Hyvä. Kyllähän sitä subjektiivisuutta sietää miettiä. Varsinkin sitä, miksi kaikki tuntuvat puhuvan mutufiiliksellä. Jos ja kun emme tiedä faktoja, Apuset voivat huudella mitä tahansa. Tarvitaan läjä selvityksiä.
Ihan ensimmäiseksi on tiedettävä mittakaava. Ei näitä tilastoja ole mahdoton selvittää. Paljonko kokonaan lomattomia lapsia on? Millainen kuluerä ovat lapset, joiden vanhemmat (toinen tai molemmat) ovat kotona? Kuinka paljon on perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat kotona?
Toiseksi pitää tietää syyt. Ovatko vanhemmat todella allasbileissä vai työttömiä työnhakijoita, sairaita, hetkellisesti pätkätyöttömiä tai vanhempainvapaalla? Jos vauvan kanssa kotona, minkä ikäisiä muut lapset ovat?
Kolmanneksi on selvitettävä vaihtoehdot. Onko niitä? Mitä tarjoavat kaupungin "kerhot" ja "avoimet päiväkodit"? Missä niitä on? Ja sitten jos todetaan että hyviä vaihtoehtoja on jokaista lähellä, niistä pitäisi vielä kertoa. On ihan sama, kuinka monta ilmaista puistotätiä on, jos kukaan ei tiedä niistä.
Selvityksen tuloksista pitää vetää johtopäätöksiä ja tehdä (vaikeita) ratkaisuja. Jos päivähoito ei ole perusteltua lastensuojelullisista syistä ja vanhemmat tosiaan vain lööbaavat, niin mikä neuvoksi? Pitäisikö tällaisten perheiden päivähoitomaksua korottaa vai potkia lapsi pois hoidosta? Humaania olisi tietysti auttaa heitä olemaan vanhempia. Pelkkä lapsen edun valvominen ei nimittäin riitä. Lapsen hyvinvointi on suorassa suhteessa vanhempien henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, heidän näkökulmaansa ei voi ohittaa. Sanelemisella ei ole koskaan saatu hyviä tuloksia.
Vanhemmuus on sika säkissä. Kukaan ei osaa ennustaa, mitä tapahtuu kun istukka irtoaa. Lasten kanssa ei ole automaattisesti ja yksinomaan kivaa, ja kaikki naiset eivät ole synnynnäisiä hoivaajia saati että kaikki miehet olisivat kiinnostuneita jälkikasvustaan. Tarvitaan turvaverkko.
Subjektiivinen päivähoito on yksi syy, miksi itse ylipäätään uskalsin lastentekoon ryhtyä. Tiesin, että pääsen taas töihin ja lapsi hyvän hoitopaikan. Ehkä Evan johtaja on vanhempainvapaansa pitänyt ja tullut perustellusti toiseen tulokseen.
Aijettä mää ihastuin tohon ohjelappuseen :D
VastaaPoistaTon äänensävyn kuulee tosta lapusta. :)
PoistaTämän päivän hesarissa loistava artikkeli aiheesta!
VastaaPoistaKommenttini jäi kesken: mutta siis loistava siinä mielessä että avaa taustoja taas eri näkökulmasta ja toivon mukaan ohjaisi keskustelua vähemmän tunnepitoiseen ja enemmän asiapitoiseen suuntaan! T.Laura
PoistaJoo niin oli - se että paras ja huonoin hoito annetaan kotona oli niin naulan kantaan! Tässä linkki, jos haluaa käyttää lukuoikeutensa hyvin. Ja ohjaan itseäni tunnepitoiseen suuntaan ja tunnustan, että rakastan Anua!
PoistaTässä palautelaatikossa nyt niin painavaa asiaa, että pakko tulla heittämään tänne väliin vielä yksi (kevyempi) läppä: eli siis todellakin, Anu on mahtava, myös rakastan! Ja siis tästä tuli mieleen, että Anu on ollut jo pitkään mun wannabe best friends -listalla numero ykkösenä. Kokonaisuudessaan mun wannabe-bff -lista näyttää about tältä:
Poista1. Anu Silfverberg
2. Lena Dunham (Girls-sarjan luoja)
3. Kaarina Hazard
bubbling under: Li Andersson
Olisikin mielenkiintoista kuulla Katja sun ja sun lukijoiden lista ihannebestiksistä, uskon että se kertoisi sun lukijoistakin yhtä sun toista mielenkiintoista ;)
Ah! Lempiaihe!
VastaaPoistaMulla on tähän kolme asiaa
Ensinnäkin näen lapsen edun vähän toisin kuin muut. Olisi ollut esimerkiksi todella julmaa, jos meidän vilkas, sosiaalinen, tarhassa viihtyvä esikoinen olisi viisivuotiaana potkittu pois päiväkodista kuopuksen syntymän takia. Olsimme voineet ikkunasta katsoa kun kaverit leikkivät tarhan pihalla. Puistoissa enimmäkseen kaksivuotiaita. En usko, että tämä olisi merkittävästi edistänyt lapsen hyvinvointia.
Lisäksi välivuoden jälkeen olisimme luultavasti joutuneet jonnekin hornan kuusessa olevaan päiväkotiin, jolloin sekä esikoisen että kuopuksen hoitopäiväistä olisi tullut paljon pidempiä. Jos sattuu saamaan lähipäiväkodista paikan, siitä on pidettävä kiinni kynsin hampain. Lisää joustavia tarhapaikkoja, siis, ja takuu lähipäiväkodista!
Toiseksi, omien kokemusten lisäksi tutkittua tietoa:
STM on noin 10 vuotta sitten tehnyt selvityksen lapsista, jotka ovat pk:ssa kun toinen/molemmat vanhemmat ovat kotona. Tieto on varmaan jo vanhentunutta, mutta tämä on tietääkseni ainut, jossa tietoa on koottu yhteen. Kunnilla lienee omia selvityksiään. (http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1226501. Itse selvitys ei aukea sivulla olevasta linkistä, mutta löytyy googlaamalla). Lomattomista lapsista ei tässäkään kuitenkaan puhuta, mutta parista lehtijutusta ymmärsin, että joukossa on myös yrittäjien lapsia. Kauhea kognitiivinen dissonanssi uhkaa Apusta.
Luvut, jotka ilmeisesti kuvaavat osuuksia kaikista päivähoidossa olevista lapsista, ovat alla. Mielestäni luvut onvat niin pieniä, että kun vertaa kohuun kotona lorvivistsa vanhemmista, niin tulee fiilis, että lukujen täytyy olla vääriä, tai ainakin vanhentuneita.
lastensuojelun tukitoimi 1,0 %
erityispäivähoito 1,0 %
maahanmuuttajaperheet 2,1 %
työttömyys 2,3 %
äitiys- tai vanhempainloma 2,1 %
hoitovapaa 0,9 %
molemmat vanhemmat muusta syystä kotona 0,1 %
toinen vanhempi muusta syystä kotona 0,7 %
Lisäksi olen ymmärtänyt, että päivähoidon järjestäjät kannattavat osittain subjektiivista oikeutta, koska harkinnanvaraisuus, eli se, että alettaisiin selvitellä yksittäisen lapsen tilannetta vaatisi valtavan määrän byrokratiaa.
Kolmanneksi, saattaa olla, että Suomen varhaiskasvatuksella ja PISA-menestyksellä on yhteys. Päivähoito mielletään pelkäksi lasten säilyttämiseksi (kuten Sipilä HS:n tämänpäiväisessä jutussa toteaa), mutta todellisuudessa se on varhaiskasvatusta, joka antaa kouluvalmiuksia. Koulu, tai kasvatustyö, alkaa monen lapsen kohdalla jo siis 3-5 –vuotiaana, viimeistään 6-vuotiaana esiopetuksessa. Erityisen tärkeää tämä varhainen kasvatus on maahanmuuttajalapsille ja maahanmuuttajien Suomessa syntyneille lapsille. Tutkimustulokset Euroopasta kertovat, että esimerkiksi turkkilaistaustaisten oppimistulokset ovat Saksassa surkeita, ja Ranskassa hyviä. Yhdeksi syyksi on nähty se, että koulu alkaa Rankassa jo kolmivuotiaana, jolloin esimerkiksi kielelliset valmiudet kehittyvät toisenlaisiksi kun kotihoidetuilla Saksassa (muitakin koulujärjestelmään liittyviä syitä oli). Sama tukivaikutus on luultavasti myös suomalaistaustaisille lapsille, joilla perhe ei tue kouluvalmiuksia ja kannusta oppimiseen (kuten Sipiläkin antaa ymmärtää).
