Case Kakkapussi

Koiranomistajalle prosessi myydään hyvin yksinkertaisena: ostat kaupasta rullan käteviä koirankakkapusseja, keräät koirasi jätökset pussiin ja heität pussin sekajätteeseen. Näin tienoo pysyy siistinä ja kengänpohjat skeidattomina!

Mutta. Lyhyen kokemukseni mukaan tässä on kuitenkin muutama sudenkuoppa. Keräsin kaikille koiranomistajille ja heitä tarkkaileville ihmisille selkeät case-esimerkit yleisimmistä kakkapusseihin liittyvistä pulmatilanteista.

1. Kakkapussi unohtuu

Niinhän siinä joskus käy: ryntäät ovesta ulos koiran kanssa työpuhelua puhuen ja – hups – sadan metrin päästä huomaat erheesi. Jos satut kävelemään lähiössä, tämän erheen voi korjata useammalla tavalla: vaahteranlehdellä (kiitos näistä puista!), joltain muulta koiranulkoiluttajalta pudonneella kakkapussilla tai kahdella kepillä (auttaa jos osaat syödä puikoilla sushia). Jos taas olet metrolaiturilla tai kauppakeskuksessa, joudut käyttämään laukun pohjalta löytyvää kuittia (toivottavasti et tarvitse sitä kirjanpitoon), penkomaan roskiksesta käytetyn suojamaskin tai uhraamaan sormikkaan tai sukan, mikä on häpeään verrattuna pienempi paha. 

2. Kakkapussi katoaa

Olet aivan varma, että otit namit ja pussit, mutta kun alat kaivella taskujasi koiran kykkiessä tien varressa, pussia ei löydykään mistään. Samalla kun etsit maanisesti pussia, et katso, mihin koira kakkaa. Seuraa epämääräinen paniikki ja puolen tunnin operaatio, johon liittyy useita taktisen tason toimenpiteitä, erityisesti pimeällä. Katso kohta 1 ja 6.  

3. Kakkapussi on rikki.

Valmistusvirheen tai pentuvandalismin takia kakkapussi saattaa olla epäkunnossa, halki tahi reikäinen. Tämän havaitsee tietenkin viimeistään kun sormesi koskettavat jotakin liian lämmintä ja kosteaa. Kuralätäkössä käsien peseminen tuo mukavasti mieleen lapsuuden.

4. Kakkoja tulee useammat. 

Varauduitko yhdellä pussilla? Amatööri. Mukana kannattaa pitää koko rulla. Just in case.

5. Kakka ei ole kerättävissä.

Tämä tapaus liittyy yleensä kohtaan neljä. Jos tarvitsisit ennemminkin rätin kuin pussin, mitataan luonnetta: joudut kysymään itseltäsi, mikä riitää? Perfektionisti päätyy poistamaan kuution verran maata, muut tekevät minkä voivat ja toivovat pikaista sadekuuroa. Tämän kokemuksen jälkeen kakkojen kerääminen olohuoneen lattialta alkaa vaikuttaa helpommalta linjanvedolta.

6. Kakka ei löydy.

On pilkkopimeää, maa on ruskea ja täynnä lehtiä. Mielestäsi koirasi käyttäytyi kuin olisi kakannut, mutta kun tihrustat puhelimen valolla aluetta, josta sisäinen navigaattorisi pökäleiden arvioi löytyvän, mitään ei näy. MISSÄ SE ON?! Alat epäillä omaa näkökykyäsi sekä koiraasi: tapahtuiko kakkaaminen todella? Oletko tulossa sokeaksi? Esittikö koira ihan tahallaan kakkaavaa, jotta voisit tehdä itsestäsi pellen ja pyllistellä niityllä kännykän kanssa? Kävelet kotiin todellisuudesta irtautuneena ja mietit vielä seuraavana aamunakin mysteerikakkaa.

7. Löytyy väärä kakka

Jes, tuossahan ne! Kahmaiset sikarit käteesi ja toteat ne kylmiksi. Not the ones you were looking for. Tai käpy. Mietit taas, että mikä riittää.

8. Lähin jäteastia?

Jos satut omistamaan leikkisän pentukoiran, joka mielellään jahtaa kaikkea heiluvaa tai saattaa tempaista hihnassa yllättäen, opit pian, ettei pussia kannata kanniskella kädessä kovin pitkään ettei se äkisti lennähdä otsaasi. Mutta missä lähin jäteastia on? Ei huolta, sisäinen kompassisi kehittyy ajan myötä muistamaan kaikki roskikset viiden kilometrin säteellä.

Kakka-ammattilaisuuden yhdeksännellä portaalla ymmärrät, että tämä oli salaliitto: pelkkä kakkapussi ei riitä. Tarvitset otsalampun, lämpökameran, lapion, kiikarit ja sekstantin. Ainakin siihen asti kunnes koirasi on taas oppinut kakkaamaan keskelle tietä.