Ajatus ei loppujen lopuksi ole kovin radikaali. Ovathan monet elämän osa-alueet määräaikaisia, oli kyse sitten presidentin tehtävistä, kännykkäliittymistä tai kuntosalisopimuksista. Lastenkin huoltajuus päättyy 18 vuoden jälkeen. Miksi juuri parisuhteeseen pitäisi sitoutua epämääräisin perustein, syyntakeettoman hormonihuuruisessa tilassa ja vielä loppuiäksi?
Hommaan tulisi ennen sopimuskauden päättymistä kunnon säpinää kun pitäisi skarpata. Mikä kansantaloudellinen elvytysvaikutus tällä olisikaan: osapuolet roudaisivat kotiin kukkia ja panostaisivat kynttiläillallisiin, varaisivat lemmenlomia ja tuhlaisivat lahjoihin. Lakimiehet polttaisivat yölamppua erilaisten luonnosehdotusten parissa levysopimuksista ja NHL:sta tuttuun 2+2 tyyliin. Seiska-päivää pitäisi listaa julkkisten naikkarisopimuksista ("Ensi vuonna katkolla") ja vedonlyöntitoimistot saisivat aivan uuden tuotteen "Saako kohumissi uuden sopimuksen?". Kaunareista tutusta vihkivalojen uudistamisesta tulisi arkipäivää. Kenties joku hairahtanut häntäheikki palkkaisi mainostoimiston pohtimaan, miten itseään kannattaisi jatkokaudelle markkinoida.
Ja olisihan siinä vähän maanläheisempi klangi kun kirkossa kysyttäisiin, jotta tahdotko sinä Kirsi ottaa tämän Petterin aviopuolisoksesi ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä vähintään 31.12.2014 asti ellei kuolema ehdi teitä tänä aikana erottaa. Ehkä se laittaisi elämän realiteetit eteen, kun pitäisi oikeasti miettiä, miten pitkään tämän tyypin kanssa haluaa hengata.
Määräaikaisuus toisi myös kaivattua ulottuvuutta homoliittokeskusteluun. Ei menisi ehkä niin överiksi se insituutiofiksaatio Päivi Räsäselläkään.
Jälleen herkullinen pohja anonyymille väännölle ;) kiitos :)
VastaaPoistaOho, aikamoisia ehdotuksia. Toisaalta aloin nyt pohtimaan tuota ettà miksi juuri avioliiton pitàisi olla ikuista?!?! Haluan kyllà itse sità tietynlaista "varmuutta" suhteen jatkuvuuteen, joten pàtkàavioliittosopimukset ei kyllà mulle sopisi, heh
VastaaPoistaEi ollenkaan pöllömpi idea... :) Mutta voisko se olla se kaks vuotta sellanen koeaika, että sen jälkeen vihittäis pysyvästi...?
VastaaPoistaVois valita ottaako määräaikaisen vai toistaiseksi voimassa olevan avioliiton. Määräaikaisuuksia vois sit aina jatkaa (määräaikaisuuksilla aluksi, jossain vaiheessa ois mahdollisuus harkita vakinaistamista...)
VastaaPoistaIhan mahtava idea!
:D
Mä en oo kyllä ikinä ymmärtänyt sitä, et miten avioliitto tuo varmuutta suhteeseen? Sehän on loppujen lopuks vaan joku lomake... Itse olen ollut 11 vuotta yhdessä miehekkeen kanssa ja ei ole kyllä tullut mieleenkään mennä naimisiin missään vaiheessa. Eiköhän nää kolme kakaraa jaloissa jossain määrin "varmista" tätä suhdetta, mikäli sellasta nyt edes haluaa..
VastaaPoistaMistä sä aina onnistutkaan vetämään näin ....erilaisia aiheita. Mä en löydä edes oikeaa djektiivia kuvaamaan mutta siis positiivisella tavalla hulluja juttuja. :-) Love it !
VastaaPoistaAvopuolisoni kanssa päätettiin mennä 17 vuoden yhdessäolon ja kahden lapsen jälkeen naimisiin. Koska halutaan pitää kemut sen vuoksi että tuolloin suhteemme tulee täysi-ikäiseksi ja edelleen rakastamme toisiamme. :-)
"Tahdotko sinä Kirsi ottaa tämän Petterin aviopuolisoksesi ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä vähintään 31.12.2014 asti ellei kuolema ehdi teitä tänä aikana erottaa."
VastaaPoista:DD
Ei mutta ihan oikeasti, sen sopimuksen sopimuksen raukeamispäivämäärän kuuleminen kuulostaa jostain syystä paljon sitovammalta kuin se epämääräinen "kunnes kuolema teidät".
