 |
| Tämä lokki tuli tähän joikaamaan joka juuttaan aamu kuudelta. Toisaalta hyvä ettei neljältä. |
Kun istuimme eilen hotellin aulassa katsomassa jalkapallofinaalia, toivoimme kaikki hiljaa, että Ranska voittaisi, vaikka sympatiat olivatkin pienemmän puolella. Tämä siksi, että vaihtoehtoisessa skenaariossa olisimme takuuvarmasti missanneet paluulennon, koska voitto olisi käytännössä tarkoittanut kansallista vapaapäivää. Olisimme saaneet kävellä laukkuinemme lentokentälle. Tänään taksikuski nauroi ja vahvisti spekulaatiomme todeksi. Tällä kertaa kävi meidän kannaltamme hyvin.
Siinä taksissa mietin, että se klishee matkailun avartamisesta on ihan tosi, monella tavalla. Kotoa poistuminen koko perheen reissulle on nykyään parasta mitä tiedän. Isojen lasten kanssa elämä on helppoa turistinakin. Jotain jää aina mukaan vaikka kyseessä olisi telttaretki viereiseen kaupunkiin.
 |
| Onnea on hyvä pooli. |
Kodin ulkopuolella nimittäin tarjoutuu tilaisuuksia henkiseen kasvuun muutenkin kuin pohtimalla voiko perillä juoda hanavettä, sillä reissaamiseen kuuluvat olennaisena osana haasteet ja vastoinkäymiset. Oli kyseessä sitten oma moka tai paska tuuri, väärinkäsityksiltä, kielimuurilta ja sekaannuksilta ei voi välttyä. Tai ainakaan meidän perhe ei voi. Vaikka kuinka suunnittelee siirtymiä, pakkauslistoja, hotellivalintoja, välineitä ja aikatauluja, aina joku kusee.
Pitää opetella arvaamaan ravintolassa voittava annos (erityisesti jos on kasvissyöjä tai allergikko), täytyy yrittää nukkua, vaikka jossain piippaa ja kysyä tietä, erityisesti jos perheen äiti on sitä mieltä ettemme ole lainkaan eksyksissä. On herättävä järkyttävään kellonaikaan ja pääteltävä merkitseekö juna-aikataulussa oleva tähti jotain vai ei. Ja jos ei ole itse myöhässä niin lautta on. Ja sitten sen asian kanssa pitää vain elää. Vaihtoehtoja on kaksi: jäädä tuleen makaamaan tai kehittää äkkiä suunnitelma B.
 |
| Aamun jännin hetki: millainen keli on? |
Reissussa on yksi ohjenuora, mitä pidän erityisen tärkeänä: kaikki muu saa mennä päreiksi paitsi aikuisten hermot. Loman tekee tunnelma. On lähdettävä siitä, että kaikki ei aina mene niin kuin toivoimme. Sitten otetaan välijätskit ja mietitään, että mitäs hittoa nyt tehdään. Kersat ovat jo oppineet kiperässä tilanteessa kysymään, mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua. Vastaus paljastaa yleensä, että loppuviimeksi kyse on hyvin pienestä murheesta, jos otetaan huomioon, että lennämme kivenmurikalla avaruudessa.
Riittävän monen yhteisen matkan jälkeen alkaa tietenkin olla suhteellisen hyvä myös ennakoinnissa. Riskinhallinta kasvaa kokemuksen myötä. Kun perheen kanssa on sekoillut 10 vuotta, tietää jo kuka kärähtää aina, kenen hattua ongitaan merestä ja kuka aina pakkaa mukaan väärän määrän pikkareita mutta viidet sukat, joista ei tarvitse yksiäkään.
Vastaus on minä. Mutta minullapa on aina käsilaukussa ensiapua, jos joku vetää pannut mukulakivillä tai kehittää nälkäkiukun!
Nyt ankaraa pyykkäystä, koska kohta mennään taas! Jännä nähdä, millaista on junaliikenne Virossa ja miten saan haltuun aikatauluvastaavan roolin. Geronimo.
Hmm.. mitä jos autosta hajoaa ilmastointi automatkan ekana päivänä. Ja takapenkillä kieltäydytään avaamasta ikkunoita?
VastaaPoistaTerveisiä vain niille perheille, jotka kohdattiin huoltiksen parkkiksella, kun asiaa selviteltiin kovaan ääneen.
Kyllä kävi kateeksi sitä äitiä, joka imetti vauvaa. Enäö ei kaikkia ongelmia rarkota työntämällä tissiä suuhun.
Ah näitä ikimuistoisia hetkiä! Ehkä se kriisi siinä parkkiksella kuitenkin selvisi, pienen välikohtauksen jälkeen. :D Mutta imettäjää ei kyllä käy koskaan kateeksi, jaiks.
PoistaKirjoitat niin hyvin!
VastaaPoistaMeillä keskimmäinen inhoaa lentokenttien kiirettä. Ja valitettavasti meillä on usein kiire jatkokentokentillä, ja asiaan ei oikein voi vaikuttaa, jollei sitten pysähdy joka paikkaan päiväksi. Se taas lyhentäisi ikävästi esim. Suomen-lomaa eli ei ole mahdollista. Välillä ehditään jatkolennolle, joskus ei, mutta mitään kamalaahan siitä ei seuraa, pientä epämukavuutta korkeintaan.
Pienin ihmetteli Suomen-loman ekana aamuna kovaan ääneen "Mistä täällä saa juomavettä?", kun ei löytänyt keittiöstä mistään vesiautomaattia. Vuodessa oli unohtunut, että kraanavettä voi Suomessa juoda. Itse unohdan aina punnita ainakin yhden vihannespussin kaupassa vaikka kuinka yritän tsempata. WC-paperin laittaminen pyttyyn tuntuu myös aluksi oudolta ja se, että oveen voi koputtaa joku ilman, että vartijat siitä etukäteen infoavat. Kaikkein ihaninta on se, että lapset voi vapaasti juosta naapurustossa ja ajaa pyörällä keskenään jäätelökioskille.