1.1.2018
Miten uuden vuoden lupaus pidetään?
Tammikuun ensimmäistä päivää on aina leimannut vakava hiljaisuus. Kaiken paukkeen ja rätinän jälkeen tulee suvantovaihe, jolloin siivotaan roskat pihalta, kuunnellaan presidentin viesti ja viedään pullot kauppaan.
Tässä uuden alun mielikuvassa on jotain hyvin lohduttavaa ja armollista. Menneet synnit ovat menneitä, ei muistella pahalla ja annetaan olla. Tässä kohtaa moni vakavoituu miettimään, miten omaa elämää pitäisi uudistaa. Joku aloittaa tipattoman, toinen dieetin ja kolmas kuntoilun. Joku taas haluaa aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä ja siivoaa elämäänsä isommalla luudalla, parisuhteen tai työpaikan kontekstissa.
Ja se on ihan hyvä. Ei lupauksissa ole mitään pahaa, vaikka epäonnistumisille onkin helppo naureskella, kun jumpassa on taas helmikuussa ihan vakiomäärä jengiä. Kampanjat jaksavat kannatella niin kauan kun uutuudenviehätystä riittää, mutta elämänmuutos on pitkä prosessi. Aloittaminen vaatii ehkä jonkun lopettamista tai päinvastoin.
Elämänmuutokseen tähtäävissä lupauksissa yritän itse erottaa kaksi asiaa toisistaan: strategisen ja taktisen tason. Strategia on suunnitelma, joka tähtää johonkin päämäärään: miksi haluan muuttaa käytöstäni? Taktiikka taas tarkoittaa toimenpiteitä, joita päämäärän saavuttaminen edellyttää: miten saavutan tavoitteeni.
Hyvin usein uuden vuoden lupaukset ovat taktisen tason toimenpiteitä ilman, että todellista päämäärää on sisäistetty / lausuttu ääneen. Tällöin saattaa käydä niin, että häntä heiluttaa koiraa.
Ajattelin jakaa yhden metodin, jota itse käytän, kun olen jumissa sen suhteen, mitä oikein olen tekemässä.
Pora-reikä-hylly -malli lähtee siitä, että ihminen, joka kiiruhtaa ostamaan poran, ei yleensä halua omistaa poraa, vaan saada reiän seinään. Ja loppuviimeksi hän haluaa sen reiän seinään siksi, että saisi maustehyllyn vihdoin käyttöön, sillä se helpottaa ruoanlaittoa. Pora on siis vain väline, jolla saadaan tapahtumaan joku lopulliseen tavoitteeseen johtava asia.
Näitä kaikkia kolmea kohtaa voi pyöritellä omien tavoitteidensa suhteen, yhdessä ja erikseen. Tarvitaanko hylly todella? Millainen poranterä seinään sopii? Tarvitaanko tavoitteeseen paitsi pora ja poranterä, myös ruuvit, proput, mittanauha ja vaateri, se hylly, kyky käyttää poraa ja aikaa koko operaatioon? Miksi se hylly ei ole jo seinässä?
Kömpelönä esimerkkinä. Jos haluan tehdä "joulun jälkeisen ryhtiliikkeen", pidän mässäilyahdistusta porana ja salikorttia reikänä seinässä. Yhtä hyvin voisin vain iloita siitä, että oli rentouttava ja konvehtipainotteinen joulu perheen kanssa ja normaali elämä alkaa ihan orgaanisesti arjen myötä. Juhla on juhlaa. Hylly on jo seinällä, pölyt vain pitäisi pyyhkiä.
Jos taas oikeasti haluan parantaa kuntoani vaikkapa terveyden tähden, kyseessä on aika hemmetin iso hylly kiinnitettäväksi. Plakkarissa on oltava muutakin välineistöä kuin salikortti eikä homma ehkä onnistu ilman apua.
No, hiffaatte ehkä pointin.
Ajattelin itse jatkaa kuntomielessä viime vuonna löydettyjä iloja: kävelemistä äänikirjojen kanssa, duunipyöräilemistä ja satunnaista jumppailua, suoliston hyvinvointiohjelmaa ja lääkärissä käymistä, jonka havaitsin yllättävän hyväksi tavaksi löytää niitä tarvittavia työkaluja arvailun sijaan. Harkitsen jopa hammaslääkäriä. Hrr.
Lisäksi keskityn tänä vuonna olosuhteiden pakosta vähän haastavampaan hyllyyn: ajankäyttöön. Ja koska olen jo luopunut kaikenlaisesta kuormittavasta (kuten laihduttamisesta) on syytä kosketella todellisia kipupisteitä. Erityisesti etsin asioita, joihin minä itse voin vaikuttaa, ja luonnollisesti matalalla roikkuvat hedelmät poimitaan ensin.
En haluaisi lopettaa mitään isoa, joten ajattelin tehdä ensimmäisenä taktisen tason peliliikkeenä puhelimen sovellus- ja asetusremontin. Poistan luuristani kaikki ilmoitukset, facebookin ja pari peliä. Jos haluan roikkua somessa, joudun tekemään sen tarkoituksella (enkä ohimennen) ja kaivamaan koneen esiin. Toiseksi korjaan rannekelloni rannekkeen, jotta ei tarvitse tähyillä puhelinta edes kellon takia.