Ja kun kaikki jostain syystä selittelee täällä avioitumissyitään, niin mä kans: mun suurin motiivi avioitumiselle - siis jos nyt niitä kun mää rakastan sitä niin kauhian paljon-juttuja ei lasketa - oli se, että halusin olla myös virallisesti samaa perhettä ja sukunimeä mieheni kanssa.
Samana aamuna, kun olin lähdössä kiikuttamaan vääntämiäni hääkutsuja postiin, sain tietää (ts. katsoin tikusta) olevani raskaana. Tuli yksi hyvä syy lisää.
silleen ihan tosi inhorealistisesti, pakko kyllä sanoa, että nykylainsäädännön voimassa ollessa menisin naimisiin ihan vaan oikeusturvan takia. etenkin jos olisi kolme lasta.
VastaaPoistakuolema voi erottaa aika nuoriakin ihmisiä, ja silloin kyllä tarvitsee kaiken byrokraattisen avun, jonka voi saada.
Vanha juttu. Johan se yksi hörhötaiteilija Päivi Mäkinen soli määräaikaisen avioliiton vuonna kuokka ja jussi.
VastaaPoista-tarjah-, eipä kestä! ;)
VastaaPoistaCiacy, niin minäkin. Mutta saako sitä avioliitolla vai sillä että *muistaa* joka päivä että tämä ei ole mikään ikuisuusjuttu jollei huomioi sitä puolisoaan..? :)
Elli, luulen, että se oli idea siellä Meksikossa.
Anonyymi, Ois oikeesti hauska nähdä mitä tämä tarkoittaisi käytännössä! :)
Anonyymi, niin, vakuuksiahan on tässä asiassa turha penätä. Mä näin avioliiton /parisuhteen rekisteröinnin lähinnä jonkinlaisena siirtymäriittinä vakavaan suhteeseen, jossa eroamisrima on korkealla. Eihän sitä kaikki todellakaan tarvitse.
Anonyymi, hihasta näitä ravistellaan. :)
Kris, heh, mä olisin ehkä repinyt pelihousuni jos olisin joutunut olemaan häissä selvin päin. ;) Lapsi tuo tosiaan mukanaan aika paljon velvollisuuksia ja toisaalta myös yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Liina, niin ja avioliiton lisäksi meillä on myös avioehto ja testamentti..
Anonyymi, Päivi who? Mulle tää oli uutta. :)
Ihan huippu postaus taas! :)
VastaaPoistaYlipäätään avioliittosopimuksen sisällössä olis hyvä olla enemmän räätälöimisvaraa. Ei se standardimalli kuitenkaan kaikilla toimi, näkeehän sen jo avioerotilastoista. Myös esimerkiksi tohon avioehtoasiaan ois hyvä ottaa automaattisesti kantaa jo avioliittosopimuksessa ettei tarviis turhaan sen kanssa erikseen säätää. Juu'u, avioliittolainsäädäntö tarvitsee tosiaan päivittämistä, monellakin tavalla. :)
Totta kai on. (Tosin, eikös avioehto vaadi avioliiton?)
VastaaPoistaMutta testamenttikin pitää varta vasten tehdä, ja se koskettaa tilannetta, jota moni ei kovin mielellään ajattele. Naimisiin meno voi olla jotenkin ... en tiiä. Vähemmän masentava tapa hoitaa asia.
Mulle avioliitto on kyllä muuta kuin byrokraattinen helpotus, mutta on myös kiva tietää, että kaikilla perheenjäsenillä on siitä hieman turvaa, jos jotain sattuisi.
Jatkan vielä tuosta avioliiton "varmistavasta" luonteesta. Mua kiinnostaa Katja (ja muutkin), että olisitko sä voinut kuvitella tekeväsi lapsia ja eläväsi sitä elämää kuin nyt elät, ilman avioliittoa? Siis että kaikki olis samalla tavalla kuin, nyt mutta ette olisi naimisissa? Tuntuisiko susta, että teidän suhde olisi jotenkin epävarmemmalla pohjalla? Kun tätä tunne/varmuus -aspektia mä en tässä just ymmärrä? Että miten se avioliitto tuo sitä lisää, kun sen voi samanlaisella lomakkeella kumota, kuin millä se on aikanaan solmittukin.
VastaaPoistaSen oikeusturvapointin sen sijaan ymmärrän ja siinä on ehkä jotain järkeäkin, en vaan ole nähnyt sitäkään tarpeelliseksi.
t: se naimaton kolmen lapsen äiti ylempää
Täähän ei ole mikään meksikolaisten innovaatio ollenkaan: shiialaisuudessa (eritoten Iranissa) määräaikaisia avioliittoja on ollut iät ja ajat, ks. esim. http://en.wikipedia.org/wiki/Temporary_marriage. Kesto tunnista 99 vuoteen. Sangen näppärää!
