21.12.2018
Jottei aattona itkettäisi
ROPOTTI KOIRA. Tuo luki Snadin toivelistassa ensimmäisenä. Jos tässä taloudessa ei kerta saa oikeaa koiraa niin olkoon sitten edes ropotti.
Olen jouluisin ja synttäreinä hyvin hellämielinen sen jälkeen kun kyllästyin muutama vuosi sitten omaan nihkeyteeni. Ipanoiden toiveet ovat aina olleet kohtuullisia (listalla oli tänäkin vuonna esimerkiksi Promarkerin tusseja ja hyviä pikkareita) ja toiveita oli molemmilla viitisen kappaletta. Mitään leluja ei oikeastaan osteta näiden kahden sesongin ulkopuolella, joten toteutan ihan mielelläni ne tärkeimmät lahjatoiveet. Ja tällä kertaa se oli robottikoira.
Mutta mikä robottikoira edes on? Mitä ne tekevät? Minun lapsuudessani oli sellainen vieterillä "ladattava" otus, jonka koneistosta kuului korvia raastava, jurnuttava ääni, kun se kävellä töpötteli eteenpäin puolen metrin matkan. Snadi tuskin tarkoittaa sellaista. Häntä ei myöskään ehkä naurattaisi, jos ostaisin robotti-imurin ja liimaisin siihen karvaa ja hännän.
Suurin riittämättömyyden tunteeni liittyykin jouluna lahjoihin.
Ensinnäkin olen viime tingan ihminen. Ehdin miettiä koko lahja-asiaa yleensä vasta sitten kun muilla on jo paketit kuusen juurella. Siinä vaiheessa ei yleensä ole enää mahdollista ostaa juuri sitä, minkä kaikki muutkin ovat halunneet, vaan tarjolla on joku hätäratkaisu, joka on ekaluokkalaisen mielestä yhtä kiva kuin juustotarjotin.
Toiseksi en tiedä leluista mitään. Kaikki suosikkilelut näyttävät ihan samalta, petsit, hatchijotain, pikmi popsit, lollit ja squishit. Onneksi on Skidi, jonka otin mukaan personal shopperiksi. Hän tietää, mistä puhutaan ja mikä olisi katastrofi. Olin nimittäin jo hankkimassa robottikameleonttia, kunnes Skidi huomautti, että ota toki jos haluat aiheuttaa aattona itkukohtauksen, mutta toiveena oli KOIRA ei KAMELEONTTI.
Nyanssit ovat tärkeitä.
Skidi on muutenkin harjaantunut. Hänen toivelistansa olikin laadittu jo ihan selkeällä formaatilla. Hän oli tehnyt lahjatoiveistaan taulukon, jonka sarakkeissa oli kapitaaleilla ilmoitettu tuotteen eksakti nimi, kuvausteksti, hinta ja ostopaikka. Hän on selvästikin kyllästynyt pettymään shoppailutaitoihini. Hienoa!
Huomenna lähden uudestaan kaupungille. Jos näette jonkun itkevän lelukaupassa, tulkaa kertomaan että kaikki järjestyy.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Meillä on Zoomer. Sen pitäisi totella käskyjä, mutta silmät on aina kysymysmerkkeinä.
VastaaPoistahttps://www.karkkainen.com/verkkokauppa/zoomer-robottikoira
PoistaMä luulen et just joku tällainen sen pitäis olla!
PoistaAi tommonen. Mä en edes tiedä muita robottikoiria kuin Aibon ja se maksaa varmaan tuhansia eikä kymppejä. (Mutta mulla ei olekaan lapsia)
VastaaPoistaOlen muuten jutellut Aibon kanssa ja silittänyt sitä :-)))
Haha, mäkin mietin eka Aiboa ja olin vähän et melko kallista. XD Ja heo propsit Aibon tapaamisesta!
PoistaVoi miten ihana sää oot! Mahtis. Mää olisin just kans tollanen shoppailija mut mun miehellä on ne excellit ja hän verkkoshoppaa suosikit jo kuukautta aiemmin. Mää en todellakaan ikinä siihen pysty.
VastaaPoistaMutta siis huiput jutut on sulla.
Ja lopuksi. Ostin pikkiksen toisen osan pukinkonttiin. Niin hyvin sen piilotin, että en enää löydä koko kirjaa. Ehdin kyllä kansikuvan kurkata. Miten ihminen tähänkin pystyy, en tiiä. Mutta riittämättömyys on kyllä tosinaan päivän ykkös sana.. God jul :) Laura
Ei apua, mä hukkaan myös paketteja – toivottavasti Pikkis löytyy ja pääsee lukuun! Mutta kiitos vertaistuesta, mä haluaisin niin olla tuollainen excel-ihminen mutta joulun pitäis olla käytännössä ihan eri kohdassa vuotta, koska tää loppuvuosi ei näköjään ikinä mahdollista sitä suunnitelmallisuutta, oli sitten yrittäjä tai palkollinen.
Poista