Joka puolella liikuntakeskuksen tiloja oli käsidesiä ja ohjaaja keräsi jumppalaput teräsastiaan. Ystävän lasten luokka on karanteenissa ja wilmaan kilahti meillekin koronatiedote. Töissä sovittiin etätyöprotokollasta, joka otetaan käyttöön, jos on tarpeen. Olen huomenna menossa massatilaisuuteen ja odottanut koko viikon perutaanko se vai ei.
Koronakeskustelua ei pääse pakoon enää missään. Ja jos muut niin sitten minäkin, joten 10 ajatusta aiheesta.
1. Eniten tässä taudissa ärsyttää somekommentointi. Aika moni ihminen tuntuu yllättäen pätevöityneen epidemiologian asiantuntijaksi, jolla on varaa viisastella milloin kuolleisuusprosenteilla, milloin torjuntatoimien tehokkuudella. Vain yksi päivitys oli tarpeellinen: sain tietää valtakunnallisesta päivystysnumerosta 116117. Pistäkää talteen.
2. Minun on vaikea panikoitua tästäkään taudista, vaikka mahdollisuuteni saada tartunta on epidemian yhteydessä todella hyvä. On ihan sama, osallistunko yleisötapahtumiin vai en, sillä kuljen melkein joka päivä julkisilla kulkuneuvoilla, kävelen kauppakeskuksen läpi ja käyn syömässä lounasravintoloissa. Altistun valtavalle määrälle mikrobeja joka tapauksessa. Jostain syystä kuitenkin kukaan ei ihmettele, miksi ihmiset edelleen lentävät Italiaan.
3. Ja yhtä lailla on totta, että jokaisen kannattaa tehdä kaikkensa, ettei toimi epidemian leviämisen puolesta, sillä flatten the curve -ajatuksessa on vinha perä. Vaikka en itse kuulu riskiryhmään, appivanhempani kuuluvat ja olisi suotavaa että hoitoa saavat kaikki, jotka sitä tarvitsevat. Ja mummi ei tänä keväänä tule hoitamaan sairasta lasta.
4. Olen todella iloinen, etten asu Italiassa tai Trumppilassa vaan Suomen kaltaisessa harvaanasutussa nanny statessa, jossa terveydenhuolto on tarjolla kaikille ja ihmiset käyttäytyvät ihan vapaaehtoisesti kuin olisivat karanteenissa eli pysyvät sisätiloissa ja välttelevät muita ihmisiä.
5. Tämä tauti muistuttaa ihmisiä siitä, miten sairastumisia ehkäistään myös epidemioiden ulkopuolella: pestään ahkerasti käsiä vedellä ja saippualla riittävän pitkään eikä mennä tartuttamaan muita silloin kun ollaan sairaana – infektioherkkiä ryhmiä on ympärillämme koko ajan. Ja tämäkin tauti lähti leviämään muutamasta supertartuttajasta.
6. En osaa olla koskematta naamaani. Eikä ilmeisesti osaa kukaan muukaan: opiskelijoilla tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että he koskettivat kasvojaan noin 23 kertaa tunnissa. En tarvitse hengityssuojaa vaan sellaisen kaulurin, joka laitetaan koirille leikkauksen jälkeen.
7. Todennäköisesti Putin jatkaa pitempään kuin tämä virus eikä rokotetta ole tulossa.
8. Yritysten etätyö-, Skype- ja teams-kokousosaaminen on huimassa kasvussa. Ehkä netistä tehtävät ruokaostokset trendaavat perässä.
9. Aiheuttaisipa ilmastonmuutos pisaratartunatana leviävää flunssaa. Ilmansaasteet ja hiilidioksidipäästöt nähtävästi romahtavat vasta, kun kuolema koskettaa länsimaita.
10. Ihminen on idiootti. Jos mietitään, mistä tämäkin tauti sai alkunsa, niin eikö kenellekään tullut mieleen, että se sivettikissojen syöminen tuli viimeksikin aika kalliiksi?
#6 Kokovartalosukka lienee ainoa naaman hiplausta estävä tuote vrt somessa kiertävät meemit kasvomaskeista
VastaaPoista#8 en ole vielä kokeillut nettiruokakauppoja, aika oppia uusia tapoja
Sikainfluenssan sairasti keskimmäinen 2-vuotiaana rokotteesta huolimatta, ei otettu ensin tosissaan ja sitten tökättiinkin Tamifluta & muuta tököttiä oikein urakalla. Töissä oltiin eniten huolissaan äidin poissaolosta töistä.
Karanteenissa hipsin sitten öisin koiran kanssa lenkille - onneksi on pihaa.
Jonkinlainen kypärä toimisi ehkä myös naamanhiplaukseen.
PoistaTamiflu oli kyllä upea keksintö. Snadi sai pari syksyä sitten Suomen ensimmäisen influenssan (rokotuksia ei oltu edes aloitettu), mutta onneksi lääkitys tehosi.