26.10.2019
Kiireisen äidin kauhusuukot
Perinteiset kekrikekkerimme jäivät tänä vuonna muiden rientojen jalkoihin. Pyhäinpäivän viikonloppuna olemme kaikki eri osoitteissa ja tämän viikonlopun vievät keikat ja Kirjamessut. Oli siis todettava, että tänä vuonna oli tyytyminen koulun bileisiin.
Ipanat olivat yllättävän pettyneitä. – Etkö todellakaan aio tehdä MITÄÄN? Snadi tivasi pöyristyneenä.
Naapurin lasten kutsuminen meille nautiskelemaan vesirokkoboolia, sorminakkeja, hautakakkua, banaanihaamuja ja kurpitsamandariineja on ollut heille syksyn hauskin juhla. Ja tykkään tästä kyllä itsekin. Halloween tai kekri eivät kumpikaan ole kuuluneet minun lapsuuteeni, mutta jotain hauskaa tässä on. En ole kummoinen leipuri enkä varsinkaan askartelija, mutta tämän ällöilyn osaan! Erilaisten kauhuruokien etsiskeleminen ja tekeminen on ollut aidosti hauskaa, ja nähtävästi vaivannäköni ei ole ollut turhaa.
Koska uhriutuminen toimii aina, lupasin väkertää jotain pikaista, vaikka korostin olevani valtavan kiireinen. Ja väkersinkin. Näihin kiireisen äidin kauhusuukkoihin riittää vartti.
Tarvitset:
- mansikkasuukkoja
- tennismailoja tai muita karkkeja joista saa askarreltua kirveen.
- aivokarkkeja
- silmiä
1. Askartele kirves, lyhennä vähän vartta jos tasapaino ei meinaa löytyä.
2. Tee aivoihin viilto ja asenna kirves väliin.
3. Iske "päälaki" varovasti rikki. Kaiva teelusikallinen moussea pois. Asettele aivokirves tilalle.
4. Kaiva vielä silmälle aukko sivuun.
Ta-daa!
Ja siis näistä suukoistahan saa tietysti vaikka mitä muutakin. Pelkkä silmäkin riittää, mutta sitten ne täytyy tarjoillessa valella kuumalla kinuski- tai suklaakastikkeella kamaluuden maksimoimiseksi. Lisäksi niistä saa rannalla palaneita muumioita kierittämällä ympärille mansikkanarua.
Helppoja reseptejä on lisääkin! Jos siis hoppu painaa päälle, mutta kersat kaipaavat sirkushuvejaan, tsekkaa Salamatkustajan Satun blogista löytyvä kummituskakku ja Karkkipurkki-blogin Annikan salmiakkijäätelökakku.
Täytyy ottaa jatkossa tämä vakavammin. Näistä matalan kynnyksen juhlista tuntuu tulevan suurin ilo.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä itse funtsit?