Lenkkarimutsin tunnustuksia

Kaupallinen yhteistyö Prisma Skechers ja Suomen Blogimedia

Olemme kersojen kanssa lenkkarijengiä, kiitos huonon geenituurin.

Skidin jalka muistuttaa minun jalkaani ennen raskautta. Hänellä on korkea jalkapöytä, pitkät varpaat ja isovarpaan tyvessä suvun erikoispatti. Tämä aiheuttaa sen, että puolet kenkävalikoimasta putoaa pois heti kättelyssä liian matalina. Snadilla taas on viuhkamainen jalkaterä ja iso pottuvarvas, joten hänen räpyläänsä sopii hyvin kenkä, jossa on kapea lesti mutta tilaa varpaille. Minulla on vielä puolen numeron eron jalkojen välillä, joten toinen kenkä on aina vähän pieni tai iso.

Ymmärrätte ehkä, että tirautan kyyneleen aina kun löydän kengät, joiden käyttäminen ei satu. Tirautan toisenkin, jos en vihaa niiden ulkonäköä. Vollotan ääneen, jos niihin on varaa. Yleensä sopiva kenkä on lenkkari, miesten laarista. Onneksi ne ovat nyt muotia.

Jos ensimmäinen sääntö kenkien huollossa on, että älä osta epämukavia, niin toinen sääntö on että päivitä poposi säännöllisesti. Olen hilloaja. Sain muistutuksen tästä kun lähdin maalla käymään kaupassa kävellen. Kiskaisin jalkaani mökin kaapista löytämäni vanhat vaelluskengät ja aloin talsia. Ensimmäinen rakko oli jalkapohjassa jo puolivälissä menomatkaa ja paluumatkalla toisesta kengästä putosi pohja.

Eräs jalkojen hoitotieteen dosentti on todennut, että kävelyä harrastavalla tyypillä jalkineiden keskimääräinen käyttöikä on puoli vuotta, jos kenkiä käytetään lenkkeilyyn kolmesta neljään tuntia viikossa. Käyttöikä laskee kolmeen kuukauteen, mikäli kengillä kävellään tunnin ajan joka päivä.

Tiedän, ettei vanhojen kenkien säilyttämisessä ole mitään järkeä, mutta minkäs teet. En halua heittää hyviä kenkiä pois vaan käytän ne todellakin aivan loppuun asti. Enhän edes tiedä, milloin seuraavan kerran löydän sopivat kengät vanhojen tilalle. Verkkokaupoista apu ei löydy, sillä pelkkä sisämitta ei riitä mihinkään. Kun muutamaan otteeseen palautin 100% ostoksista, päätin lopettaa. Jalasta pitäisi olla 3D printattu malli, että sopivuuden saisi todennettua ilman sovittamista. Ja silloinkin jää puuttumaan fiilis.

Viime viikolla julkaistussa uutisessa kerrottiin, että suomalainen ostaa vaatteensa ja kenkänsä marketista, kuten Prismasta, ja käyttää ostoksiin rahaa paljon vähemmän kuin esim. naapurimaassa Ruotsissa. Olemme varmasti aivan liian käytännöllisyyttä arvostavaa ja pihiä porukkaa, mutta johtuisiko se myös siitä, että hyviä kenkiä on niin hiton vaikea löytää? Kauppa, joka suuntaa valikoimansa leveälestiselle suomalaiselle saa hyvin todennäköisesti asiakkaita.

Lisäksi olen kiireinen. Tyylini on suoraa seurausta elämäntyylistäni. En jaksa shoppailla shoppailemisen ilosta, vaan ilahdun kun saan nyhtökaurat, pyöräilykypärät, kukkaruukut ja kengät samalla kierroksella. Viimeksi Prisman kenkähylly tuli apuun, kun äkillinen kesä yllätti koko perheen ja yksiäkään sopivia kenkiä ei varastosta löytynyt.

Prisman hyllystä löytyi yllättäen sopiva kenkä myös minulle: tilava, kevyt ja hinta-laatusuhteeltaan loistava Skechers ei edes särje verkkokalvoja. Merkki oli minulle uusi, mutta rakkaus syttyi heti. En halua kenkiä, jotka pitää "ajaa sisään" ennen kuin niitä voi käyttää. Näitä ei tarvinnut!

Tämä Gorun-malli (johon myös Muita ihania -blogin Tiina ihastui) on tarkoitettu juoksemiseen, mutta en ole näillä(kään) juoksuaskeleita ottanut, kävelyaskelia sen sijaan on otettu useampi. Olen tällä parilla rampannut koko päivän blogitapahtumassa, käynyt pitämässä workshopin ja tallannut kymmeniä kilometrejä Espoon hiekkateitä luurit päässä. Vaikka puolentoista tunnin kävelylenkki ei kovin raskaalta suoritukselta kuulosta, siinä ehtii ottaa 10K askelta. Ja tarkoitus on, että niistä askeleista voi nauttia.

Tsemppiä siis kaikille naispuolisille Hessu Hopoille. Toivottavasti lenkkarit eivät mene ikinä pois muodista.