Oletko sinäkin jouluparka?

Kun raahauduin aamulla olohuoneeseen totaalisena flunssahirviönä, Skidi totesi, että voi parka ja vielä jouluna. Jouluvalmistelut ovat osaltani jääneet minimiin ja joulun vietto ilman maku- ja hajuaistia on yhtä palkitsevaa kuin sarkastisen vitsin kertominen kolmevuotiaalle. Mutta joulu tulee jouluparallekin.

Muistan erään äitienpäivän, jolloin ensimmäistä kertaa havahduin siihen, että perfektionismi sopii hirveän huonosti lapsiperhe-elämään. Heräsin aamulla jo kuudelta jonkun yskimiseen, mutta yritin teeskennellä nukkuvaa. Kun Koti-insinööri nousi ylös, kuulin älämölöä, kolinaa ja helvetillistä niistämistä. Unihorteessakin tiedostin, että tauti oli saavuttanut molemmat lapset: näiden räkäpettereiden kanssa ei voisi lähteä minnekään, joten on pakko perua ystävien kanssa suunniteltu brunssi ja kaivaa shampanjan sijaan esiin nenäfriida. Lounas pitäisi säveltää jämistä, kakku jäisi haaveeksi. Ja kun tarkemmin mietin, huomasin, että omakin kurkkuni oli karhea. Jipii.

Juhlapyhät on ladattu täyteen suuria odotuksia ja suunnitelmia rennosta yhdessäolosta ja kivasta tekemisestä. Lähdetään kyläilemään, kahdestaan syömään, viikonlopuksi mökille, kavereiden kanssa veneilemään. Eikä sitten lähdetäkään. Aina joku on vesirokossa, ripulissa, hammaskänkkiksessä tai muuten vain valvonut kolme yötä putkeen. Argh.

Tekisi mieli jeesustella, että lasten myötä olen kasvanut ihmisenä ja oppinut joustavaksi. En ole. Mutta olen tavallaan hyväksynyt, että juhlien toistaminen vuodesta toiseen täydellisinä on riippuvainen tuurista. Joskus käy niin, että jouluna pyykätään oksulakanoita ja ystävän kesähäät jäävät väliin streptokokin takia. Kyllä se saa pänniä, mutta ei huono pöpötuuri ole kenenkään syy.

On myös pakko ottaa rennosti, koska muutakaan järkevää vaihtoehtoa ei ole. Olen silti lomalla ja voisi olla pahemminkin! En pääse joulusaunaan, en hiihtämään, en lasten kanssa pulkkamäkeen enkä haista edes kuusen tuoksua, mutta hei olen sentään lomalla eivätkä silmät vuoda tänään enää yhtään niin plajon kuin eilen.

Ja jos jonkun pitää olla kipeä niin hyvä että se olen minä.
Jos joskus pitää olla kipeä niin hyvä että nyt.
Tämä ei ole vielä tarttunut muihin.
Tämä on vaan flunssa.

Ja kyllä ne suunnitelmat sitten joskus onnistuvat. Kuinka siistiä se onkaan!

Tämä joulu menee nyt niistäessä, mutta otan jokaisen särkylääkkeen kanssa vihreän kuulan ja nenäsuihkeen seuraksi glögin.

Rauhallista joulua kaikille jouluonnenpekoille ja jouluparoille!