VastaaPoistaMites lesken eläke? VAatiiko avioliiton? Kyllä varmaan tervetullut lisä, jos jää yksin lasten kanssa.
VastaaPoistaMainio idea! Siis miksipä ei? Ja sitten jos kuitenkin tulisi tarve erota ennen viimeistä eräpäivää, niin kutsuttaisiin sama jengi kirkkoon/maistaattiin, kysytään tahdotko erota ja onko jollain vastalauseita. Homma olisi sillä selvä ja sitten ensi erobileet ja sen jälkeen "polttarit" vol 2.
VastaaPoistaHäälahjatkin voisi palauttaa, niin ei tulisi riitaa niiden keskinäisestä jakamisesta.
Me mentiin naimisiin oikeusturvan takia. Kahden maan lainsäädännöt toi sen verran vääntöä paperiasioihin, että oli vaan helpompi käydä allekirjoittamassa se paperi. Olishan sen voinut ottaa määräaikaisenakin. Niitä määräaikaisuuksia voisi sitten ketjuttaa fiiliksen mukaan.
Itse olen aina ihmetellyt kaikkia määräaikaisia sopimuksia siinä mielessä, että miksi ottaa sellainen, jos on mahdollisuus vakituiseen? Koska minulle vakituinen = toistaiseksi. Sopimuksen voi kuitenkin päättää. Eli vakituisuus ei pakota mihinkään lopullisuuteen, jos mieli vaikka muuttuu, mutta antaa tavallaan varmuuden siitä, että juttu kestää niin kauan, kuin molemmat osapuolet sitä haluavat. Ei tartte siinä välissä säätää mitään määräaikaisuuden jatkoja, vaan lopetetaan sitten jos siltä tuntuu. Ns. helpompaa. ;)
VastaaPoistaJa kyllä, olen naimisissa (toistaiseksi), vakituisessa työsuhteessa (toistaiseksi, tästä tykkään erityisesti noin 20 määräaikaisen pätkän jälkeen) ja asun asunnossa, jonka vuokrasopimus on voimassa toistaiseksi. Enkä vaihtaisi kyllä mitään näistä määräaikaiseksi kuin pakon edessä! Ja kyllä, minusta nämä ovat rinnastettavissa toisiinsa.
Avioliittosopimuksella on nyt puolen vuoden irtisanomisaika ja sen voi irtisanoa yksipuolisesti. Tulisiko määräaikaisesta avioliittosopimuksesta sitten sellainen, että sitä ei voi irtisanoa ennen sovittua määräaikaa?
VastaaPoistaMua on aina ihmetyttänyt, kun toiset sanoo että avioliitto on liian sitova. Samat ihmiset kuitenkin ovat tehneet avopuolisonsa kanssa lapsia. Avioliittohan on kuitenkin "vain" sopimus, jonka voi irtisanoa hakemalla avioeroa. Yhteinen lapsi kuitenkin sitoo loppuelämäksi (jos nyt ei puolisoon, niin lapseen ainakin). Sinänsä en paheksu avoliitossa elämistä tai lasten saamista, ihmettelen vain näiden tiettyjen ihmisten puheita sitoutumisesta.
VastaaPoistaEn ole erityisen konservatiivinen, mutta olen aina ajatellut, että haluan naimisiin ennen mahdollisen lapsen syntymää. Ajattelin sen niin, että jos joku haluaa lapsen kanssani, täytyy sitoutua minuunkin. Lisäksi mitä enemmän lakiasioihin esim. perinnönjaon osalta perehtyy, sitä järkevämmältä tuntuu avioituminen (ottaen huomioon yhteisen lainalla hankitun omaisuuden, lapsen aseman, perintöverotuksen ym.)
iv, kiitti! Olen samaa mieltä, että avioliittokeskustelu on jäänyt junnaamaan paikoilleen. Yhdet lyö raamatulla ja toiset rakkaudella.
VastaaPoistaLiina, "vähemmän masentava" :D
Anonyymi, avioliitto kuten kaikki parisuhteet ovat kahden kauppa: me molemmat nähtiin jonkinlainen virallinen rekisteröinti (mulle oli yks hevon vitun sama tapahtuiko se Jeesuksen kasvojen edessä vai ei) hyväksi tavaksi vahvistaa itsellemme se, että olemme tässä mukana samalla vakavuudella. Sopimushan sekin on, ja sopparin kumoaminen on kuitenkin työlästä. Lapsipäätökseen se ei vaikuttanut millään tavalla. Olisin hyvin voinut olla aviossa ja lapseton, jos Koti-Insinööri olisi ollut samoilla linjoilla.
Tanja, kas! On todella kätsää!
Anonyymi, ei mitään tietoa, mutta voisin kuvitella.
