 |
| Kuva: Flickr / meme |
Niin.
Aikuisen suusta tämä olisi näennäisen kepeään ulkoasuun verhottu nerokas kritiikki, joka ilmentäisi paheksuntaa, sääliä ja halveksuntaa yhtä aikaa. Yritin vakuutella itselleni, että tämä oli vain lapsen heitto. Että ei elämämme oikeasti voi senkään näkökulmasta vaikuttaa siltä, että ratkomme kaikki merkittävät pulmat kivi-paperi-sakset -tekniikalla. Eihän?
No, ei ainakaan vielä. Mutta jossain vaiheessa, kun perspektiiviä tulee lisää, se varmasti tajuaa, että tämä ei oikein suju, varsinkaan minulta. Onhan se jo nyt rekisteröinyt eroja perheiden välillä - joissain perheissä saa valvoa pitempään ja jotkut saavat aina jälkkäriä. Milloin kuulen ensimmäisen kerran kritiikkiä siitä, että jollain muulla on paljon parempi mutsi?
Sitä tuntee välillä itsensä aika aseettomaksi, varsinkin kun on pakko ylianalysoida kaikkea. Voiko tässä mitenkään jäädä henkisesti voitolle?
Kieltämättä se hetki kun 5-vee ilmoitti kiukuspäissään että "sä et oo mun äiti enää" oli varsin veretseisauttava. Oikein rajoja ja rakkautta, prkl! Mutta jos jotain postitiivista, niin ainakin pojalla on sanan säilä hallussa ;)
VastaaPoistaKamalinta on yrittää hillitä itsensä, ettei vastaa jotain yhtä naurettavaa. Pahinta mitä olen toistaiseksi kuullut on vain tällainen "sä et rakasta mua" marailu, mutta kaverit on kertoneet että parempaa on luvassa. :)
PoistaOnneksi lapset ovat nerokkaampia kuin me. (= Voi.)
VastaaPoistaPojasta/tytöstä polvi ja kaikki muutkin nivelet paranee. ;)
PoistaErilaisuus on valttia - viimeistään teini-iässä ne osaa arvostaa. :)
VastaaPoistaMuistaakseni halusin teini-iässä olla hyvinkin samanlainen kuin kaikki muut - ja toivoin että perheenikin olisi ollut.
PoistaMeidän 5vee sanoi kiukuspäissään lauantaina mulle, että mut pitäis vaihtaa sen yhden kaverin äitiin. :D Mä sanoin sille, että isi ja kaverin isi varmaan tykkäis ;) Onneksi pikkuveli tuli väliin säheltämään kysymyksen "Ai miten niin" jälkeen ja koko juttu unohtui.
VastaaPoistaMun mielestä tässä lasten ja aikuisten sanailussa vanhemmat häviävät aina. Miten ne lapset osaavatkin löytää juuri ne sanat, jotka saavat vanhemmat aina ihan seisahtumaan.
VastaaPoistaMä olen kuullut vaan, että "mä en rakasta sua", johon nyt on helppo vetästä, että "ei se mitään, mutta minä rakastan silti sinua". Mutta kun poika vetäs joku aika sitten minun rakkauden tunnustuksen jälkeen, että "mäkin rakastan sua", niin se veti jo hiljaiseksi ja mitäs siinä sitten muuta kun halia vaan ja leikit jatkukoot :) Yritän itse vetää sitä linjaa, että olen avoin ja rehellinen pojalleni. Tiedän, että vaikeita kysymyksiä tulee ja eiköhän niihin joskus voi vastata ihan vaan, että äiti ei nyt tiedä, mutta selvittää, tai että tuota pitää vähän miettiä, ennen vastaamista. Kummasti ne tuntuu nielaisevan vastauksen kuin vastauksen, mutta itse olen ajatellut, että jos se vastaus on rehellinen, niin ei tarvi itse niin pirusti pohtia mitä on silloin tai tällöin vastaillut. Pysyy niinsanotusti linjassa ja hanskassa tämä homma
VastaaPoistaKyllähän näitä "mä vihaan sua" purkauksia aina välillä kuulee...mutta siihe yleensä auttaa tuo yllä mainittu "ei se mitään, mutta mä rakastan sua silti" kommentti.
VastaaPoistaJostain syystä mä en ole juuri koskaan tuntenut riittämättömyyttä äitinä. Ok, kiire on aika usein ja kaikki hommat ei tule tehtyä kuten malliäidin kuuluis, mutta mitä väliä. Tämä on minun tapani tehdä asia ja olla vanhempi.
Ja jos se jotain todistaa näyttää tällä hetkellä siltä, että ainakin tuosta vanhimmasta 16 v tytöstä on kehittymässä ihan "kelpo" nuori/aikuinen. Huokailee tällä hetkellä aika usein, että kaverit ja niiden vanhemmat on ihan hulluja ja onneksi meillä on sentään näin selväjärkiset ja kivat vanhemmat... =)
Onhan se aika nöyrää, kun pyykkää-kokkaa-niistää-vaipattaa-syöttää-siivoaa-leikittää kellon ympäri, ja päivittäinen kiitos kolmivuotiaalta kuuluu kuinka hän "tykkää vain isistä" ja "muuttaa mummulle ja vaarille". Yritän leikkiä aikuista siinä sitten ja vastailen "joo tiedän" ja "ei se taida onnistua ainakaan ennen kuin olet 12". Uhmaikäinen kuopus huutaa suoraa huutoa muuten vaan.
VastaaPoistaMulla homma on ainakin henkisesti niin paljon pakkasella että oksat pois. Haluaisin lanseerata virallisen äitien sarkasmipäivän, jolloin joku muu aikuinen joutuu hoitamaan muksujen marailun ja mutsi saa heitellä vapaasti piikikästä läppää. Sinä päivänä tosin meidän muksut varmaan muuttais isovanhemmille ennen puoltapäivää ja mä ottaisin menolipun vähintään Ausseihin. Kun muahan ei täällä kuulemma kaivata. ;)
Meillä kuului, vissiin just, 5-vuotiaalta aikoinaan klassinen; "Sä pilaat mun elämän" -lausahdus. Tämä tuli tietenkin asiaankuuluvien kuoleva joutsen -tehosteiden kera. Pilaajana toimi isä. Siinä sitten mietittiin että voi raukkaa, kun vaan tietäisi paljonko sitä vielä tulevaisuudessa tullaankaan pilaamaan. Tälläinen lausahdus irtosi jonkun (en edes muista minkä) asian kieltämisestä. Huoh.
VastaaPoistaMä olen kuulut jo nyt (lapsi 3v) useampaan kertaan, että "en enää rakasta sua" ja "jos et ole nyt kunnolla, saat mennä jäähylle". Paras on ollut "jos et nyt ole kunnolla, saat lähteä tästä talosta pois", silloin kieltämättä teki mieli sanoa OK ja painua pihalle (enkä muuten varmasti ole itse komentanut "talosta pois", jäähylle kyllä.)
VastaaPoistaViimeksi uhkasi itse lähteä kokonaan yksin tästä talosta pois, kun suuttui jostain. Totesin siihen itse hiljaa "puh, pah, pelistä pois". Jo alkoi kiukkupussiakin naurattamaan.
Jaksamista! Ja kiitos muistutuksesta. Pitääpä kaivaa ko kirja esiin.
Hmm. Minun 5-vuotias voimakkaan tempperamentin omaava poikalapsi on todennut muutamaankin kertaan tappavansa minut(ja tälläisiä uhkauksia meillä ei todellakaan ladella kotona tai missään muuallakaan ihmisille) ja kasvattavansa itselleen uuden äidin..
VastaaPoista