Meillä pyöritetään säännöllisesti muutamaa kasvisruokaa. Molemmat kersat suostuvat syömään pinaattilettuja (joku valtionpalkinto pitäisi tälle tuotteelle myöntää), tomaatti-linssikeittoa, chili sin carnea ja härkisbolognesea. Pidän tätä settiä jo voittona. Lasten syömisessähän maagisesti käy niin, että se, mitä toinen haluaa, on toisen täysi inhokki. Varmasti joku evoluutiossa valikoitunut tärkeä ominaisuus, jolla väännetään vanhemmilta hermoa kireämmälle (uhmaiän lisäksi).
Olen tehnyt erilaisia bolognese-kastikkeita parikymmentä vuotta, sekä liha- että kasvisversioina. Sitä on ollut yllättävän vaikea saada onnistumaan. Luulen vihdoin ymmärtäneeni miksi: tämä ei ole mikään pikaruoka. Olen hätäillyt. Erityisesti kun kasviproteiinissa ei ole voimakasta omaa makua, kaikki huomio on tomaattikastikkeessa, jonka tekemiseen pitää keskittyä. Siinä sen maun on asuttava, muuten lopputuloksesta tulee mautonta ja vetistä litkua. Tämä pitäisi jo köksässä kertoa.
Onnistumisen elementtejä on kolme.
Ensimmäinen onnistumisen elementti onkin raaka-aineissa: pidä itsellesi ihan huvin vuoksi tomaattimurska-tasting. Niissä nimittäin on eroja. Olin aluksi epäileväinen Mutti-huumasta, mutta liityin aika pian uskovaisten joukkoon. Sen kanssa on vaikea mennä pieleen. (Tiesittekö, että tomaatin jalostuksessa tehtiin taannoin kamala virhe ulkonäön eduksi mutta maun kustannuksella.)
Toinen on pitkä haudutus miedolla lämmöllä ja ilman kantta. Älä edes yritä selvitä alle tunnissa. Tämä on henkilökohtainen haaste. Olen niin sanottua käräyttäjäkoulukuntaa, ja erityisesti yhteiselo induktiolieden kanssa on ollut raskas. Toisaalta tämä on mukavasti haastanut minua keskittymään, jos emme halua syödä aina hätäpizzaa, kun perheen ruoanlaittovastaava on poissa.
Kolmas on sokerin ja valkoviinin liitto. Sokeri pyöristää tomaatin makua jostain käsittämättömästä syystä ja valkoviinin happamuus viimeistelee koko homman. Moni käyttää punaviiniä, mutta suosittelen ainakin kokeilemaan valkoista.
Härkisbologneseni syntyi näistä aineksista:
- Keltasipuli (luonnollisesti atomitasolle pilkottuna)
- Muutama kynsi valkosipulia
- 1 tölkki Mutti-tomaattimurskaa
- 1 Raguletto perinteinen tomaatti -pastakastike
- Tex-Mex härkis (tässä on ihan selvä tex mexin maku)
- Creme fraiche / kaurafraiche
- Suolaa, sokeria, pippuria, yrttejä
- Parmesania
- Loraus valkoviiniä
Ja härkis (tässä voi tietty kokeilla muitakin proteiininlähteitä, mutta tuolla nyt toistaiseksi paras lopputulos) heitetään siis sekaan vasta sitten kun kastike on valmis. Muuten se möyhööntyy.
Noin. Anna siis bologneselle aikaa, siitä tulee parempi, lupaan.
Meillä on uponnut aika hyvin nyhtökaurabolognese, teen tomaattikastikkeen Samasta padasta-kirjan ohjeella (aika lailla sun ohjetta vastaava) ja heitän lopussa sekaan nyhtökauran ja kermaa. Mullekin avautui tuon keittokirjan myötä tomaattikastikkeen hauduttamisen salaisuus. Ero pikakastikkeeseen on selvä.
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä kirjalta! Musta nyhtis hajoaa enemmän kastikkeessa eli sopii paremmin vähän "kuivempiin" ruokiin kuten tacoihin ja makaronilaatikkoon, mutta voihan olla että olen vain hauduttanut liian pitkään.
PoistaÄiti aikoinaan opetti seuraavan vuosien kehittelyn tuloksen: kattilaan kuivattuja chilipaloja ja laakerinlehti öljyn kanssa, kattila lämpenemään. Kun nämä alkaa tuoksua, sekaan sipuli ja valkosipuli, ruskista. Lisää tomaattimurska, mausta pippurilla, suolalla ja sokerilla. Jätä hautumaan noin 20 min. Sillä välin paista pannulla porkkanaa. Kun saa vähän väriä, lisää jauheliha (tai härkis). Kypsennä. Sekoita lopuksi tomaattikastikkeen kanssa.
VastaaPoistaYritin miljoona kertaa tehdä pikareseptillä ja paistaa lihan suoraan sipulin ja valkosipulin kanssa. Ei tullut tällä tavalla läheskään niin hyvää kuin erikseen tehtyinä!
Joo, tässä kannattaa nähdä vaivaa! Mä en ole ikinä oppinut kaveriksi laakerinlehden kanssa, mutta voisin kyllä kokeilla tätä.
