Blogihaasteryhtiliike

Olen maailman paskin blogihaasteisiin vastaaja. Virallinen anteeksipyyntö kaikille minua vuoden mittaan muistaneille. Tsemppaan vastaamalla Lady Dadan kutsuun, jossa on riittävän lyhyt ja yksinkertainen konsepti. Olen liian kuistilla vastatakseni mihinkään vetävämpään.

Lempiruoka: en ole koskaan ymmärtänyt, miten kukaan voi nimetä vain yhden lempiruoan. Minulla on kymmeniä! Joistain ruokahimoista tulee myös kausia, jolloin voi syödä kaalikääryleitä kuukauden putkeen - nyt on meneillään sushikausi. Periaatteessa lempiruokaani on tuoreena ja hyvin laitettuna kaikki, mikä ei ole kidutettua, uhanalaista tai matkustanut yhtä kaukaa kuin E.T. Lisäksi tällä hetkellä ilahdun ravinnosta, joka ei ole a) voileipää b) einestä tai c) toissapäiväisen jämiä.

Lempimakeinen: Kaikki käy paitsi marsipaani ja vaahtokarkit, jotka eivät käy ollenkaan. Jonkinlaisena lempparina mainittakoon Malacon Must shots -salmiakkipallerot, jotka ovat sopivan (lue: sielua raastavan) pienessä pussissa addiktiooni nähden. Totta puhuakseni olen yrittänyt pyristellä eroon irtiksistä, sillä hirveintä tekopyhyyttä ikinä on vältellä turhia lisäaineita ja sen jälkeen vetää pussi sateenkaarenvärisiä aromiaineita. Nyt olen ollut pitkään irtispaastolla. Koska on ollut joulutorttuja, suklaata ja glögiä.

Lempiluettava: En ehdi lukea kirjoja (no ehtisin kyllä jos priorisoisin vapaa-aikani eri tavalla) kuin lomalla, mutta blogeja kulutan päivittäin. Kirjallinen sivistykseni perustuukin täysin Inahduksen varaan. Siteeraan häpeämättömästi Inan analyysejä ja kerään intellektuellipisteet väärään kotiin.

Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: tietokoneella näpyttäminen on hyvinkin mieluista käsityötä. Jos käsityöt kuitenkin mielletäään ahtaasti vain neulomis- & paskarteluharrasteisiin niin sitten vastaan, että unissani ja sekin on yleensä painajainen. Jos mukaan lasketaan jämänikkarointi (tehtiin Skidin kanssa maalla rakennusjätteistä pehmosonnille navetta) niin sitten se.

Lempielokuva: Leffassa käynti on vapaa-ajanviettovaihtoehdoista se ensimmäinen, josta karsin kun on kiire. Ehkä vauva-ajan loputtua skarppaan tässä. Pidän pohjoismaisesta tuotannosta (Beck & Wallander <3) sekä tietyistä näyttelijöistä kuten Mads Mikkelsenista. Tanskalainen Kosto oli kiinnostava kuvaus väkivallasta ja anteeksiantamisesta ja ruotsalaispätkä Ruskean neljä sävyä jäi mieleen elokuvana, jossa taiteiltiin häiritsevän ovelasti huumorin ja tragedian välimaastossa.

Anteeksi jos tämä ei kiinnostanut kviiäkään. Taidanpa haastaa mukaan Nooran, koska Kemppari on juuri muuttanut uuteen kotiin ja likka kaipaa harjoitusta wordpressin käyttämisessä. Kjäh.