Ehdokas kuistilta, päivää

Laitoin eilen nimen paperiin. Espoon Vihreät ottivat minut ehdokaslistoilleen siitä huolimatta, että olin avoimesti jakanut käsitykseni demokratiasta, Vihreistä (korostin tunteneeni myötähäpeää erityisesti naimalakkokampanjaa kohtaan), vaalityöstä ja tyhjästä kiinnostumisesta.

Hengenheimolaiseni: yhtä vihreä ja yhtä kuistilla.

Neuvottelut sujuivat leppoisasti. Saan pitää mielipiteeni, tyylini ja ottaa taskumatin kokouksiin.

Tenttasivat, onko minulla rikosrekisteriä, tukijoukkoja ja vaalibudjettia. Ei. Olen saanut kerran ylinopeussakot, frendejä en kehtaa mukaan pakottaa ja kampanjani on krääsätöntä mallia.

Kertoivat, että ehdokkuus maksaa 95 euroa ja firma vetää välistä 20-25% kokouspalkkioista. Verolla kuulemma maksetaan sen tyypin palkka, joka minua tenttasi. Huomauttivat, että jos loikkaan persuihin heti, saan kolmen tonnin sakot, ilmaiseksi saan loikata vasta ekan kokouksen jälkeen. Tämä selvä.

Sitten pistivät pahan. Mikä on vaaliteemani?

Normaali ehdokas olisi tietenkin luetellut monta joukkoliikenteen tai peruspalveluiden kehittämiseen liittyvää pontta. En keksinyt mitään. Yritin selittää, että olen tietenkin kaiken hyvän puolella kaikkea pahaa vastaan. Nauroivat kohteliaasti. Pyysivät miettimään asiaa intensiivisesti.

Toivoivat, että jos olen täysin eri mieltä jostain vaaliohjelman asiasta, en ottaisi juuri sitä pääteemakseni. Totesin, että vaaliohjelma on sellaista ruusunpunaista höttöä, että helpompi olisi vastustaa YouTuben söpöjä kissavideoita.

Olen siis heti kusessa. Mitä minä oikeasti kannatan ja himoitsen? Olenko liian tyytyväinen kuntalainen? Mihin voin kunnallistasolla edes vaikuttaa? Kovin monimutkainenkaan teema ei voi olla, sillä se pitää olla kiteyttävissä jonkinlaiseksi populistisen latteaksi lasautukseksi, jonka voi painaa rintanappiin.

Onneksi blogi tuli apuun. Taidan panostaa ydinosaamiseeni, mutseihin, äitien vitutuksen vähentämiseen hyvinvointiin. Siitä ainakin riittää asiaa. Ja sehän on yhdistettävissä melkein jokaiseen asiaan: neuvoloihin, isyysvapaisiin, terveyden ylläpitoon, perheen ja työn yhdistämiseen, monipuolisiin liikunta- ja harrastusmahdollisuuksiin ja lähikaupan tuoretiskin tarjontaan. Voilá!

Älkää nyt vaan kysykö, mitä vihreää siinä on. Yksi hankala kysymys per viikko, kiitos.

Ps. Kuten arvelittekin, jo ekasta tapaamisesta tuli postausmatskua vaikka muille jakaa. Aloitankin ihan uuden Ehdolla-sarjan, jossa puidaan vaalisählinkiä amatööriehdokkaan näkökulmasta.