vitsejä), mutta kyllä se naurua kirvoitti.
PoistaMuistakaa muuten naiset pitää enemmän puheita! Olen huomaavinani, että puhuminen on yleensä jätetty miehille. Eilen oli äänessä pelkkiä naisia. :)
Paras ystäväni täytti taannoin 40 vuotta ja pidin hänelle juhlissa puheen. En ole mielestäni hyvä puhumaan, mutta se puhe onnistui erinomaisesti. Hitaana hämäläisenä jouduin miettimään sanottavaa 5 päivän ajan. Lopputulos osui ja upposi: juhlakalu, juhlaväki ja minä itkimme. Se oli hyvä hetki.
PoistaVeikkaan, että äitiystilitysten yhteydessä usein sanottava kommentti menee jotenkin tähän suuntaan; "tää on kovaa työtä". Eli silloin, kun puhutaan äiti-työntekijän "palkasta". Joo joo kyllä kyllä... Kaksinkertaisena äitinä sanoisin kuitenkin, että se on elämänvaihe, ei työ! Eikä tämä mielipiteeni poista sitä tosiasiaa, että kyllä se hoitoraha on ihan jäätävän pieni.
VastaaPoistaNiin, se on jopa sitä "elämää". :)
Poista^vielä edelliseen, jotta ei jää epäselväksi, että onhan se välillä ihan helkkarin kovaa hommaa, ei käy kieltäminen!
VastaaPoista"Pakkoko niitä lapsia on tehdä, jos ei jaksa hoitaa!"
VastaaPoistaTämä tuli heti mieleeni ja näköjään on jo oikein arvattu. Lapsiin liittyvistä asioista ei saisi valittaa. Kuitenkaan sama logiikka ei päde muihin omiin valintoihin pohjautuviin asioihin, kuten puolison, ammatin, asuinpaikan jne. valintaan.
Totta! Puhumattakaan siitä, jos joku yrittäjä sanoisi että kovaa on. "Mitäs läksit!" :D
Poista