1.5.2018

Kuukausi yrittäjänä - mitä tapahtui?



Näin työn juhlan päivänä on hyvä kilistellä myös ensimmäiselle kuukaudelle täyspäiväisenä yrittäjänä.

Miten se on sitten mennyt?

Kiitos kysymästä, yllättävän hyvin! Kalenterini täyttyy kaikenlaisesta uudesta ja tulossa mm. podcast-hommia! Kirjoja menee kaupaksi edelleen, romaani edistyy ja koen, että saan asioita aikaiseksi.

Tämä näkyy tietysti myös yleisessä ilmapiirissä. Olen ollut hiton hyvällä tuulella koko huhtikuun. Jopa siinä määrin, että Koti-insinööriä on alkanut riepoa tämä uusi energisyyteni. Toki kassavirtaa on vasta puolet siitä, mitä tarvitaan järkevään toimeentuloon, mutta kyllä se syksyllä jo nousee. Olin varautunut siihen jo etukäteen.

Tärkeintä ehkä on, että kaikki pelkoni ovat osoittautuneet turhiksi.



Pelkäsin eniten, että en saa mitään aikaiseksi. Että inspiraationi katoaa, kirjanpitäjäni ottaa hatkat ja joudun joko vankilaan tai protestilistalle, kukaan ei osta enää yhtä ainutta mörököllikirjaa ja päädyn selaamaan paniikissa työpaikkailmoituksia.

Juuri nyt en oikein ymmärrä, miten ihmeessä olin noin ajatellut. Pessimisti ei pety ja itku pitkästä ilosta? Samalla oli kertakaikkisen mahdotonta ajatella, että asiat voisivatkin sujua ihan hyvin. Voi tietysti olla, että olen näin hyvillä mielin juuri siksi, että en uskaltanut odottaa mitään. Epäilykset ovat tietenkin takaraivossa tallella, mutta aika haalistuneina. Minä hallitsen niitä, ne eivät minua.

Kaikki tietenkin kysyvät, että miten uskalsit. Vapauttava ajatus oli miettiä, mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua? En keksinyt mitään. Verottajalta saa asiakaspalvelua eikä heidän pääasiallinen tavoitteensa ole laittaa ihmisiä vankilaan. Ja jos tästä ei tulekaan mitään, pääsen kyllä takaisin työelämään.



Eikä siinä ole edes mitään noloa. Tämä kortti oli katsottava nyt. Minulla on ihan vakuuttava duunihistoria ja verkostoni ovat erinomaiset. Ei tarvitse edes tarrautua ensimmäiseen paikkaan, joka eteen tulee.

Huomenna taas postitusta, laskutusta, uuden romaanin synopsiksen muotoilua ja puhelu kirjanpitäjälle. Pelotonta toukokuuta kaikille!

Ps. Muistakaa veroilmoitukset!

2 kommenttia:

  1. Eiks suomalaisella melkein pahin pelko oo se, että ”sää kuvittelit olevas Joku....” - ja mitäs sitten tapahtuikaan, ti di di di, se ken kuuseen, se katajaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo totta, nöyryyden puute on ehdottomasti yksi helmasynti. :)

      Poista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...