Kääk. Ikävintä tässä on se, että tiedän jo nyt, että tämä toimii.
Mainiota vuoden alkua teille omien hyllyjen kiinnittelyyn!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Käy järkeen, ihan ensimmäisestä sanasta viimeiseen. Haaveilen somedieetistä toisinaan itsekin, mutta koska työnkuva vaatii läsnäoloa tietyissä yhteisöissä ja toisaalta ammennan verkosta myös sarkasminkatkuista polttoainetta arkeen, yritän nyt ensin pelkällä mielenlujuudella lyhentää ja järkeistää ruutuaikaa.
VastaaPoistaOsana parempaa vuotta 2018 olen luvannut yrittää olla ratkaisukeskeisempi - valittaa vähemmän ja keksiä parempia tapoja. Ensimmäinen, kukaties naiivihko, teko oli ostaa ajankäytön suunnittelua tukeva kirja, johon saa itsekseen (mutta konkreettisesti paperilla) pohtia mitä, miksi ja missä järjestyksessä. Katsotaan kulkeeko tämä väline mukana vielä kesähelteillä. Ainakin lupasin itselleni, että jos jossain välissä piiputtaa, ei tarvitse naulata vanttuita heti vaan voi myöhemmin jatkaa siitä mihin jäi.
Rohkeutta ja lämpöä uuteen vuoteen!
Hyvä tavoitteita! Ja sen verran isoja, että kannattaa ottaa ihan rauhallisesti! Mä päätin lopettaa syksystä valittamisen etten turhaan vello siinä angstissa ja pahenna sitä. Ehkä se on vähän auttanut.
PoistaMä olen huomannut että talvi on mulle sellaista jämähtämisen aikaa ettei siihen auta mikään lempeä järkeily. Mietin sen niin, että jos poistan sovelluksen ehkä se pysyy duunina ennemmin kuin vapaa-ajan vietteenä. Saas nähdä.
Osittainen vastaus otsikon kysymykseen: Ei ainakaan kannata kertoa lupaustaan ääneen, sillä aivot sekoittavat sanomisen ja tekemisen. Tutkitusti. Luulevat, että homma on tehty jo, kun se kerran tuli sanotuksi!
VastaaPoistaTilivelvollisuus on sitten asia erikseen, ja jotenkin nämä kaksi asiaa on menneet ihmisillä sekaisin. Ja se, että yksin ei ole hyvä tehdä. Niitä pieniä taktisia vetoja voi hyvin tehdä kaverin kanssa yhdessä (käydä esim. punttiksella), mutta sitä varsinaista tavoitettaan ei kannata sanoa muille (lahdutan 10 kg). Vitsit, kun en millään muista, mistä tämän luin, kun kohta joku kuitenkin väittämääni epäilee...
Oho! Voihan tuossa olla perää etenkin siinä vaiheessa jos motivaatiopuoli ei ole kunnossa.
PoistaMuutos vaatii tavoitteen ja energiaa. Niin mä sen olen tiivistänyt. Tavoite on pajupusikon takana välkkyvä valotaulu ja energia raivata sinne polku. Jos energiaa on vähän, tavoitteen oon syytä olla kirkas, ettei se unohdu. Mitä enemmän on tavoitteen saavuttamiseen vapauttanut ja keskittänyt energiaa - sitä nopeammin se pajukko on kaadettu. Selän takana vaanii kuitenkin vanha tapa eli mahdollisesti valaistu ja asvaltoitu tuttu polku tuttuun paikkaan, joka on aika houkutteleva, vaikka tavoite olisi kuinka kirkas, jos vaan ei riitä energia. Näin pohdiskelee dippainssi. :D
VastaaPoistaHyviä pohdintoja! Tavallaan tässä on kyse samasta asiasta mutta eri näkökulmasta. Tavoitteen on syytä olla oikeasti houkutteleva (ja samalla sen hylättävän tavan jollain tavalla luotaantyöntävä), jotta motivaatio säilyy siellä taktisella tasolla. :)
PoistaFaceen pääsee ihan yhtä näppärästi (mun mielestä jopa näppärämmin) ihan nettiselaimen kautta. Mutta mä poistin vuosi sitten kaikki mun face-kaverit ja käytän naamakirjaa enää niin että kuulun pariin ryhmään, ja sillä tavalla facehengailu on vähentynyt huomattavasti.
VastaaPoistaMä tykkään kärsimättömänä ihmisenä sovelluksista, selaimen kautta näpyttely on jotenkin liian hidasta. Tätä ajattelin nyt käyttää itseäni vastaan. :D
PoistaToimii siihen asti kunnes käytät ekan kerran ;) Sillon huomaat että toimii ihan yhtä hyvin selaimella (mulla ainakin, toki puhelimissa ja selaimissa on eroja).
PoistaVielä olen pystynyt vastustamaan! :D
PoistaOlen kans monta kertaa poistanut FB-sovelluksen kännystä, mutta ajatunut käyttämään Facebookia selaimella. Vältä sitä!
VastaaPoistaHaha, pitää varmaan poistaa selaimetkin seuraavaksi!
Poista