Eli siis kannatan subjektiivista päivähoito-oikeutta, mutta myös kellokorttimallia ja vanhempien vastuuta osa-aikahoitoon kun siihen on mahdollisuus
Tulipas romaani
Mahtava romaani! Ja sikakiinnostavia pointteja -- ihanaa, että mä saan perehtyä näihin täällä Espoossa! Mä kannatan myös subjektiivista päivähoitoa, mutta toisaalta myös uudistuksia. Mulla on kiinnostava yhteistyömalli kehitteillä Aalto yliopiston kanssa, toivottavasti pääsisin sitä kokeilemaan mahdollisimman pian.
PoistaSielä päivähoidon byrokratiassa työskenneelleenä aina yritän muistaa tuoda nähin keskusteluihin esille myös sen puolen, että joitakin asioita ei tehdä/valvota ihan vaan siksi, että nähty vaiva ja kulutettu työaika ei mitenkään vastaa siitä saatua hyötyä.
PoistaMitä lisäjoustoihin tulee, niin niitä olisi varmaan mahdollista järjestää, jos olisi enemmän resursseja. Esim. takuu paikasta lähipäiväkodissa vaatisi sekä suurempaa määrää olemassa olevia hoitopaikkoja kuin on niihin tulossa olevia lapsia, sekä paljon tarkempaa raportointia perheiltä siitä, mitä heillä tehdään ja milloin ja miten on suunniteltu elämää eteenpäin.
Joo ymmärrän tän, sen takia kannatan "kulunvalvontaa" (vaikka se yleensä liitetäänkin johonkin kellokorttistressiin niin kysehän on vain aikaleimoista), joista näkee ihan tilastoimatta miten ipanat ovat hoidossa. Kannatan myös tuota tarkempaa raportointia ja suunnitelmaa kotonaolosta, sekä työnantajan että sen hoitopaikan kannalta.
PoistaHoitopaikkatakuu on monessa kunnassa toteutettu. Ehtona on esimerkiksi Tampereella, että paluupäivä on tiedettävä etukäteen alustavasti ja vahvistettava kuukautta ennen paluuta. Takuu on vain siitä, että voi palata samaan päiväkotiin, paluuta samaan ryhmään ei luvata. Yhtään isommissa päiväkodeissa lapsia jää vuoden mittaan sen verran paljon pois, että hoitoonpalaajille löytyy aina jostain ryhmästä paikat.
PoistaHoitopaikkatakuun vuoksi moni lapsi on jäänyt esimerkiksi toisen lapsen syntymän jälkeen kokonaan kotiin eli takuu vapauttaa paikkoja niitä tarvitseville. Luulen, että itsekin olisin ottanut esikoisen vauvavuodeksi kotihoitoon, jos hoitopaikkatakuu olisi ollut voimassa.
Tarkennetaan, että en siis tarkoittanut tätä olemassa olevaa hoitopaikkatakuuta, jossa voi palata jo kerran saatuun paikkaan. Viittasin yllä esitettyyn toiveeseen siitä, että kunta voisi jotenkin taata että lapsi alun perinkin saa hoitopaikan jostain kotia lähellä olevasta yksiköstä (mikä siis käytännössä edellyttäisi sitä, että vanhemmat osaa sanoa vähintään vuotta aiemmin sitovasti, milloin lapsi pannaan hoitoon).
PoistaMonestihan tällainen toive voidaan toteuttaa ihan muutenkin, mutta ei aina. Jotta tämäkin voisi olla lähempänä "subjektiivista oikeutta" toteutumiseltaan, olisi käytännössä perheeltä saatava tietoa nykyistä enemmän, aiemmin ja sitovammin. Hoitopaikkojen määrän suunnittelun kannalta olisi melkein voitava tietää jokaisesta syntyneestä, meinataanko sitä lasta laittaa hoitoon ollenkaan, jotta alueellinen paikkojen määrän vastaavuus tarpeeseen nähden olisi laskettavissa järjellisissä aikaraameissa.
Ah, ymmärrän! Kyllä siitäkin melkoinen huuto nousisi, jos lapsi pitäisi pistää jo synnärillä jonottamaan päivähoitopaikkaa, jotta saa lähipäiväkotiin.
PoistaKirjoitus Lastentarhanopettajaliiton Lastentarha-lehdessä 2/13 (s. 45):
Poista"Tuntiperusteisesta päivähoitomaksusta luovuttava
Lastentarhanopettajaliitto otti Varhaiskasvatuspäivänä kantaa tuntiperusteiseen päivähoitomaksuun. Silloin maksetaan vain niistä tunneista, jotka lapsi on päiväkodissa. Tuntiperusteisen maksujärjestelmän taustalla ovat henkilöstösäästöt eli samalla henkilöstömäärällä hoidetaan entistä enemmän lapsia. Asiaa kuitenkin perustellaan oikeudenmukaisella maksujärjestelmällä. Uhkana on, että päiväkodin ovet käyvät kuin saluunassa kun lapsia tulee ja menee. Päiväkodin henkilökuntaa siirrellään lapsiryhmästä ja päiväkodista toiseen lapsimäärän mukaan. Kellokortit viuhuvat pienten ja isompien kaulassa ja kunta säästää. Vai säästääkö? Miksi ei muuteta osapäivähoidon maksuja kohtuullisemmaksi?
- Varhaiskasvatuksen ja opetuksen tavoitteet eivät voi toteutua tuntiperusteisessa mallissa. Lapsella on oltava oikeus vertaisryhmään ja pysyviin ihmissuhteisiin. Järjestelmän tulee varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen palveluihin silloinkin, kun perhe saa kotihoidon tukea. Tarjolla tulee olla pedagogisia varhaiskasvatuspalveluja ja osapäivähoitoryhmiä kokopäiväryhmien lisäksi, LTOL:n puheenjohtaja Anne Liimola vaatii.
Suomessa ikäluokista osallistuu varhaiskasvatukseen vain noin 70 prosenttia, muissa pohjoismaissa lähes 100 prosenttia. EU-komission asettama tavoite on, että 90 prosenttia 4-vuotiaista osallistuu varhaiskasvatukseen. Tämänhetkinen kehitys, jossa perheen saama kotihoidon tuki ja kuntalisä edelleen vähentävät lasten osallistumista varhaiskasvatukseen ei tue EU:n tavoitteita eikä lapsen oikeutta.
Lastentarhanopettajaliitto järjesti yhdessä OKKA-säätiön kanssa Varhaiskasvatuspäivänä kutsuseminaarin, johon osallistui lähes 100 lastentarhanopettajaa, varhaiskasvatuksen asiantuntijaa ja kansanedustajia."
Minusta Onnismaalla on hyviä pointteja tuosta kellokorttisysteemistä päiväkodin näkökulmasta. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Kirjoitus löytyy osoitteesta: http://www.hs.fi/paivanlehti/mielipide/Tehd%C3%A4%C3%A4nk%C3%B6+p%C3%A4iv%C3%A4kodeista+lasten+parkkihalleja/a1362978496899
Lastentarhanopettajana en siis ole kellokorttien / tuntiperusteisen laskutuksen kannalla.
Sori Susanna, olen eri linjoilla - lisäksi tässä on juuri sitä "kellokortit viuhuvat" retoriikkaa, joka jo itsessään nostaa karvat pystyyn. Ymmärtääkseni lapset voi jo nyt tuoda ja hakea milloin vain - mikä siis muuttuisi? Kyllähän hoitoaikoja edelleen suunniteltaisi etukäteen. Ja miten vertaisryhmä ja aikuiset vaihtuisivat? Minusta tämä haisee vain muutosvastarinnalle.
PoistaPäivähoito on palvelu, jossa on kolme osapuolta. Jos joku osapuoli ei voi toimia nykyisellä mallilla, palvelua pitää muuttaa, vaikka se kuinka olisi yhdelle osapuolelle täydellinen.
Minua tässä tuntiperusteisessa mallissa, ainakin niissä kokeiluissa, mitä olen nähnyt, häiritsee joustamattomuus. Tuntimäärä on sovittu, tuntien toteutumista seurataan elektronisesti eikä poikkeuksia sallita, niinpä:
Poista"et sinä pääse mukaan päiväkodin naamiaisiin, koska ne alkavat yhdeksältä ja sinulla hoitoaika alkaa vasta kymmeneltä, kun jo lopettelemme"
"et pääse mukaan retkelle, koska lähdemme puoli yhdeksältä ja sinulla hoitoaika on alkaa vasta yhdeksältä"
Nykyisellään näissä tilanteissa on järjen käyttö sallittua, mutta miten jatkossa? Ainakaan isossa päiväkodissa ei voida räätälöidä koko talon ohjelmaa jokaisen perheen tarpeiden mukaan ja retkiltä on kerittävä takaisin lounaalle & päiväunille.
