Kuinka valituksesta syntyi Suomen Blogimedia

Mikäs tuo palkki tuolla sivun yläreunassa on? No minäpä kerron. Kaikki alkoi siitä, että olin puolisentoista vuotta sitten kohtuullisen vittuuntunut. Potkut uhkasivat ja piti miettiä muita tulonlähteitä. Tilitin Koti-insinöörille pitkään ja hartaasti, miten syvältä on yrittää saada blogimainoksista ruokaa pöytään.

Ei siksi, että mainoksissa olisi kategorisesti jotain pahaa. Teki tässä maailmassa sitten stand-upia tai tofua, sitä on myytävä. Ja ostajia tavoitellaan mainonnalla. Kun tuotteita ostetaan, yrittäjä ottaa välistä rahaa. Jos rahaa tulee ovista ja ikkunoista, voi ehkä palkata jonkun. Tiedätte kyllä, miten homma toimii. Mainonta on välttämättömyys.

Ongelma oli siinä, että sain pelkästään naurettavia yhteistyötarjouksia. Milloin olisin saanut postausta vastaan alennuslipukkeen toimistotarvikefirman verkkokauppaan, milloin olisi pitänyt linkata vaivihkaa uhkapelisaitille ja milloin taas olisin saanut järjestää vaippapakettiarvonnan, ilmaiseksi tietenkin. Myös iso mediatalo otti yhteyttä: tarjosivat pari sataa euroa kuussa siitä, että siirtäisin blogini heille. He puolestaan saisivat brändini, halpaa sisältöä ja mainosmyyntitulot. Kiitos ei, ei ja ei.

KUVA: Dorit Salutskij

Kukaan ei tuntunut tajuavan, että blogi on aivan erilainen mediatila kuin Ilta-Sanomat, Salkkareiden mainoskatko tai naistenlehdet.

Bloggaaja on läsnä omana itsenään, omalla nimellään. Blogissa on tarkoitus keskustella! Vuorovaikutussuhteessa mainonta edellyttää avoimuutta ja sitoutumista! Ja sitoutuminen on vakava asia! Oman mediansa omistaja ajattelee muutakin kuin klikkejä. Harhaanjohtava, puhtaasti rahan takia tehty hämäräperäinen suosittelu on yhtä fiksua kuin se vanha tuttu tuulettimeen paskominen.

Toisaalta, mahdollisuuksia oli vaikka kuinka! Oli helppo nimetä mainostajia, joiden kanssa sisältöyhteistyö olisi ollut luontevaa: kirjastot, tavarafillarit, lasten tietokirjat, ooppera, HSL, räsymatot, Ylen dokumentit, lapsiystävälliset ravintolat ja personal trainerit. Pelkille bannereille skaala on vielä laajempi, kunhan nyt turkistuottajia ei tarvitse avustaa. 

Päätin valitukseni siihen, että halusin valita itse asiakkaani, mutta myyminen taas oli aikaavievää hommaa. Tarvitsin myyjän, joka tajuaisi, että blogimainoksesta ei saa jäädä kenellekään hyväksikäytetty fiilis. Sellaista ei ollut näköpiirissä.

Koti-insinööri kuunteli. Ja vaikka hän ei välttämättä tiedä, mitä eroa on fonduella ja fondilla, mainosmaailmasta tyyppi on kärryillä. Hän lähti pystyttämään mainosrahoitteista blogimediaa, jossa oikeat ihmiset kohtaavat ja tulonjakomalli on reilu. Palaset loksahtelivat kohdalleen vuoden mittaan, rahoitus ja ihmiset löytyivät.

Tässä on ensimmäisen aallon bloggaajapoppoo! Löytyykö tuttuja?
Paatti nimeltä XO tarjosi jengillemme lanseerausristeilyn blogimainintaa vastaan. KUVA: Dorit Salutskij 

Valituksellani on nyt y-tunnus. Juuri perustettu Suomen Blogimedia vastaa minun ja kymmenen muun samalla tavalla ajattelevan, pitkän linjan bloggaajan mainosmyynnistä. Kohotimme yhdessä lanseerausmaljat viime viikolla - kaikki äärimmäisen huojentuneina siitä, että saamme vastaisuudessa mainoksista tuloja, mutta voimme silti olla ylpeitä siitä, mitä teemme.

Teidän kannaltanne juuri mikään ei muutu nykyisestä. Suurin osa sisällöstäni on edelleen mainosvapaata. En ole edelleenkään kiinnostunut tavarasta vain siksi, että se on ilmainen. Merkkaan mainokset omalla tagillaan ja avaan diilin laadun myös jutussa. Mahdolliset bannerit ehkä erotatte mainoksiksi ilman erillistä huomautusta. Ja kuten aina ennenkin, kommenttiboksi on avoin kysymyksille ja vastakkaisille kokemuksille.

Mitä tästä opimme? Aina kannattaa valittaa!