Lasten suusta kuulee totuuden tai ainakin yhden näkemyksen

Siivoilin tietokonettani ja löysin digitaalisen muistiinpanon muutaman vuoden takaa. Olin koonnut siihen kersojen lasautuksia vuosien varrelta. Siellä oli kaikenlaisia iloisia muistoja jo niiltä ajoilta kun Skidi oli pieni.


- Äiti, äiti, leikitäänkö sirkusta?
- No, mä olen kyllä aika huono temppuilemaan...
- Ei haittaa, sä voit olla pelle!

******

Tarvitsin silmälasit ja pohdiskelin ääneen, millaiset minulle sopisi.
Skidi totesi, että ota sellaiset, joissa on nenä ja kulmakarvat mukana.

******

Puimme aamulla molemmat Skidin kanssa päälle farkut ja punaisen t-paidan. Kun huomautin että hei mehän voitais olla kaksoset niin palaute tuli välittömästi:
- Onneksi naama on eri.

******

Yritin kehittää kivaa tekemistä kesälomalla kahdelle sohvalla pötköttävälle henkilölle.
Minä: Hei, otetaanko pullaa evääksi ja mennään niemennokkaan retkelle?
Kersat1: En jaksa.
Kersa2 ei sano mitään vaan katsoo Pikku Kakkosta transsissa.
Minä: Mentäis nyt hei, älkää olko tollasia, tää oli ihan mainio ehdotus!
Kersa1: Älä nyt vingu.
Kersa2: Päivä se on huomennakin.

******

Snadi ei suostunut riisumaan päiväkodin eteisessä. Kun tiedustelin syytä, hän ilmoitti, että hänellä on väärinpäinpäivä. Lopuksi hän luonnollisesti toivotti minulle hyvää yötä ja pahaa työpäivää.

******

Kersat pohtivat nimeä koiralle (jonka hankkimisesta ei siis oltu päätetty mitään):
- Jos se on valkoinen, sen nimi voi olla Hiutale, ehdotti Skidi.
- Jos se on harmaa, se vois olla Rakennus, vastasi Snadi.

******

Pihakoivun oksalla istui kaksi varista. Pienempi variksenpoika raakkui surkealla äänellä suuremman vieressä.
- Toikaan ei vissiin saa äidiltään whatsappia", Skidi tulkitsi yrmeästi.

*****

Kersoille tuli riita hissin nappulan painamisesta.
- Miksi just sun pitää aina painaa, Skidi tivasi ärsyyntyneenä
- Minä haluan painaa, koska minä olen vielä pieni! Sä et ole enää pieni, sä olet iso, sä olet enemmän kuin iso, sä olet... keski-ikäinen!"

*****

Päiväkodissa oli ollut keskustelua vanhempien töistä. Skidi oli todennut, että vain lastentarhanopettajilla on oikea työ.
- Isi vain soittaa musiikkia ja Äiti menee siihen rakennukseen.

*****

Nekin ajat ovat jo ohi, kun kyyditsin Snadia lastenistuimessa. Jos ajoin kuopasta, takaa kuului narisevalla äänellä lausuttu "Voi luoja, ota minut jo pois täältä".

Those were the days! Jos olisin helposti liikuttuvaa sorttia, olisi voinut iskeä haikeus, ne ovat niin isoja jo! Tämä fiilis onneksi karisi tuossa päiväkotikohdassa. 

Vaikka kaikki onkin periaatteessa muuttunut, pysyn edelleen hienosti arjessa kiinni kersojen terävien huomioiden kautta. Snadi pitää minua vajaana, koska en mene leijulaudalla töihin, ja Skidi muuten vaan pimeänä, koska eräs nenäkannudemo meni vähän huonosti. Uumoilen yhteiselomme tarjoilevan näitä hetkiä ihan vanhainkotiin asti.