Toi EU:n tavoite.. Onkohan ihan noin yksioikoista. Voisko taustalla olla mm, että tavoitteena on lisätä muissa maissa erilaisia avoimen varhaiskasvatuksen muotoja? Käsittääkseni monissa Euroopan maissa äidit palaavat joko muutaman kuukauden päästä synnytyksestä töihin tai jäävät vuosiksi kotiin lasten kanssa. Ja mites se koulun aloitus, eikö joissain maissa kouluun mennä jo 4-vuotiaina? Suomen alhainen luku on nähdäkseni osittain kotihoidon tukemisen ansiota. Mitä pahaa siinä on? Muutenkaan en nyt ihan hirveästi luottaisi, että EU:n lobatut byrokraatit antavat parhaan mallin asiassa..
Poista-Espoolainen maMMa
Hoitajat vaihtuis ryhmissä, koska jo nykyisillä joustoilla ollaan usein tilanteessa, jossa tiettyinä aikoina jossakin ryhmässä olisi paikalla niin vähän lapsia, ettei ole järkevää (kustannusten kannalta) pitää sitä auki. Silloin yhdistellään ryhmiä ja tiloja väliaikaisesti, ja sama tietenkin henkilöstölle, koska jos työntekijän sopimuksessa lukee XX tuntia per kuukausi, niin sitä työtä olis sit löydyttävä XX tuntia.
PoistaJos saataisiin täysin tuntiperusteinen maksu, tästä palapelistä tulisi aivan järjetön, koska lasten hoitoajat ei ole ainoat, joita suunnitellaan, ne hoitajien työajat on suunniteltava myös, ja tämä perustuu ihan vaan siihen työsopparin tuntimäärään ja lasten määrään. Jos lasten määrä on huimasti vaihteleva (ja tähän on lisättävä myös "suunnittelematon vaihtuvuus" kun vanhempi ei ilmoita että lapsi onkin poissa tai jos lapsi sairastuu) tulee henkilökunnan työtuntien tasaamisesta duuni, johon en haluais palata enää koskaan elämässäni.
Siis en taaskaan ymmärrä..? Mikä nykysysteemissä mättää? Nykyäänkin (ainakin Helsingissä) päivähoidon kustannus muotoutuu päivän pituuden mukaan ja vapaapäivistä saa alennusta. Miksei se riitä? Mitä etua tuosta tuntiperusteisesta hinnoittelusta olisi?
PoistaMeidän lapsille oma ryhmä ja omat hoitajat ovat olleet supertärkeitä, joten ymmärrän hyvin tuon aiemman kirjoituksen näkökulman, jossa vastustetaan tuntiperusteista hinnoittelua. Meillä toiminta päiväkodissa alkaa klo yhdeksän, joten jos tuot lapsen sen jälkeen hän ei välttämättä pääse mukaan ohjattuun toimintaan ollenkaan.
Katja olet itse tuonut esille etteivät lapsesi ole päiväkodissa etkä itsekään ole siellä ollut, silti sinulla on aiheesta aika voimakkaat mielipiteet. Sanot asiantuntijoiden huolta muutosvastarinnaksi. Mihinköhän perustat noin vahvat kantasi?
Pointtini oli, että nykysysteemi on jäykkä, vaikka työelämä ei ole enää 8-16 hommaa. Palvelua kannattaa miettiä uusiksi niin että tietyt rakenteet ja reunaehdot säilyvät, mutta arjen toimivuutta pitää ajatella sekä lasten, hoitajien että vanhempien kannalta. Meidän on ensi syksynä siirryttävä päiväkotimalliin, koska perhepäivähoito ei enää näillä uusilla työajoilla onnistu. ja käsittäkseni vain vakituisista vapaapäivistä saa alennusta. Tällä hetkellä meidän perhe maksaa siis molempien täydestä viikosta vaikka totuus on se, että lapset ovat koti- tai mummihoidossa ainakin 3 kk vuodessa.
PoistaMielestäni ei ole edes kovin voimakas mielipide kannattaa tuntiperusteista mallia (jos sitä tarkoitit). Se kuulostaa lukemani perusteella järkevältä, mutta toki asiaan täytyy vielä perehtyä. Muutosvastarinnasta kielii yllä olevan kaltainen tunteikas teksti (saluunavertaukset ja päivittely), vaikka asian voisi selittää paljon selkeämmin faktojen kautta kuten anonyymi yllä.
Kirjoitin samasta aiheesta toisaalle muutamia kommentteja:
PoistaKun kellokorttisysteemillä (miten se ikinä teknisesti sitten onkaan toteutettu) seurataan lasten määrää reaaliaikaisesti, on uhkana se että henkilökuntaa aletaan siirrellä päiväkodista toiseen senhetkisen lapsitilanteen mukaan. Eli että jos meillä onkin useampi lapsi yllättäen sairaana niin johtaja voi käskeä jotain työntekijöistä lähtemään "avuksi" toiseen päiväkotiin. Minusta ei vaan ole mitään järkeä siinä, että yhtäkkiä työpaikalla joku tulee sanomaan, että lähdepäs tuonne toiseen päiväkotiin, kun teillä on X määrä lapsia poissa. Ja tätä tapahtuu joissain paikoissa jo nyt. Se siitä suunnitellusta, pedagogisesta toiminnasta!
Se, että lapsia tulee ja menee tulee tarkoittamaan käytännössä sitä, että osa lapsista tulee paikalle paljon myöhemmin kuin ennen ja osa lähtee paljon aikaisemmin kuin ennen, mikä ei palvele päiväkodin varhaiskasvatuksellista toimintaa. Lapset ovat paikalla kuka milloinkin, ja opettajan on mahdotonta suunnitella etukäteen mitään, kun ei tiedä kuka on milloinkin paikalla. Vanhemmat määrittelevätkin lapsen päiväkotipäivän nimenomaan omien tarpeidensa mukaan, ei lapsen mukaan. Kyllä tämä voidaan nähdä uhkana varhaiskasvatuksen laadulle yksittäisen lapsen kohdalla, jos hän tulee toistuvasti paikalle esimerkiksi suoraan lounaalle, menee päivälevolle, syö välipalan ja lähtee iltapäiväulkoilun jälkeen kotiin. Tätä kun vertaa lapseen, joka tulee paikalle yhdeksäksi, osallistuu erilaisiin toimintahetkiin ja ulkoilee ym. ennen kuin edellisen esimerkin lapsi on edes saapunut paikalle. Saati sitten kun lapsen päivien kulut vaihtelevat jatkuvasti vanhempien työvuorojen mukaan niin, että välillä lapsi osallistuu aamupäivätoimintaan ja välillä ei - etenkin pienen lapsen kohdalla tällainen ennustamattomuus ja rutiinien puute voi olla hyvinkin vaikeaa.
Miten toiminta voi palvella jokaista lasta, jos lapset ovat paikalla milloin sattuu? Miten voin tukea juuri Maijan tai Matin kehitystä esim. pedagogisen toiminnan kautta, jos en tiedä tuodaanko hänet paikalle kahdeksalta vai kahdeltatoista? Entä jos hän kaikenlisäksi olisi vaikkapa "erityislapsi" jollain diagnoosilla, jolloin hän tarvitsisi vielä tavallista enemmän tukea joillain alueilla? Entä esiopetusikää lähestyvät lapset, joiden kanssa tulisi jo harjoitella vaikka saksien käyttöä tai muita hieno- tai karkeamotorisia asioita - miten voin tukea näitä taitoja jos lapsi tulee käytännössä päiväkotiin vain syömään ja nukkumaan? Etenkin jos lapsia on paikalla joskus viisi, joskus kaksikymmentäviisi. Ja jos tosiaan lapsia tulee ja menee niin, että he tulevat paikalle ripotellen pitkin aamupäivää ja kun viimeiset vasta tulevat, alkavat ensin tulleet jo lähteä kotiin.
Miten tässä tilanteessa muuten voi toteuttaa mitään retkiä lapsiryhmän kanssa? Miten vanhemmat suhtautuvat siihen, jos heille sanoo että huomenna lähdetään retkelle klo 8.30 - hehän joutuvat maksamaan siitä lisää jos muuten olisivat tulleetkin paikalle vasta 10.30. Tässä on riski, että vanhemmat alkavat säästää lasten kustannuksella (tässäkin tapauksessa siis lapsi jäisi paitsi paljosta, jos ei pääsisikään osallistumaan retkelle taloudellisista syistä).
Maksujahan porrastetaan ymmärtääkseni ainakin Helsingissä jo nyt niin, että vanhemmat voivat valita yli seitsemän tunnin hoidon tai 5-7-tuntisen (eli lapsi pitää hakea viimeistään 7 tunnin kuluttua), jolloin jälkimmäinen on tietysti halvempaa. Lisäksi on puolipäiväisiä paikkoja jne, mistä en tarkemmin maksujen osalta tiedä.
