Oura kertoo, miksi ajatus joskus tahmaa

Kun liityin Oura-sormuksen käyttäjien fb-ryhmään, minulta kysyttiin, katsonko olevani biohakkeri. Ällistyin, koska en tajunnut, että älylaitteen käytössä olisi tällainenkin näkökulma. Ryhmässä on porukkaa, jotka etsivät parempaa unta ja elämää erilaisilla lisäravinteilla, ruokailurytmeillä ja dieeteillä, sängynviilennyslaitteilla ja meditaatiolla.

Pidän teknologiasta ja härpäkkeistä, mutta vierastan ajatusta itsestäni jonkinlaisena ihmislaboratoriona, jossa mittaisin jokaista liikettäni, sydämenlyöntiäni ja hengenvetoani ja hienosäätäisin lukemiani aina vain paremmiksi, enhän jaksa käydä edes vaa'alla. Lisäksi it-konsultin hattu päässä voin sanoa, että lähtödatan pitäisi aina olla paikkansapitävää, jotta siitä voisi vetää mitään relevantteja johtopäätöksiä – Oura tarjoaa vain suuntaa antavia lukemia, joita voi verrata lähinnä omaan dataan. Vastikään julkaistussa jutussa todettiin, että vain unilaboratorion antamat tulokset ovat pätevät. Hirveän tosissaan lukemia ei siis kannata ottaa.

Mutta ei tarvitse intoutua biohakkeriksi, että oman datansa tutkailemisesta saa hyötyä. Havainto pitää vain yhdistää tutkittuun tietoon, jotta siitä on terveydellistä hyötyä. Suosittelen kaikille univammaisille ja ylipäätään hyvinvoinnistaan kiinnostuneille Matt Walkerin Miksi nukumme -kirjaa, jossa hän toteaa, että unta on pidetty pitkään terveyden olennaisena elementtinä liikunnan ja ravinnon rinnalla, mutta väite on hieman harhaanjohtava: itse asiassa uni muodostaa koko hyvinvoinnin pohjan, jonka päälle liikunta ja ravinto asettuvat. Jos uni ei ole kunnossa, mikään ei ole kunnossa.

Ouraa on minunkin kiittäminen monesta havainnosta.

Oura kertoo, kun olen sairas. Kun sain megasilmätulehduksen, minulla oli jatkuvasti lämpöä. Koska söin kipuun buranaa, en huomannut sitä päivällä, mutta yöllä kun lääkkeen vaikutus lakkasi, lämpö pääsi nousemaan. Oura huomasi ja raportoi. Siitä tajusin, että tarvitsen vielä kolmannenkin lääkärikäynnin ja tuhdimmat tropit. Arvostan tätä sairausindikaattoria erityisen paljon, koska pelkään, etten ole erityisen herkkä aistimaan ja havainnoimaan, mitä kroppani kaipaa. Tällä kertaa se kaipasi antibiootteja.

Oura kannustaa raittiuteen. Sormukseni on erittäin systemaattisesti raportoinut, että alkoholi on kropalleni täysi katastrofi. Tiesin kyllä jo entuudestaan, että viinittely saattaa hiukan heikentää unenlaatua, mutta mittarista näkyy hienosti miksi: uni on rauhatonta, en nuku REM-unta juuri lainkaan ja syke on koko hemmetin yön yli 10 lyöntiä korkeammalla kuin normaalitilassa. Järjestän siis alkoholilla sydämelleni ylitöitä enkä suinkaan rentouta itseäni. Ja piru vieköön, yksi lasillinen riittää, kun sen juo liian myöhään. Karseaa. En ole täysin jättänyt alkoholia, mutta vähentänyt ihan merkittävästi.

Oura patistaa liikkumaan mutta pyytää hidastamaan. Otan liikunnan nykyään paljon rauhallisemmin. Olen tykästynyt äänikirjakävelyihin ja ne sopivat minulle erinomaisesti liikunnaksi ja toimivat samalla rentoutumissessiona. Raivojumpasta palautuminen kestää pitkään joten sitä ei voi tehdä joka päivä, vaikka ehtisi ja jaksaisi (mitä ei tietenkään tapahdu).

Ouran näyttää trendin. Nyt kun olen käyttänyt sormustani yli puoli vuotta, löydän kiinnostavaa dataa myös vuodenkierrosta. Tästä käyrästä tajusin, miksi en koskaan muista loppukeväästä mitään. Kun illat valostuvat ja nukkuminen menee muutenkin vaikeaksi, kellojen siirto tunnilla eteenpäin on aivotoiminnan kannalta lamauttava veto: vaikka unen kokonaismäärä ei lyhene kuin tunnilla, aamuyöhön painottuvasta REM-unesta (joka muuten on koko ihmisyyden ydintä, oppimista ja tunne-elämää säätelevä ja ylläpitävä univaihe) lähtee puolet. Ja kuten kuvasta näkyy rytmi menee sekaisin pitkäksi aikaa, ei päiväksi tai kahdeksi. Vasta kesälomalla helpottaa kun koululaisilla alkaa loma ja kahdeksan aamut ovat hetkeksi historiaa. Tästä syystä myös kannatan normaaliaikaa: olen luovassa työssä, haluaisin olla aina toimintakykyinen enkä halua sydänkohtausta. Olen pahoillani, jos jollekin jää vähän vähemmän aikaa golffata.

Ryhmän muiden käyttäjien datan katselu taas on paljastanut ison kuvan ja sen, että minä nukun loppujen lopuksi hiton hyvin. Leposykkeeni (alimmillaan 43) on mukavan alhainen ja sykevaihtelu korkea (laaja vaihteluväli kertoo, että sydän pystyy mukautumaan rasitukseen), nukahdan nopeasti ja saan syvää unta riittävästi (ja iltavirkuille tyypillisesti nukun syvän unen pätkiä vielä kuudelta aamulla).

Joillekin datan kyttäämisestä tulee suorituspaineita ja ahdistusta, mutta minulle se antaa aihetta optimismiin. Voi hyvin olla, että päihitän geenini enkä kuole ennen aikojani kuten vanhempani.