Antti Holma, haluan selittää!

Tuli paha mieli tästä Antti Holman päivityksestä, jossa pohdittiin hyviä käytöstapoja. Numero kahdeksan kostealla kädellä kättelystä osui sieluuni kuin sote Sipilään. En oikeasti ole sellainen ihminen, joka mielellään koskettaisi peräaukolla kenenkään otsaa, mutta eilen kävi juuri niin.

Aloitin juuri uudessa projektissa, ja kokoustimme käytännössä koko päivän. Juoksin sessioiden välillä pikaisesti vessaan ja pesin kädet, mutta koska aikaa oli vain pari minuuttia jouduin hosumaan, en ehtinyt edes odottaa lämmintä vettä. Luonnollisesti sillä välin palaveriin oli ilmestynyt uusi tyyppi. Näin jo etukäteen, että olen ansassa: kättely on välttämätön. Yritin hätäisesti pyyhkiä oikeaa kättä vielä housuihin. Posket kuumottaen ojensin kylmännihkeän käteni. En voinut katsoa silmiin.

Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Haluan selittää!

Ensinnäkin wc:ssä tulee käydä nopeasti, käytännössä noin minuutissa, muuten kaikki luulevat että sinulla oli kakkahätä ja se ajatus pilaa mukavan ilmapiirin. Kiire altistaa hutiloinnille.

Toiseksi vessoista on USEIN käsipaperi loppu, jolloin on pakko pyyhkiä kädet sormiin hajoavaan vessapaperiin tai paitaan. Silloin ei ehkä tule oltua niin huolellinen kuin pitäisi. Tarjolla oleva käsipyyhe voi myös olla huonoa, sellaista kummallista kuituliinaa, joka ei kuivaa kunnolla, siirtää vain kosteutta hieman eri paikkaan. Tai jos käsipyyhe on kangasta, se on sellaisessa sairaan kireässä rullapakassa, josta sitä saa otsasuoni tykyttäen raastaa esiin. Kun puhdasta pyyhettä saa näkyviin 10 senttiä, kangas kelautuu jo kolinalla takaisin rullaan ja joudut pyyhkimään kätesi pinkeään kangasseinään. Siinä jää väkisinkin sormien välit kosteiksi.

Pahimmassa tapauksessa vessassa on kuitenkin teknologinen riemuvoitto, helvetinkone, joka puhaltaa pöpöt kaikkien toiletissa olijoiden naamalle mutta kuivattaa vain sarveiskalvot. Bonuksena kuulostaa siltä kuin jumbojet laskeutuisi suoraan korvaasi. Silloin vessasta pitää vain paeta kuivaten kädet vastaantuleviin ihmisiin.

Anteeksi, en minä tahallani. Mutta kannan kyllä tästä lähtien mukanani pientä jumppapyyhettä, jolloin voin varmistaa, että käteni on aina mukavan kuiva ja lämmin. Se olkoon konsulttimaailmassa kilpailuetuni.