Eniten minua tässä uudistuksessa häiritsee se, että siinä ajatellaan asiaa lähinnä vanhempien lompakon näkökulmasta, ja lapsen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen unohtuu.
No meidän lapsi menee ja tulee jo satunnaisesti nyt 7 tai 10 aikaan päiväkotiin. Tänään lähtivät retkelle klo 8.15 ja sitä ennen oli oltava paikalla. Toki kysyivät etukäteen, jos kaikki lapset eivät olisi pystyneet lähteä / vanhemmilla ei olisi ollut rahaa maksaa extraa, olisi laps/ lapset jääneet hoitajan kanssa päiväkotiin. Ja siis meillä ainakin noista retkistä pitää vanhempien jo nyt maksaa erikseen. Eli tuo tuntiveloitus ei nyt sinällään muuttaisi tilannetta (ainakaan täällä) nykyisestä muuta kuin että sitten maksu olisi ehkä isompi.
PoistaHelsingissä vakituisista vain vapaapäivistä saa alennusta eli säännöllisten vapaiden määrä pitää ilmoittaa etukäteen ja alennusta tulee 4% per vapaapäivä. Ainakin meidän päiväkodissa vapaapäivistä voi sopia eli niiden ei aina tarvitse olla esim. vakio viikonpäivät. Tämä on mielestäni hyvä järjestely. Jos alennusta saisi myös satunnausista vapaapäivivistä, olisi se mielestäni väärin sillä siinä tilanteessa kuitenkin varataan lapselle hoitopalvelu ja perhe ainoastaan jättää sen käyttämättä.
PoistaAsiassa on monet puolens. Mutta tulipa aiheesta silti elävästi mieleen tämän (kai se nyt tämä oli) blogin joku aiempi kirjoitus+kommentit, jossa äiti heitti ilmaan ajatuksen viettää lomansa isomman lapsen kanssa tehden jotain "oikeaa" ja jättää pienempi tarhaan siksi aikaa, koska se ei vielä osaa... En tajunnut silloin, en tajua nyt.
VastaaPoistaJuu, tämä se oli! Olen edelleen ihan samaa mieltä, koska a) en katso, että lapset kärsivät päivähoidossa ja b) olen entistä vakuuttuneempi, että tässä menee vielä muutama vuosi siihen, että esimerkiksi ladulle pääsisi perheenä. Molemmilla on tietenkin oikeus lomaan, sitä ei vain voi viettää samalla konseptilla.
PoistaTässäkin on tärkeää löytää se oikea näkökulma asiaan. En usko että tyyppi tarkoitti, että pitää pienemmän päiväkodissa koko viikon 8h/päivä kun hän pitää isomman kanssa hauskaa.Voisin itsekin harkita pitäväni rilluttelupäivän kummankin kanssa erikseen niin että toinen on sillä aikaa tarhassa. Mähän olen jo tehnyt niin, että jos toinen on kipeänä ja toinen jo parantunut niin se terve menee päiväkotiin (kyseessä ei mikään kamala tartuntatauti kuten yrjö kylässä) - ollaan oltu kotona sillä kokoonpanolla, että toinen on terve kuin pukki ja toinen kuumeessa, ja se ei ole kenellekään kivaa.
PoistaNo näin juuri minäkin sen olen ajatellut. Käytännössä tämä tarkoittaisi siis sitä että voin lähteä vanhemman kanssa vaikka tenniskurssille Vierumäelle pitkäksi viikonlopuksi ja nuoremman kanssa plutaamaan vauva-altaaseen kylpylään. :)
PoistaMeidän ehjässä ydinperheessämme on ihan tavallista, että äiti tekee jotain toisen lapsen kanssa ja isä toisen. Ettei aina liikuta perheenä. Kahdenkeskinen aika yhden vanhemman kanssa on lapsille tärkeää - eikä tämä ole oma ajatukseni.
PoistaYhden vanhemman perheissä tämä ei onnistu ilman perheen ulkopuolista apua (yleensä kaikki lapset lähtevät yhdessä isälleen, eli sekään ei ole vaihtoehto). Jos tukiverkkoja ei ole, niin ainoaksi vaihtodehdoksi jää, yllätys, yllätys, päivähoito. En taaskaan näe tässä mitään pahaa, päin vastoin. Kunhan nyt on tasapuolinen ja silleen...
go katja!
VastaaPoista-miuku
Ehdotus: ei enää mamma-sanoja kahdella ämmällä :) (onneksi en ole "espoolainen mamma")
VastaaPoistaHylätty. Mamma on ihanan mammainen sana. :)
PoistaMeillä nuorimmainen lähti viime syksynä kouluun ja kesällä juhlin viimeistä tarhapäivää. Päiväkodissa ei ollut moitittavaa, mutta sen ainaisen roudaamisen loppuminen ja työmatka-aikojen puolittuminen on ilon hetki.
VastaaPoistaLaitanpa silti lusikkani soppaan. Hoidin aikoinani esikoista kotona nuoremman ollessa vauva. Tähän päädyin koska luonto ei antanut periksi laittaa esikoista päiväkotiin. (olisi muuton vuoksi joutunut uuteen paikkaankin). Lisäksi päiväkotipäivien sisältö on suunniteltu sen mukaan, että lapset ovat siellä kokopäiväisesti. Puoli päivää ei mielestäni olisi toiminut. En olisi päässyt tarhalle kovin aikaisin lasten kanssa. Mies lähti töihin ennen seiskaa, joten ei voinut viedä, esikoinen heräsi AINA ennen kuutta, kuopus veteli sikeitä kahdeksaan ja mä torkuin teletappien tahdissa kuuteen-seiskaan. Ei me oltais selvitty päiväkotiin ennen yhdeksää ja kiireettömät aamut oli kotiäiti aikojen paras puoli. Monissa päiväkodeissa syödään lounas jo klo 11 jälkeen ja sitten on päikkärit. Vaihtoehtona olisi ollut hakea lapsi joskus 11.30-12 tai päiväunien ja välipalan jälkeen. (Just kun parhaat leikit alkaa)
Tarjolla oli surkea valikoima kerhoja, kunnan kerhot olivat kaukana ja hankalasti toteutettavissa, joten vaihtoehdoksi jäi seurakunnan kerho. 3-vuotiaille kerran viikossa kolme tuntia. Jätkä odotti kerhopäivää ihan into pinkeänä ja pian nelivuotiaana pääsikin jo kaksi kertaa viikossa sinne. Välipäivinä oli välillä rankkaa ja toisinaan meni ihan kivasti. Olin vielä eskarivuoden kotona ja poika pääsi loppuvuodesta syntyneenä 5,5 vuotiaana puolipäiväiseen eskariin neljä tuntia päivässä. Me molemmat nautittiin, poika totesi vielä joskus 9-vuotiaana, että "eskarivuosi oli elämäni parasta aikaa."
Jos tästä rajaamisesta voi jotain hyvää seurata niin musta olisi ihanteellista, että kaikille naperoille tarjottaisiin esim. 20h/vko (näin on kai ruotsissa)ilmaista laadukasta varhaiskasvatusta puolipäiväryhmissä. Toiminta olisi suunniteltu niin, ettei puolet lyhyestä hoitopäivästä mene nukkuessa vaan oikeasti kaveritaitoja ja muita juttuja harjoitellessa. Jos joku katsoisi parhaammaksi hoitaa naperonsa kokonaan kotona sen voisi tehdä, mutta siitä ei hyötyisi rahallisesti, eikä toisaalta leimaantuisi huonoksi vanhemmaksi kun veisi lastaan kerhomaiseen toimintaan.
Linkki "ei toimi" (Sivua tai dokumenttia ei löydy
VastaaPoistaSivu tai dokumentti, jota hait, on mahdollisesti poistettu, sen nimi on muuttunut tai se ei tilapäisesti ole saatavilla.) Menee kyllä Espoon sivuille, mutta ei siinä mitään kyselyä ole.
Mä olen moneen kertaan tuolla asukaspuistossa ihmetellyt tota huutomerkkien määrää :D
Tottatosiaan. Aitoja vaihtoehtoja päivähoidolle täytyy olla, jotta kotihoito olisi mielekästä. Yhden tai useamman lapsen kanssa. Tapiolan alueen asiasta olen täällä ennenkin avautunut (muusta kun ei ole henk.koht kokemusta) ja kaikkien lapsiperheiden puolesta toivon pikaista parannusta avoimiin hoitomuotoihin.