PoistaItaliassa panevat raguun varsiselleriä ja porkkanaa ja hauduttavat niitä niin, että kaikki johtolangat näiden läsnäolosta häviävät ja jäljelle jää vain ruokaisa maku. Olen kokeillut vain lihaversiossa toistaiseksi, mutta luulen että on hyvät mahdollisuudet toimia kasvisversiossakin. :)
VastaaPoistaMä oon muutaman kerran kokeillut porkkanan kanssa mutta tuomio on tullut. Ongelma siinäkin varmasti että hauduttaminen jäi puoleen tuntiin. Jonain päivänä mä teen tästä sellaisen kolmen tunnin laavaversion, jossa ei erotu enää mikään. :D
PoistaPs. Olen vaikeasti varsisellerirajoitteinen. Onko olemassa ruoka, jota se ei pilaa?
No kun sillä maratonhaudutuksella se oikeasti häviää tunnistamattomaksi. Kannattaa ehkä kokeilla pienillä määrillä ja hyvin pieneksi silputtuna, jotta se varmasti hajoaa kunnolla. Minäkin olin todella skeptinen, mutta ei kai se suotta ole esimerkiksi kaikenmaailman ruuissa mausteena (ja allergikkojen harmina), vaan se oikeasti tuo samalla tapaa syvyyttä ruokaan kuin esimerkiksi valkosipuli. Kannattaa ehkä joku viikonloppu kokeilla niin, että pata saa hissuksiin porista ihan keskenään?
Poista"Erityisesti kun kasviproteiinissa ei ole voimakasta omaa makua" Näin parinkymmenen vuoden kasvissyöjäkokemuksella tämä kirvoitti spontaanin naurunräkätyksen. Olen vuosien varrella kehitellyt teorian, että suurin osa lihankorvikeproteiineista itseasiassa imee maut siitä kaikesta muustakin ruoasta, joten niille on uhrattava aikaa, marinadia ja/tai mausteita todellakin ihan eri tunnelmalla kuin lihan tai kanan kanssa.
VastaaPoistaSe on totta! Sain ensimmäistä kertaa grillattua hyvää tofua kun tein itse teriyaki-marinadin ja upotin ne sinne pariksi tunniksi.
PoistaPidän Raguletto-lisäystä oikaisemisena :D - ja oikaisen aika usein XD
VastaaPoistaKannattaa oikaista muualla kuin hauduttamisessa. ;)
PoistaMun salaisuus on tomaatti noin viidessätoista eri muodossa (murskana, pyreenä, tuoreena, kirsikkatomaattina, aurinkokuivattuna, vähän ketsuppina, sekä muina jääkaapista löytyvinä tomaattijäminä) ja paprika sen seitsemänä lajikkeena (tuore chili, paprikajauhe, tuorepaprika, chilijauhe, sambal oelek). Myös reilu mausteiden käyttö, ja niitä mausteita pitää lisätä vähän joka välissä (pasta imaisee makuja tuomatta itse mitään, joten soossi saa olla vähän voimakkaampaa). Viinin sijaan käytän sitruuna- tai limemehulorausta, outoa, mutta toimii. Meillä täällä Ruotsissa on vain nyhtökauraa, joka on sekin aika kuivaa, mutta kun laittaa reilusti öljyä, niin hyvää tulee. Ja kelpaa muksuillekin.
VastaaPoistaMä laitan tomaattikastikkeen hautumaan uuniin ja siitä saa loistavaa kastiketta pizzalle tai sellaisenaan parmesaanin kanssa pastalle. Ohjeen oon napannut Musta ovi -blogista. Hyvää tomaattimurskaa, valkosipulia, kirsikkatomaatteja, sokeria, mustapippuria, suolaa, oliiviöljyä ja tuoreita basilikan lehtiä uuniin n. 30 min tai kaummin ja lopuksi painelee vähän väriä saaneet kirsikkatomaatit haarukalla pienemmäksi. Ensi kerralla lorautan vielä valkoviiniä mukaan.
VastaaPoistaHunaja toimii myös hienosti tomaattikastikkeessa, samoin kuin, käsittämättömästi, kookosmaito! Kookoksesta lähtee kaikki makeus, mutta saostaa ja tekee kastikkeesta kermaisen, vegaaniversiona tosin. Käytän kookosmaitoa aina tomaatti-linssikeittoon myöskin.
VastaaPoistaSipulivammaisille (90% lapsista) kannattaa käyttää raastinrautaa - se tosiaan hajoaa pannulla ihan atomeiksi eikä pahaa-avistamattomat naperot tajua mitä siellä tomaatin seassa onkaan. Raastinrauta on myöskin nopea ja tehokas tapa silputa sipuli. Sama tietty valkosipulille, sellanen minirauta on just passeli.
Meillä on tollanen turhake kuin pressure cooker himassa ja ai että se on näppärä tähän tarkotukseen, samoin kuin kikherneille/pavuille sekä risotolle, kasvisliemelle ja millehän vielä... Eikä ikinä tartte huolehtia kärähtääkö pohjaan vai ei!