Banaania hakemaan

Oletteko kuulleet sen jutun, jossa apinoita ruiskutetaan vedellä?

Siis sen, jossa laitetaan viisi apinaa häkkiin. Katosta roikkuu banaaniterttu, jonka alla on tikkaat.

Heti kun yksi apinoista lähtee hakemaan banaaneita, muiden apinoiden päälle ruiskutetaan kylmää vettä. Tämä toistetaan poikkeuksetta: aina kun joku apina kiipeää tikkaille, muut apinat kastellaan. Apinat oppivat nopeasti, että banaanitertun havittelijaa pitää estää.

Sitten lopetetaan veden ruiskuttaminen. Otetaan myös yksi apina häkistä pois ja laitetaan tilalle uusi. Uusi apina yrittää tietenkin heti kiivetä tikkaille, jolloin muut käyvät närkästyneinä sen kimppuun. Parin yrityksen jälkeen uusi apina tajuaa, että ahaa, yritys kiivetä tikkaita johtaa muiden apinoiden kilareihin, ja lopettaa.

Sitten korvataan taas yksi alkuperäisistä apinoista uudella. Sama toistuu: tämäkin lähtee heti hakemaan  banaania mutta saakin apinalauman kimppuunsa. Myös se toiseksi uusin apina osallistuu nyt tulokkaan pieksentään.

Näin jatketaan kunnes kaikki alkuperäiset apinat on vaihdettu. Silloin ei yhtäkään häkissä olevaa apinaa ole ruiskutettu kylmällä vedellä, mutta yksikään apina ei enää yritä tavoitella banaania. Arvaatte miksi.

Koska täällä on aina toimittu näin. 

Miten tämä nyt liittyy mihinkään?

No, sain duunia! Jota en uskonut haastattelun perusteella saavani. Ajattelin, että olen hommaan ihan liian minä. Joskus rekryllä kuitenkin haetaan tyyppiä, joka näyttää sopivan kuvaan kuin röhönauru Mona Lisalle. Kun itse on huolissaan siitä, miten oppisi parhaiten talon tavoille, talo onkin huolissaan siitä, miten työntekijää estetään oppimasta talon tavoille.

Tarinan opetus: olkaa sellaisia kuin olette. Siitä saattaa saada liksaa.