Sen verran täytyy kommentoida näistä mediassa pyörineistä hölötyksistä, että ei kai kukaan ihan oikeasti voisi jättää lasta/lapsia viikoksi päiväkotiin ja lähteä rantalomalle. Siis että lapset olisi ympäri vuorokauden jossain yövuoropäivystyspäiväkodeissa? Ymmärrän, että vuorotyöläisten lapset on epäsäännöllisinä aikoina hoidossa ja tämän takia on myös öisin toimivia hoitopaikkoja. Mutta onko oikeasti olemassa päiväkotia, johon voit jättää lapsesi viikoksi ympärivuorokautisesti?
Varsinkin pätkätyölaisten kannalta ymmärrän, että subjektiivinen päivähoito-oikeus myös työttömyyshetkinä on tärkeää. Toivon kuitenkin, ettei tällaisten vanhempien pienet lapset vietä 8h päivässä 5pv viikossa päiväkodissa niinä työttömyyden jaksoina. Vaikka varsinkin isommat lapset kaipaavat niitä kavereita ja välillä vedetään itkupotkuraivarit kun pitää lähteä ennen muita hoidosta, en näe, että se 16.55 yksin päiväkodin pihassa vanhempiaan odottava lapsonen olisi onnellisin. Varmasti on omia vanhempia ikävä. Joojoo, kultainen keskitie ja kaikilla ei ole mahdollisuutta ja entäs ne kaltoinkohdellut lapsiraukat.. Elämä on valintoja. Jos valitset tehdä/pitää lapsen, valitset samalla huolehtiä hänen hyvinvoinnista niin henkisesti kuin fyysisesti. Lapset ihan oikeasti rakastavat ja kunnioittavat ehdoitta vanhempiaan ja toivovat myös perheen keskinäisiä leikkihetkiä vaikka kaverit ovetkin tärkeitä.
Aihe herättää tunteita ja keskustelua, koska se on tärkeä. Toivon, että lasten asiat pysyvät puheenaiheena niin mediassa kuin hiekkalaatikoillakin, koska aina voi tulla esiin uusia näkökulmia ja sitä kautta jokainen voi kehittää omia näkemyksiään ja toimintaansa.
Katjalle tsemppiä urakkaan. Pidä meidät kartalla kokouksen annista! Käsittääkseni tämä lapsen etu -asia on kaikkien puolueiden agendalla, joten ei pitäisi olla vaikeaa tehdä päätöksiä ;)
-Espoolainen maMMa
Voi mahoton,kun mulla olis tähänkin asiaan niin paljon sanottavaa,että....DDD
VastaaPoistaSäästän kuitenkin lukijoita ja tyydyn toteamaan,että lapsen etu pitäisi olla kuitenkin etusijalla.Tehtiin sitten mitä ratkaisuja tahansa.Ja lapsen edusta on kyllä saatavilla ihan tarpeeksi tutkittua(kin) tietoa.
Tärkeää lapselle on,että häntä ylipäätään hoidetaan.Ja se,että hoitaja aidosti haluaa hoitaa.Ja että hoitaja myös oikeasti näkee lapsen erilaiset,eri ikään liittyvät tarpeet ja osaa niihin vastata.Ja sen,että lapset ovat yksilöllisiä ja kehittyvät eri tahtiin,vaikka olisivatkin samanikäisiä.
Lapset tarvitsevat myös pysyvyyttä ja pysyviä ihmissuhteita.
Eli lyhyeksi lopuksi:päiväkoteihin pieniä ryhmiä,joissa on riittävästi aikuisia.Mitä pienempi lapsi on,sitä enemmän hän tarvitsee apua ihan perustoimintoihin.Ei ole lapsen edun mukaista "itsenäistää"häntä 2-vuotiaana pukemaan ja riisumaan ja ruokailemaan yms.omin avuin.Pieni lapsi ei myöskään opi sosiaaliseksi ennen kuin hän saa riittävästi kahdenkeskisyyttä aikuiselta.Kaksivuotiaat eivät osaa,eikä kuulukaan osata,leikkiä keskenään,vaan tarvitsevat aikuisen siihen ohjaamaan.Näitä kaikkia lapsen etuja ei välttämättä päiväkodinkaan henkilökunta tunnu tiedostavan,koska isompaa haloota ei ole nostettu.
Ja vielä ihan lyhyeksi(DD)lopuksi.Kannatan subjektiivista päivähoitoa pienillä viilauksilla.Esim.on olemassa monia syitä,miksi lapset tarvitsevat päiväkotipaikkaa,vaikka vanhempi/vanhemmat olisivatkin kotona.Lapsen etu on kuitenkin jaksava hoitaja,olkoon oma aikuinen tai vieras.Suhde lapsen ja vanhemman välillä ei kärsi päivähoidosta,mutta uupuneen vanhemman koti"hoidosta" varmasti kärsii.
Suhde lapsen ja vanhemman välillä ei kärsi päivähoidosta,mutta uupuneen vanhemman koti"hoidosta" varmasti kärsii.
PoistaNaulankantaan! Eikä tarvitse olla mitenkään välinpitämätön lapsen tarpeista. Joskus ei vain kykene, vaan päiväkoti pystyy, kaikkine puutteineenkin, parempaan, mihin omat vanhemmat pystyvät. Meillä on kuopus kovasti alkanut jutella, kuinka vauva olisi kiva. Esikoinen, muistaa vielä hyvin, millaista se vauva-aika oli ja lyttäsi haaveet: "Silloin kun sinä olit vauva, meillä oli tosi tylsää."
Varmasti on nin, että uupuneen vanhemman kotihoidossa lapsi ei voi kovin hyvin.
PoistaPeruskysymys mun mielestäni onkin, miksi näitä uupuneita vanhempia on niin paljon? Kun siis kuitenkin lastenhoito on ihmisen elämässä aika normimeininikiä, ei mitään poikkeustila hc-kamaa. Mikä vanhempia niin kovasti uuvuttaa? Mitä sille asialle voisi tehdä?
Yksinäisyys, ennen oli suku joka tuki eikä äitejä jätetty yksin lastensa kanssa. Nyt monella ei ole sukua lähellä, joten tuki haetaan päiväkodista. Se on vielä melko halpaa, jos alkaa laskea lastensuojelun tukitoimien hintaa.
PoistaEiköhän se johdu siitä, että ennen vanhaa oli kaikki paremmin. ;)
Poistahttp://elinajamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/106163-ennen-vanhaan
"Kotiapu
Kotiavustakin on puhuttu taas viimeaikoina ja kuinka ollakaan, taas kuuluu huuteluja ”Ei ennen vanhaan tarvittu mitään yhteiskunnalta saatua apua, lapset hoidettiin itse”. Niin. Ennen asui montakin perhettä tai sukupolvea samassa talossa ja kaikki auttoivat kaikkia. Myös naapurit auttoivat. Nykyisin asutaan monesti kauempana sukulaisista eikä naapureiden kanssa olla niin paljoa tekemisissä. Ennen ne vanhemmat ihmiset, jotka eivät enää fyysistä työtä kyenneet tekemään niin paljoa, katsoivat lasten perään nuorempien tehdessä muut työt. Nyt ne saman ikäiset naapurit saattavatkin katsella ikkunasta ja haukkua, mutta apua ei ole tarjolla. Eipä sillä, ei sitä tarjoa nuoremmatkaan.
Yhteiskuntarakenne muuttuu, mutta ei se välttämättä ole pahasta. Siihen on sopeuduttava ja keksittävä uusia keinoja selviytyä. Yksi tällainen keino on esimerkiksi kotiapu, joka tarjoaa (tai jonka tulisi tarjota) palveluja myös lapsiperheille. On sitä kotiapua (töiden tekemistä, lasten vahtimista, ruoanlaittamista, jne) ollut tarjolla ennen vanhaankin. Nykyperheitä ei tarvitse syyllistää avun hakemisesta tai avun tarpeesta. Vaikka lapsensa olisi itse ”hankkinut” ja saanut, voi elämä silti yllättää monella tapaa. Voikin olla, että lapsella on jotain erityistä, joka vaatii sairaalahoitoa tai paljon tukitoimintoja ja sairaalassakäyntejä. Vaikka lapsi olisi toivottu, sairaudet ja omien voimien loppuminen eivät ole olleet toivottuja. Lääkkeet, erilaiset hoito-ohjeet, tavallista suurempi infektioherkkyys, erityisruokavaliot, synnytyksen jälkeinen masennus, äidin, isän tai jonkin muun perheenjäsenen sairastaminen, työttömyys, epävarmuus ja hektisyys vievät perheen voimia ja aikaa, jolloin väsymys kasvaa. Tilanteen ei tarvitsisi kääntyä hälyyttäväksi ennen kuin apua saa, vaan sitä pitäisi olla tarjolla ennalta ehkäisevästi. Eikä avuntarvitseminen ole häpeä tai heikkous. Ei se tee ihmisestä huonompaa tai arvottomampaa. Apua voi yhtälailla tarvita niin köyhä kuin hyvin toimeentuleva. Sitä voi tarvita yksinhuoltaja, kaksinhuoltaja, yhden lapsen perhe, monen lapsen perhe, keskoslapsen perhe, täysiaikaisen lapsen perhe, erityistä tukea vaativan lapsen perhe, ”tavis”lapsen perhe. Todennäköisesti, jos apua saa ennalta ehkäisevästi, siitä aiheutuneet kulut yhteiskunnalle jäävät pieniksi ja perhe saa voimaa jaksaa taas pian ilman apua."
