Olenko muuttunut? Onko luovuuteni lisääntynyt? Miksi? Kummallista kyllä, juuri siinä väsyneimmässä pikkulapsivaiheessa voi kasvaa luovaksi tahtomattaan.
Seura nimittäin tekee kaltaisekseen. Kersat osoittavat joka päivä, miten pitkällä laatikon ulkopuolella on mahdollista seistä. Koti-insinööri säveltää säveltämistään. Ja kun katson lähipiiriäni niin luovuus kukkii sielläkin. Pikkuveljeni ottaa upeita kuvia. Appiukko maalaa tauluja. Anoppi tekee uskomattoman hienoja käsitöitä. Ja Mutsi oli loistava reklamaatioiden laatija. Jos ympärillä näkee koko ajan esimerkkejä, jotka ajattelevat ja toimivat luovasti, alkaa itsekin tehdä niin.
Luovuutta saattaa lisätä myös epämukavuusalueelle siirtyminen. Kun ei osaa, on pakko improvisoida, joka päivä. Ei ehkä olekaan sattumaa, että äitiys on kirvoittanut näppiksestäni jo yhden kirjan ja kaksi blogia.
Ps. Tässä Koti-insinöörin uusin tuotos. Katkaisuhoitaja on uuden levyn ponnekkain biisi ja siinä puhutaan rintsikoiden polttamisesta. Luova ratkaisu sekin.
Hyvin jätkät vetää!!
VastaaPoistaMä olen niin samaa mieltä tuosta luovuuden lisääntymisestä; olen huomannut sen omassa työarjessa. Mitä enemmän olen alkanut kieltäytyä epäkiinnostavista työprojekteista ja haalinut rohkeasti kreisejäkin juttuja listalle, sitä enemmän olen _saanut aikaan_ luovia ratkaisuja ja mielekkäämpää tekemistä. Kun vähän pakottaa itseään, niin saa aikaan vaikka mitä :)
Joo, ei noita hävetä tarvii. ;)
PoistaJotenkin sitä kuvittelee, että on ajautunut johonkin duuniin, koska sopii siihen. Mutta eihän se niin mnee. Sopeutuvaisina eläiminä meistä on aika hiton moneen hommaan.
Omasta luovuudesta en niin tiedä, mutta lapsen kohdalla olen huomannut ihan selkeästi, että kun ei hanki härpäkkeitä, jotka yhdestä napista painamalla tekee temppuja ja lapsen vaan pitäisi seurata vieressä, niin se keksii itse vaikka mitä. Tällä hetkellä meillä pestään maitopurkkejä, jotta lapsi voi tehdä niistä kelkkoja, joihin hän itse piirtää ja leikkaa tyyppejä istumaan. Minun tehtävä on laittaa kelkkoihin naru eteen. Kyniä, paperia ja sakset ovat kyllä ihan loputon luovuuden lähde ainakin omalle 5-vuotiaalle.
VastaaPoistaJoo. Meillä on takuulla kylän surkein leluvalikoima. Tämä lähinnä siksi, että en halua ostaa kallista muovia, joka ei kiinnosta viikkoa pitempään. Kirjoilla ja piirustuspaperilla mennään.
PoistaMeillä vajaa 6 v tyttö on kyllä luova, todellakin. Esim. muistipelin voi kehittää sellaisesta A4-kokoisesta Hesen mainoksesta joka on täynnä revittäviä kuponkeja. Yleensä siinä on 2 samanlaista. Lisäksi viime aikoina on pelattu pelikorteilla, niin siinäkin tyttö on kehittänyt omia pelejä. Vielä ihan loogisia, joita voi pelata. Kaikki kalliit ostetut lelut lojuu nurkassa. Niinpä olemme päättäneet että jatkossa ei osteteta mitään zhu zhu-petsejä vaan pelejä tms. 6 v synttäritoive on kimble -knak, knak, remember. Kauankohan yh:nä ja yhden tytön äitinä jaksan sitä pelata. Puhumattakaan migreenipää kuunnella. Ja mistäkö tuo tytön luovuus voisi olla peräisin. Itse neulon ja teen koruja (tai tekisin jos tuo helkutin niska kestäisi)ja askartelen millon mitäkin. Mummi sekä minun mamma (91 v ) neulovat "koko" ajan.. Tytön isältä onnistuu kaikki talonrakentamisesta lähtien.. Eli kai se sitten periytyy huomaamatta.
VastaaPoistaMinäkin tykkään kirjoittaa ja monta kertaa miettinyt missä muodossa sitä toteuttaisin. Atk-taidot on niin onnettomat (kiitos veljeni ammatin), että blogia olen kauan miettinyt; osaanko. Tämän vuoden alusta laitoin sen viimein vireille. Tällä hetkellä se on hieman väärillä raiteilla, mutta on tarkoitus painottaa jatkossa kirjoittamisen suuntaan. Nyt vaan tuo valokuva-harrastus on vienyt mennessään, niin siellä on niitä samanlaisia kuvia joita löytyy joka toisesta sisustusaiheisesta blogista. Anteeksi tämä pitkä mainokseni blogiini liityen, jos katsot ettet halua julkaista tätä "hyväksikäyttöä" (jos sulla on seuranta päällä), älä julkaise.
p.s. minä olen se toinen, joka sai toisen niistä jakamistasi vuoden mutsi kirjoista. Blogissani en tällä hetkellä ainakaan käsittele niitä asioita joiden takia sen silloin sain. Tulevana perjantaina julkaisen "vuosipäivän" johdosta asian, mutta muuten blogissa ei keskitytä minun sairauksiin, vaan mukaviin asioihin.
Huoh, tulipa vuodatus.
Hienoa, jään odottamaan! Ei blogi kaipaa aateekoota vaan sisältöä. :)
PoistaEpämukavuusalue on luovuuden ytimessä. Ennen kersoja en ollut eläissäni vaihtanut vaippoja, pukenut muksua, kommunikoinut kääpiöiden kanssa mitenkään tai laittanut pahemmin safkaakaan. Kappas kepposta, opin maailmanennätysvauhtia. Olen miettinyt välillä, että oon luopunut äitiyden myötä *jokaisesta elämän osa-alueesta*, jotka mulla oli elämässä ennen kersoja. En käy duunissa, harrastukset vaihtoon, muutto jne jne. Yksi ystävä on jäljellä ja vanhempiin on yhteys. Siinäpä se. Väkisinkin vetää luovaksi, ja kun oikein ahdistaa niin pistetään pystyyn oma blogi. ;)
VastaaPoistaNiin, tekemällä oppii ja harjoitus tekee mestarin. Paitsi ruoanlaitossa. ;)
Poista