En ole tällä viikolla juuri tehnyt muuta kuin jännittänyt CNN:n tuloslaskentaa ja ihmetellyt paitsi valitsijamieshässäkkää myös Pennsylvanian miljoonakaupunkeja, joista en ollut koskaan aikaisemmin kuullut. En ole koskaan seurannut edes Suomen presidentinvaaleja näin kiinnostuneena – eikä ollut moni muukaan. Toivoin Bidenin voittoa jo ihan siksi, jotta voisin taas seurata maailmanpolitiikkaa ilman oksennusreaktiota. Toivoin arvonnousua totuuden puhumiselle, yhdenvertaisuudelle, tieteelle ja ympäristölle, mutta myös tasa-arvolle: Bidenin voiton myötä varapresidentiksi nousisi vihdoin nainen.
Kun Bidenin voitto vihdoin varmistui ja kerroin tytöille, että USA:n seuraava varapresidentti on Kamala Harris, Snadi nauroi hassulle nimelle ääneen. Kun näytin varapresidentin kuvaa, nauru loppui.
- Mä luulin, että se on mies!
Niinpä. Niin se on joka juuttaan vuosi ollutkin, tarkalleen ottaen vuodesta 1789 lähtien.
- Aika pitkään!
Eikö vain? Ja silti joidenkin (yleensä valkoisten keski-ikäisten miesten) mielestä tasa-arvo on mennyt liian pitkälle. Lasikattojen säilyttämisen puolesta on toki kuultu paljon muitakin argumentteja kuten että naiset eivät pärjää vaativissa tehtävissä eivätkä halua ottaa vastuuta. Näitä harhaluuloja puretaan vain käytännön esimerkkien kautta, pärjäämällä ja vastuuta ottamalla, niin Suomessa kuin Amerikassa. Mutta ensin siihen pitää saada mahdollisuus.
Teini oli tietysti hieman paremmin perillä varapresidentin taustoista ja huomautti, että tässä rikottiin lasikatto myös ei-valkoisten naisten osalta. Nopealla googlettamisella löytyi tarkennus: Kamalan äiti on Intiasta ja isä Jamaicalta, hän on syntynyt Kaliforniassa, kasvanut yksinhuoltajaäidin kanssa ja on itse äitipuoli. Näkökulmia erilaisiin lasikattoihin ainakin riittää.
Päätimme tutustua tähän uuteen parivaljakkoon muutenkin vähän tarkemmin. Tarkistimme, että "kamala" tarkoittaa hindiksi lootuksen kukkaa. Ja että Joe Bidenilla on kaksi koiraa, joista toinen on rescue.
Ei epäilystäkään. Maailmassa on yhtäkkiä kaikki paljon paremmin.
Niin, väistyvä presidenttihän oli ensimmäinen about sataan vuoteen, jolla ei ollut valkoisessa talossa lemmikkiä/lemmikkejä.
VastaaPoistaHarris on kyllä inspiroiva henkilö, ja presidenttivalittu itse puolestaan hieno esimerkki vaikeuksien voittamisesta. Esikuvan pallille voinee alkaa asettelemaan myös tulevaa presidentin rouvaa, joka aikoo ensimmäisenä roolissaan pitää kiinni omasta päivätyöstään edustusroolin lisäksi.
Itse olen käynyt yläastetta ja lukiota Tarja Halosen presidenttikaudella, ja olen amerikkalaisten tyttöjen ja heidän vanhempiensa puolesta onnellinen, että heilläkin alkaa olla vastaavia esikuvia. En voi olla ajattelematta, että nykyisen hallituksemme omaa ikäluokkaani oleviin upeisiin naisiin on heihinkin vaikuttanut se, että tyttöyden ja naiseuden epävarmassa välimaastossa eläessämme presidenttinä oli nainen -- eikä siinä ollut mitään ihmeellistä.
Olen täysin samaa mieltä tuosta esikuvien tärkeydestä. Ja lisäki olen iloinen siitä että politiikasta tulee taas Amerikassakin yhteisten asioiden hoitamista omien etujen tavoittelemisen sijaan keinolla millä hyvänsä. Good riddance, Trump.
PoistaHyvä Kamala!!! Toinen inspiroiva amerikkalainen nainen, valitettavasti jo edesmennyt, oli Ruth Bader Gingsburg. Teemalla on hänestä kertova dokumentti, kannattaa katsoa. Hänen ansiostaan tasa-arvo on ottanut monta askelta eteenpäin :)
VastaaPoistaKyllä, Ginsburg oli omaa luokkaansa! Kiitos dokkarivinkistä, katson ehdottomasti. :)
PoistaTäällä Jenkeissä asuvana kaksoiskansalaisena tuli lähes jännetupen tulehdus vaalilaskennan maanisesta päivittämisestä!! Kun tulos lopulta julistettiin tuli saman tien helpotusitku ja taisi mennä kaksi täyttä pulloa skumppaa siinä juhlinnassa :D Kyllä täytyy sanoa että henki kulkee taas kaikin puolin paremmin, nyt vaan pitäis saada Trump samaan todellisuuteen, onneks sen voi sitten tammikuussa vaikka kantaa sieltä pois niinkun lankuttavan taaperon!
VastaaPoista-Henkka