Minun kokemukseni pohjaavat 36 vuoden työkokemukseen lastenpsykiatriassa ja tietysti kolmen lapsen äitinä olemiseen.
PoistaVaikka ihmiset kuinka hankkisivat lapset suunnitellusti ja /tai ainakin toivotusti,niin elämä totisesti saattaa yllättää odottamattomalla ja ikävällä tavalla.
Työttömyys,sairaus,parisuhdeongelmatyms.harvoin tulevat etukäteen ilmoittamalla tai ainakaan ottamalla huomioon lasten olemassaoloa.
Lapset ovat syyttömiä moniin asioihin,eikä vähiten omaan syntymäänsä.
Vastuulliset aikuiset ottavat huomioon lapset ja heidän tarpeensa.Jos omat vanhemmat ovat siihen syystä tai toisesta kyvyttömiä on vastuu esim.lastensuojelun aikuisilla.Ja sen vastuun ensimmäinen askel on ottaa selvää niistä olosuhteista,joissa lapsi elää.
Aina ei se,että on ruokaa ja vaatetta ja harrastuksia takaa sitä,että lapsella on hyvä olla.Kuin ei myöskään se,että ei ole kaikkia mahdollisia elektroonisia vempaimia tai muotivaatteita takaa sitä,että lapsella olisi huono olla.
Perheet tarvitsevat yksilöllistä apua,omien tarpeidensa mukaan ja useimmilla on kuitenkin suurin huoli siitä,kuinka lapset selviävät.Apua oikeaan aikaan,oikella tavalla.Ja yksi apu on turvallinen,pysyvä ja hyvä päivähoitopaikka.
Olen pohtinut samaa asiaa täällä:
VastaaPoistahttps://www.facebook.com/permalink.php?story_fbid=117515881771349&id=290189754409850¬if_t=like
"Moni on viime päivinä jakanut Matti Apusen maanantain Hesarissa julkaistua pääkirjoitusta "Lomailevat vanhemmat, hakekaa lapsenne päivähoidosta ". Otsikon suhteen en voisi olla enempää Apusen kanssa samaa mieltä. Sisältö kumminkin vaikuttaa taas tunteikkaalta asioiden yksinkertaistamiselta.
Tämän päivän Hesarissa oli onneksi loista vastine Apusen tekstiin. Kannattaa lukea tuo juttu alla olevan linkin takaa.
""Etelänmatkan allasbileissä ei ole tilaa lasten tarpeille", Apunen kirjoitti. Najah epäilee, että subjektiivista päivähoito-oikeutta saatetaan käyttää tällä tavoin hyväksi. Toisaalta hän ei ole kuullut edes puheita vanhemmista, jotka toimisivat näin."
Tuo lainaus kiteyttää myös omat ajatukset. Sitä paitsi, en ole edes kuullut päiväkodista johon voisi jättää lapset 24/7, jotta vanhemmat voisivat lähteä sinne etelänmatkalle ilman lapsia. Tai no olenpas: Mummo-pappala tuntuu olevan osalle tällainen paikka. Päivähoidosta en sen sijaan ole moista kuullut. Ei subjektiivinen päivähoito-oikeuskaan anna 24/7 päivähoitopalvelua.
Ei sillä etteikö minustakin ole karua, jos lapset ovat aina päivähoidossa vaikka vanhemmilla olisi lomaa. Ongelmaa vain yritetään ratkoa väärästä päästä.
Jos vanhemmat eivät halua / pysty / jaksa / kykene viettämään aikaa/ vapaa-aikaa omien lastensa kanssa, niin ongelma ei todellakaan poistu byrokratiaa lisäämällä eli subjektiivista päivähoito-oikeutta rajaamalla. Päinvastoin. Ongelmat saattavat jopa lisääntyä. Pitäisi siis selvittää ja keskustella noiden perheiden kanssa miksi lapsi viettää aikaa hoidossa ja minkälainen apu olisi tarpeen, jotta lapset saisivat viettää aikaa vanhempiensa kanssa. Ja siis nimenomaan viettää - ei vain olla saman katon alla ilman välittämistä."
...ja fb-sivuilla lisää linkkejä aiheeseen. :)
Nuo ymmpärivuoden päiväkodissa olevat lapset ovat varmasti todella harvinainen poikkeus. Yksittäisiin päiviin, jolloin vanhemmat eivät ole töissä, tuskin kukaan haluaa puuttua. Mulle ehdotteli aikoinaan ihan lastentarhanopettaja, että veisin 1,5-vuotiaan arkivapaina lyhyemmäksi päiväksi hoitoon.(oli vuorotöissä) Perusteluna oli, että pienen olisi helpompi tottua ja hahmottaa hoitoviikko. En suostunut ja ihan täysin itsekkäistä syistä. Tuntui, että iltavuorot, joista kotiintullessa lapsi oli jo unessa ja viikonlopputyös verottivat yhteistä aikaa, joten halusin olla lapsen kanssa arkivapailla. Nuorempi aloitti päiväkoti uran vasta kolme vuotiaana ja sopeutuminen vei enemmän aikaa kuin esikoisella aikoinaan. Hänen kanssaan päädyttiin hoitajien kanssa puhumisen jälkeen siihen, että yksittäiset vapaat keskellä viikkoa poika oli tarhassa lyhyenmmän päivän ja sitten pidettiin välillä pidennettyjä viikonloppuja. Tein osittaista työaikaa vuorotöissä, joten vapaita tuli paljon, 7 kuukaudessa ja kaikki silloin kaikki ekaluokkalaisen hiihtolomat yms. olin vapailla lasten kanssa. Samana talvena tehtiin miehen kanssa ensimmäinen (ja ainoa) viikon lomareissu ilman lapsia. Sukulainen tuli meille kotiin hoitamaan lapsia, jotka olivat koko viikon koulussa ja päiväkodissa. Hoitajat vaan kannustivat pitämään hauskaa, kukaan ei paheksunut.
VastaaPoistaMielestäni Italian systeemi ei tässä suhteessa ole huono, lapset menevät kolmivuotiaina kolmivuotiseen esikouluun (scuola materna) joka ainakin meidän tuppukylässämme on kunnallinen ja ilmainen, eikä kenelläkään ole nokan kopauttamista siitä ovatko vanhemmat töissä vai kotona. Siellä oppivat perusjuttuja nekin lapset joiden kotihoito muuten olisi leikkikehän lykkäämistä Disney Channelin ääreen, ja maahanmuuttajalapset oppivat kielen jo ennen varsinaisen oppivelvollisuuskoulun alkua.
VastaaPoistahenkilökohtaisesti v*tuttaa se ettei omat lapseni todnäk pääse syksyllä (kun menen töihin) lähitarhaan, kun sieltä ei kukaan ota lastaan pois vaikka olisi kotona, esim vauvan kanssa. Tarhassa on paikkoja vaan reilu 20 ja kuulemani mukaan näitä virikelapsia n 7. Vieressä olisi srk:n kerho 3x 3h, oma 4v käy virikkeet sieltä
VastaaPoistaMunkin on vaikea ymmärtää miksi lapsi tarvitsee kokopäiväpaikan, jos äiti tai isä kotona. Eikö noita voitaisi jakaa esim niin että toinen sais lapselle paikan ma ja ti ja toinen perhe vaikka to ja pe. Ja tosiaan esim kerhot ovat hyviä. En siis kannata subjektiivista oikeutta päivähoitoon, koska mielestäni se ei ole edes lapsen etu.
VastaaPoistaYlempänä keskustelussa puhuttiin myös toisen viemistä hoitoon, jotta voi tehdä toisen lapsen kanssa jotain kivaa. Siis en ymmärrä tätäkään pointtia. Kaipa sinne ladulle/kylpylään voi menne ihan koko porukalla. Pikkuinen ahkioon vaan, onnistuu vallan mainiosti. Jos haluaa viettää kaksin laatuaikaa toisen lapsen kanssa niin onhan olemassa toinen vanhempi, kummit, naapurit, isovanhemmat ym.
