Vahingossa hyvää tulee eli ruokapiirin nokkosletut

Olen alkanut asioida paikallisessa Reko-piirissä (googlasin ja tuo lyhenne tulee sanoista rejäl konsumption) anoppini vanavedessä. Hän vinkkasi, että lähituottajilta voi ostaa suoraan laadukkaita pakastemarjoja, joita meillä menee paljon.

Kun tutustuin ruokapiirin valikoimiin, kiinnitin huomioni hämmentävän edullisiin nokkoslettuihin. Koska pinaattiletut ovat meidän perheen luottoeines, joka otetaan käyttöön aina kun menokalenterissa on ylibuukkausta (pitäisi joskus laskea kuinka monta pinisboksia meillä menee vuodessa), ajattelin kokeilla jotain uutta ja tilasin niitä reilun satsin.

Kylläpä hämmästyin, kun tilauskassista löytyi pussi jauhoja. Perhana vieköön, ihmiset tosiaan ostavat lettujauhoja ja paistavat näitä itse! Koska olen kotikokkina suhteellisen traumatisoitunut, hengittelin hetken ja keräilin itseluottamustani. Päätin ottaa ostoksen johdatuksena, varsinkin kun pussin kyljessä oli lettuohje. Löysin kaapista maitoa (5 dl), kanamunia (3 kpl), voita (25 grammaa), sokeria ja suolaa, ja pistin levyn päälle.







Ruokalajista seurasi valtavasti ongelmia.

1. Ne kumiset läystäkkeet siinä muovipaketissa tuskin kelpaavat enää kenellekään. Pyhä jysäys, että letuista tuli hyviä. Reunoilta rapeita, sopivan suolaisia ja taivaalliselta tuoksuvia, joissa nokkosta oli juuri sopivasti. Kirsikkahillo viimeisteli makuelämyksen.

2. Ohjeen mukaan (+1 lisämuna) tehty satsi eli 10 isoa lettua ei riittänyt kolmelle henkilölle, sillä Snadi olisi syönyt yksin puolet.

3. Naapurinkin lapset tulivat kysymään, mikä ihana tuoksu meiltä tulee ja ottivat letuistani kuvia instagramiin. Joudun vastaisuudessa käryyttämään näitä koko korttelille.

4. Pitää investoida lettupannuun.

5. Joudun ehkä tekemään ruokaa toistekin.

Onnistumiseksi voidaan lukea, että palohälytin ei huutanut kertaakaan. Ehkä olen kehittynyt tässä. Toinen onnistuminen liittyy ennakkoluuloisiin kersoihin: jos kerran nokkonenkin on hyvää, mikä muu mahtaa olla turhaan yök-laarissa?*

Ruokapiiriostoksia voin suositella lämpimästi: pakastimeeni muutti aivan ensiluokkaisia pakastemarjoja, saaristolaisleipää, lohipiirakkaa sekä vappua varten esipaistettuja munkkirinkilöitä, jotka pitää vain lämmittää ja kieritellä sokerissa juuri ennen tarjoilua. Lisäksi on kiva huomata, kuinka paljon Suomessa on kunnianhimoisia ja ammattitaitoisia pienyrittäjiä. Lähinnä ongelmia aiheutuu ns. tilaussekoamisesta, jolloin tarvitset pakettiauton ostostesi kotiinkuljetukseen.

Oletko käyttänyt ruokapiiriä? Mitä tilaat?

*Tiedän jos vastauksen. Seuraava missioni tämän perheen kanssa ovat sienet.