Geenejä, jotka haluaisin

Sokerilakkoni on mainio keskustelunherättäjä. Olen ollut viisi päivää ilman sokeria, ja vaikutan siltä kuin olisin aloittanut e-pillerit: itkettää, vituttaa ja päätä särkee. Osa ihmisistä ymmärtää tilani hyvin, osa ei ollenkaan. He eivät koskaan osta karkkia, koska ei tee mieli. He syövät makeaa vain, jos sitä erityisesti tarjotaan, kohteliasuudesta. Kadehdittava ominaisuus. Koska joku geenihän tässä täytyy olla kyseessä.

Siivet selkään!

Kasvejahan on muokattu jalostamalla sekä pellolla että laboratoriossa jo iät ja ajat, jolloin niille on saatu toivottuja ominaisuuksia. Ihmisen jalostamisesta on toki puhuttu, mutta 1930-luvun jälkeen asiasta on ollut tulenarkaa esittää minkäänlaisia avauksia. Ihmisen geenien muokkausta pitäisikin katsoa plastiikkakirurgian näkökulmasta.

Tein listan kaipaamistani geeneistä.

• Aloitetaan hiuksista. Haluan kauniisti lainehtivat, paksut, pähkinänruskeat, pyörteettömät hiukset tämän talvella sähköisen ja kesällä päänahkaan liimaantuvan lasimaisen, säälittävän ohuen siiman tilalle.
• Tiesittekö, että joka kolmas ihminen ei haise hielle. Heillä sattuu asustelemaan ihollaan sellainen bakteerikanta, että käryä ei synny. Olisipa hienoa olla tällainen ihminen! Koskaan ei tarvitsisi kesken työpäivän hävetä, yksikään paita ei ikinä menisi pilalle eikä tarvitsisi työntää kainaloon myrkkyjä.
• Olisi mahtavaa olla vähäuninen: jotkut pärjäävät mainiosti kuuden tunnin yöunilla. Jos vapaa-aika on kortilla, ei kannataisi tuhlata siitä minuuttiakaan pelkkään pötköttelyyn. Puoliltaöin nukkumaan ja kuudelta ylös - ja kaikki olisi mahdollista!
• Yksi mies kasvattaa uutta nenää käsivarteensa. Oma klyyvarini on ihan fine, mutta -- piinallisen pitkän työmatkani innoittamana -- siivet voisin kyllä kasvattaa selkään. Ongelmaksi saattaisi toki muodostua pukeutuminen ja selällään nukkuminen. Ja sulkasato. Ja se lentäminen ehkä.
• Lopuksi haluaisin, että himoitsisin tofua, selleriä ja hedelmiä pantteripussin sijaan. Tämä taipumus tarvittaisiin kyllä koko perheelle.

Vaikka persoonallisuuden muokkaus vie epäselville vesille, ei se hoivageenikään olisi pahitteeksi. Olisi kätevää, jos koneistoni toimisi mehiläiskuningattaren tavoin, jolloin olisin hyvässä mammamoodissa juuri oikeaan aikaan.

Nämä eivät välttämättä ole edes hulluja toiveita, jos mietitäään sitä, että kuolemattomuuskin on tulossa. Joidenkin arvioiden mukaan ikuisesti elävä ihminen on jo syntynyt. Kelatkaa. Toistaiseksi toivon geeneiltäni vain nopeaa lähtöä, kun se aika koittaa.