Tietysti olisi eri asia, jos meillä olisi pohjaton kassa, josta näitä julkisia palveluja kustantaa, mutta kun ei ole ja ihmisten mukavuudenhalu tuntuu olevan rajaton, kannatan muutoksia mm. päivähoitojärjestelmään.
Nämä yksittäiset hiihto, tms. päivät, jolloin toinen lapsista on hoidossa toinen tekemässä jotain "kivaa" ovat jokseekin merkityksettömiä, kun lasketaan päivähoidon kokonaiskustannuksia. Kyse on lapsista, joilla joka tapauksessa on päivähoitopaikka.
PoistaUsko huviksesi: on paljon asioita, joita ei voi tehdä niin, että pikkuinen kulkee mukana (ellei sitä pikkuista esimerkiksi huumata). Meillä on kaksi vanhempaa ja hyvät tukiverkostot muutenkin. Kaikilla perheillä ei ole ja heillä on muutenkin paljon rankempaa kuin meillä.
Juu uskon ja tiedän että kaikkea ei tehdä pienen kanssa - suurin osa onnistuu kuitenkin hyvin (kuten hiihdot, uinnit ja muut perusjutut) :) näitä omia kun on kaksi pientä kotona, yksi taivaassa ja kolmas syntymässä ensi viikkolla.
PoistaMä ajattelinkin enemminkin sitä fiilistä mikä toiselle muksulle tulee, kun toinen viedään hoitoon ja äiti lähtee toisen kanssa hummailemaan. Ei varmaankaan ole kustannuskysymys tuo.
Ei kai kukaan nyt tosissaan kerro toiselle perheelle mikä onnistuu ja mikä ei? :) Jos olen sitä mieltä, että haluan opettaa esikoista pelaamaan tennistä ilman että tarvitsee pelätä kuopuksen saavan palloa päähänsä niin asia tarvitsee vain hyävksyä. Ymmärtää ei ole pakko.
PoistaAina ei voi elämässä saada kaikkea nyt ja heti. Esikoinen ei "vauvojen juttuja" halua muutenkaan tehdä. Oman vuoron odottaminen on elämässä ihan normaali tilanne.
Ei niiden omien juttujen tarvitse olla edes mitenkään kivoja juttuja. Esimerkiksiä tänään hammaslääkärireissulla olisivat kuvat jääneet ottamatta, jos äiti ei olisi ollut matkassa ja kuopus taas ei. Hammaslääkäri oli jo valmis luovuttamaan, mutta me kaksi taas emme ja viidennellä yrityksellä onnistui.
PoistaMun kysymys kuuluu, että onko se nimenomaan julkisista varoista kustannetun päiväkodin tehtävä mahdollistaa perheen pakolliset menot/laatuaika toisen lapsen kanssa/äidin jaksaminen? Eikö sen pitäisi lähinnä mahdollistaa aikuisten ihmisten työnteko.
PoistaMä asun nyt kolmistaan kahden alle 3-vuotiaan kanssa. Esikoinen käy kerhossa kaksi kertaa kaksi tuntia viikossa (ilmaista mulle, halpaa kaupungille), ja perhetyöntekijä on toistaiseksi ollut meillä hoitoapuna yhden aamupäivän viikossa (10e/4h mulle, käsittääkseni kohtalaisen edullista myös kaupungille). Sukulaisia ei ole lähistöllä, ystäviä onneksi on, ja lapsilla toki myös isänsä. Pääsen siis kauppaan, jumppaan, hammaslääkäriin, vauvan kanssa lattialle tai vaikka hetkeksi nukkumaankin, kunhan aikatauluista sovitaan.
Olen saanut isosti apua tästä "turvaverkosta" ihan vaan pyytämällä, ja siitä olen kovin kiitollinen. Toivoisinkin että tilanne esim tuon kotiavun suhteen olisi joka paikassa yhtä hyvä kuin täällä Tampereella.
Ja vaikka tämä oma tilanne on opettanut vähän avarakatseisuutta kaikkia niitä "erilaisia tilanteita ja erilaisia perheitä" kohtaan, on musta edelleen jotenkin kummallinen se LÄHTÖKOHTAINEN ajatus, että pienelle esikoiselle tarvitaan äidin jaksamisen takia päiväkotipaikka vauvan synnyttyä. Katjan kommentti siitä, että tennishetki päiväkodin kustannuksella (noin niinku kärjistäen) pitää vaan hyväksyä, on aika olennainen. Miksi muiden pitäisi se hyväksyä? Miksei subjektiivista päivähoito-oikeutta SAA vastustaa?
"Miksei subjektiivista päivähoito-oikeutta SAA vastustaa?"
PoistaSiksi, että byrokratian lisääminen ei auta ketään - vähiten niitä lapsia, joita sillä halutaan auttaa. Kannatan kyllä kotiavun lisäämistä (kaikki eivät sellaista saa nykyään ollenkaan), jne. Mutta sitä ei tule tehdä subjektiivista päivähoito-oikeutta rajaamalla eli byrokratiaa lisäämällä.
T: anonyymi tuolta ylempää, joka linkitti jo omia tekstejään subjektiivisen päivähoidon puolustuspuheenvuoroista.
Noo... jos meillä olisi ollut kuopus mukana ja jos kuvien ottaminen olisi sen vuoksi epäonnistunut, niin kunta olisi maksanut niistä samaisista julkisista varoista lapselle toisenkin hammaslääkärikäynnin.
PoistaNythän siis puhutaan lapsista, jotka ovat kokopäivähoidossa ja joiden kohdalla yksi "ylimääräinen" tunti hoidossa silloin toinen tällöin ei tunnu missään.
Olen avautunut tästä ennenkin sekä täällä että omassa blogissani. Pidin nimittäin molemmat lapset himassa, kun meille syntyi toinen. Esikoinen oli 1 v 8 kk enkä halunnut vielä laittaa sitä päiväkotiin. Kestin muutaman kuukauden ennen kuin romahdin. En vaan jaksanut yksin vuorokauden ympäri.
VastaaPoistaIsovanhempia ei kiinnostanut riittävästi - yrittäjämiestä ei vissiin sitäkään vähää koska hänhän kävi töissä, rankkaa oli ja kotiin ehdittiin vasta iltakasin pintaan. Sitten mies olikin "ihan poikki".
Nyt meille tulee kolmas lapsi ja olen hakenut kahdelle isommalle päiväkotipaikkaa. Toivon erittäin hartaasti, että paikat irtoavat vaikka olisikin kiva, että muksujen ei tarvitsisi olla tarhassa ainakaan pitkiä päiviä. Ensi syksynä olen näillä näkymin juuri se kotona vauvan kanssa lorviva mutsi, joka pistää isommat päiväkotiin. Ja saatan joskus tehdä senkin, että teen yhden kersan kanssa "jotain kivaa" kun toinen on päiväkodissa. Saa ihan vapaasti olla ymmärtämättä ja halveksia, ei kiinnosta. Olen nimittäin melkolailla päiväkotia paskempi varhaiskasvattaja, kun en ole nukkunut neljään kuukauteen. Minä kiitän subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ja päiväkodin antamasta kasvatustuesta.
Tästä pääsee toki myös helposti keskusteluun "mitäs teit lapsia väärän miehen kanssa/yleensäkään -> tuhlaat verorahoja etkä käy duunissa -> yhyy". Ehkä valitsin väärän miehen, en tiedä. Mokasin, ei voi enää mitään. Halusimme muksut pienellä ikäerolla siksi, että niistä olisi toisilleen seuraa ja että pikkulapsivaihe olisi edes jossain vaiheessa ohi. Tein 10 vuotta täyspäiväistä duunia ennen perhevapaita ja hoidin kaikki opiskeluni duunin ohessa. Ja kun palaan duuniin, sitten palaan enkä pidä enää perhevapaita. Väitän myös tuhlaavani lataamossa enemmän fyrkkaa yhteisestä kirstusta kuin nyt, ja palaan kyllä kerryttämään niitä veroeuroja ellen sinne lataamoon joudu.
Olisi tosi kiva, että faijat pitäisivät enemmän perhevapaita. Mutta perkele, lopettakaa anut ja jyrkit mutsien syyllistäminen. Väitän, ettei sillä saavuteta toivottua tulosta. Kyllä täällä yritetään parhaansa.