Salamatkustaja, :D
Piina, hyvä pointti, olet ihan oikeassa! Sopimuksen päättäminen vaan vaatii aina aktiivisuutta joten ehkä siksi joissain asioissa kaupataan määräaikaisuutta. Olisihan se mahtavaa, jos kansanedustajat voisivat saada kenkää ihan kesken kauden. ;)
Riitta, ehkä rangaistus hätiköinnistä on se, että siinä pitää sitten kärvistellä vähintään se määräaika. :)
Onna, nämä sitoutumiskysymyksethän ovat tietenkin vain ihmisten aivojen tuotoksia. Jotkut luovat turvallisuuden tunnetta toimimalla oman viiteryhmänsä suosimien konventioiden mukaan. Ja täytyy myöntää että oikeuksista en ole edes perillä. Hyvin kevytkenkäisesti on siis naimisiin menty. ;)
Just näin, eikä tätä tartte perustella :0)
VastaaPoistaMikään ei ole ikuista, ehkä rakkaus mutta avioliitto ei ainakaan. Ketään ei väkisin pidetä, harvoja edes kauniisti pyytämällä.
Miami
Mullakin olisi yksi sun toinen mielipide avioliitosta ja avoliitosta, mutta hyvinhän tässä tuli katettua tämä osasto. Itse halusin ehdottomasti mieheni kanssa naimisiin ja koko perheen saman sukunimen alle, ja samalla jätin tyttönimeni mukana koko villin nuoruuteni taakseni ja ilolla :)
VastaaPoistaMutta sitä mieltä olen, että jos ajokorttia varten tarvitaan ajokoulu ja työelämää varten koulutus ja raskaanakin ollessa on kaiken maailman valmennuksia niin miten ihmeessä ennen naimisiin menoa ei ole mitään pakollista kurssia tai valmennusta? Siis ei avoliitolla tai yhdessä asumisella treenaamista vaan ihan kurssi/valmennus, josta saa spettarin siinä missä muistakin koulutuksista. Ja jos ei läpäise jotain vessanpöntönkansi-hammastahnatuubi-osiota niin eiku uusiksi.
Pilke silmäkulmassa toivotan kivaa tätäkin päivää!
Lapset ovat niin liikuttavan varmoja perheen ikuisuudesta, että pakkohan sitä on parhaansa yrittää yhteisessä projektissa. Enkä pistäisi työelämässäkään pahakseni sellaista vanhan ajan tehtaanpatruunameininkiä jossa yritetään hoitaa ne duunarit kapaloista kirstuun, ja mentäisiin mielummin kaulakiikkuun kuin ulkoistettaisiin halpatyömaihin.
VastaaPoistaVälillä tunnen kyllä myötätuntoa niitä naisia kohtaan jotka ovat kunniakkaasti päästäneet ukosta ilmat pihalle ;)
Piti vielä tarkentaa, että olen nimenomaan viitisen vuotta avioliiton solmimisen JÄLKEEN tullut perehtyneeksi näihin avioliiton oikeusvaikutuksiin. Että aika kevytkenkäisesti sitä itsekin on leikkiin lähdetty ;)
VastaaPoistaKiitos kun tulet piristämään myös Kaksplussaa kolumneillasi. Odotan innolla:)
VastaaPoistaKaisa
http://www.continuum-concept.org/reading/spinalStress.html
VastaaPoistaHei! Luin vasta nyt keskustelun kantovälineistä ja tällainen julkaisu löytyi, ei mitään tietoa sen tieteellisyydestä kun en nyt ehtinyt varsinaisesti asiaan perehtyä mutta ajattelin linkittää sen sulle kun noita ilmeisesti kyselit. Olen itsekin käyttänyt baby Björn rintareppua, enkä ole ennen kuullut ettei se olisi ergonominen. No, Täytyypä tutkailla asiaa. Tässä kuitenkin jotain teoriaa asiasta. Ja anteeksi kun kommentoin väärään paikkaan mutta varsinaiseen ketjuun ei pystynyt ja olit kuitenkIn toivonut teoriatietoa asiasta. Ethän loukkaannu tästä! En tosiaan ole itse mikään asiantuntija vaan syntinen runtarepun käyttäjä ;-) tsemppiä! Koitetaan sietää toisiamme ja ottaa opiksemme!
Uskon, että määräaikaisuus voisi toimia myös suhteen hyväksi. "Ai, perhana meillä on Pirkon kanssa avion deadline viikon päästä. Nyt täytyy panna parastaan..." Ihmiset kun pitävät kaikkea ja myös sitä omaa siippaa itsestäänselvyyksinä. Kun on deadline, niin joutuu aika ajoin miettimään, että misssä mennään ja olemmeko laittaneet tarpeeksi paukkuja tähän yhteiseen eloon...
VastaaPoistaHaha, ihan mahtava teksti! :D Kiitos!
VastaaPoista