Vaikka tuossa aiemmin kritisoin subjektiivista päivähoito-oikeutta, ymmärrän kyllä hyvin sen ettei kukaan jaksa useamman pienen kanssa ilman taukoja. Itsekin otin kaksivuotiaan kokonaan kotiin toisen lapsen synnyttyä ja olin kanssa tosi tiukilla. Kaksivuotiasta kun ei saa mihinkään kerhoonkaan ja talvella ulkoilu ei onnistunut, sillä pakkasta oli niin paljon ettei vauvaa voinut viedä ulos. Mietin vaan että useammille saattaisi riittää hoidoksi esim 3 päivää viikossa. Itse päädyin nyt kolmosen kohdalla pitämään "isot" lapset päiväkodissa 2-3 osa-aikaista päivää viikossa.
PoistaAmen tuohon ylläolevaan.
VastaaPoistaTuo kyselyn linkki ei toimi..?
VastaaPoistaÄh, se kysely on jo päättynyt. Poistan linkin.
PoistaHeitetäänpä (koitan lyhyesti ;) )lusikka tähän tunteita herättävään soppaan :)
VastaaPoistaEsikoiseni on puolipäiväisenä päiväkodissa,kun kuopus syntyi. Ja ennenkuin minut keihästetään,niin voin "puolustukseksi" todeta,että hoitopaikkaa suositteli puheterapeutti (esikoisella viivettä puheen kehityksessä) Paikkakuntamme kerhot yms ovat kaukana keskustassa,ja srk:n kerhoon periaatteellisista syistä mene (pk:n mukana lapsi saa mennä sinne vapaasti)
Kuukauden päivät kuopus saa olla vielä kotihoidossa,ja sitten päiväkoti kutsuu ainakin niinä päivinä kun itse olen keikkatöissä.
Vähän pistä jännittämään miten pystyy sumplimaan työaikojen kanssa,koska pk aukeaa vasta klo 07.00,mutta sekin on kuulemma järjestelykysymys (työpaikan mukaan)
Nykyinen pk on niin ihana paikka,että ei ole halua vaihtaa sitä,ja siellä oikeasti hoidetaan lapsia eikä vain säilytetä :)
Viimeisen puolen vuoden aikana olen huomannut kuinka esikoisen puhe kehittynyt,ja tykkää olla pk:ssa.Puhuu kavereista,ja vapaapäivinä leikkii kotona päiväkotia :)
Lasten parasta ajatellen,
Kohta keikkatyöläinen äippä&tytät 3,5v ja 1v 3kk
Minä sain mennä päiväkotiin vasta mennessäni eskariin 6 vuotiaana. Siihen asti pysyin kotihoidossa. Muistan äitini ainaiset jankutukset kuinka on lapsen parempi olla kotona niin kauan kuin vain pystyy. Muistan aina ihmetelleeni että miksi. Minun kanssani kun ei koskaan tehty mitään. Olin aina yksin. Ulos en päässyt lainkaan, sillä en yksin uskaltanut ja vanhemmat eivät suostuneet kanssani tulemaan. Erityisesti kuumat kesät olivat raskaita, kun katselin ikkunasta pihalle leikkiviä lapsia ja haikailin mukaan. Aina huono kotihoito ei tarkoita sitä että lasta lyödään, haukutaan tms. On muitakin tapoja hoitaa huonosti. Vaikka saisi ruuan säännöllisesti, olisi ehjät vaatteet ja katto pään päällä niin hoito voi olla silti huonoa. Minun vanhempani eivät leikkineet kanssani, en todella muista yhtäkään kertaa, eivät jutelleet minulle, eivät vastanneet kysymyksiin, eivät ottaneet minkäänlaista kontaktia, eivätkä vieneet minua ulos. Kyllä pk:n alkaminen oli minulle suuri helpotus. Pääsin vihdoin ulos (kesälläkin) ja sain kavereita.Todellinen syy kotona pitämiseen taisi olla se, että se oli ilmaista. Päivähoito olisi maksanut. Vanhempani olivat köyhiä, mutta eivät ylpeyden vuoksi ole koskaan menneet sossusta hakemaan rahaa.
VastaaPoistaEn nyt jaksanut ihan kaikkia kommentteja lukea läpi kun niitä oli aika paljon, mutta muutama mielipide on minullakin aiheesta. Lähinnä päiväkodissa työskentelevänä.
VastaaPoistaMiksi tuntiperusteinen laskutus tarkoittaisi että lapset tulevat ja menevät miten sattuu? Ainakin meillä vanhemmat ilmoittavat lapsen hoitoajat etukäteen joko pidemmälle ajalle kerralla jos on säännöllinen tai sitten edellisellä viikolla. Tarvittaessa mahdollisuuksien mukaan joustetaan jos tulee yllättäviä menoja. Mihin tämä ilmoitusvelvollisus katoaisi tuntiperusteisessa hoidossa? Sitä paitsi ainakin meillä retkipäivät ovat erikseen ja silloin esitämme vanhemmille toiveen tuoda lapsi ajoissa että ehtii mukaan. Eli joustoa tarpeen mukaan tässäkin. Vanhemmat tietävät päiväkodin ohjelman ja aikataulun ja valitsevat itse tuovatko lapsen ajoissa että tämä ehtii tuokioihin vai myöhemmin jolloin eivät välttämättä ehdi. Tästä ei tehdä mitään ongelmaa.
Hoitajien pallottelusta en tykkää. Lapsille sekä hoitajille on hyvä olla tutussa ympäristössä tuttujen ihmisten kanssa. Lapsi voi luottaa tuttuun hoitajaan ja tietää miten tämä toimii ja reagoi (teemmehän kaikki työtä oman persoonamme mukaan) ja hoitaja tuntee lapset ja tietää miten heidän kanssaan on paras luovia erilaisissa tilanteissa sekä tietää kyseisen talon ja ryhmän säännöt ja osaa toimia niiden mukaan.
Minusta nykyinen systeemi on jo aika hyvä kun hoitopäivien määrän kuussa voi valita mahdollisimman lähelle tarpeitaan vastaavaksi. Meillä 21(täysipäiväinen ja tuntinen), 16 tai 10. Maksu määräytyy tämän mukaan sekä sen mukaan onko lapsi hoidossa yli vai alle 5 tuntia päivässä. Eikä lapsen ole pakko olla sitä täyttä aikaa jos vanhempi tuntee suuria tunnontuskia pitää lasta hoidossa sen 16 päivää jos tarve onkin 14. Mutta maksu määräytyy silti noiden päivien mukaan. Vanhemman valinta jälleen.
Vanhempia palvelisi paremmin se että maksaisivat vain sen ajan minkä lapsi todella oikeasti on paikalla, mutta pienen yksityisen päiväkodin näkökulmasta homma muuttuisi nopeasti kannattamattomaksi ja pelkään pienien yksiköiden tippumista pikkuhiljaa pois. Jäljelle jäisi vaihtoehdoiksi joko PPH jossa ei välttämättä ole samanikäisi kun ryhmäkoot niin pieniä tai suuret laitokset joissa ryhmäkoot paukkuvat ja sosiaalisia kontakteja on moninverroin enemmän kuin lapsi pystyy ikätasonsa mukaan hallitsemaan.
Siitä että isommat lapset ovat hoidossa pienemmän ollessa kotona ei minusta voida tehdä mustavalkoisia päätelmiä. Kaikki on niin tilannekohtaista. Jos pieni on kotona nuhassa vanhemman kanssa niin minusta isompikin voi hyvin olla. Mikäli on mahatautia niin olisi jo pelkästään muiden kannalta reilua pitää molemmat kotona jotta taudin raju leviäminen mahdollisesti estyisi tai ainakin hidastuisi. Jos taas vanhempi on vanhempainvapaalla kotona niin isompi lapsi voi hyvin kaivata virikkeitä minusta on hyvä että hän voi silloin saada päivähoitopaikan. En kuitenkaan kannata täyttä viikkoa ja päiviä vaan vaikka sen 10 tai 16 päivää kuukaudessa ja vaikka 5 tuntisena. Saa leikkikavereita ja kontakteja ja samalla jää puolipäiväpaikka auki jollekin sitä ihan perheen elannon turvaamisen takia tarvitsevalle.
Päiväkoti on lapselle paitsi hyvä virikkeiden antaja ja kaverisuhteiden luoja myös työpaikka. Lapselle monien sosiaalisten suhteiden keskellä luoviminen ja erilaisissa tuokioissa erilaisten "tehtävien" suorittaminen käy ihan työstä (vaikka hauskaa olisikin ja kaikki ei voi olla kaikille hauskaa, mutta päiväkoti on ryhmäkasvatusta ja siellä joutuu monesti tekemään asioita jotka eivät ole hauskoja) ja siksi lapsi on minusta myös ansainnut lomansa ja vapaapäivänsä siinä missä aikuinenkin. Siksi en tykkää siitä että vanhemmat ovat lomalla ja lapsi pidetään silti hoidossa.