"Mitä vähemmän nukut, sitä vähemmän elät"

Mitä terveyteen tulee, olen aina ollut paljon enemmän kiinnostunut nukkumisesta kuin syömisestä. Hyvillä unilla on minun elämääni paljon suurempi konkreettinen vaikutus kuin millään mitä syön. Huonosti nukutun yön (alle 7,5h)  aiheuttama aivolamaannuksen tunne on kamalampi kuin mikään, mitä voisin syömällä saada aikaan (jos ei nyt pilaantuneita ostereita lasketa). Vatsani kestää, pääni ei.

Samalla kun jotkut ihmiset näyttävät porhaltavan eteenpäin muutaman tunnin yöunilla aivan ongelmitta, minä en uskalla lähteä yöksi mihinkään, mistä en tiedä, millaiset nukkumisolosuhteet paikassa vallitsevat. En tiedä, onko tälle fobialle omaa nimeä, mutta kutsun sitä itse unettomuusallergiaksi. Ja tämä pelko näyttäisi vain pahentuvan iän myötä.

Kun luin tätä Guardianin tekemää haastattelua unitutkijan työstä, tuli taas mieleen, että milloinkohan unet pääsisivät samalle trendiviivalle chia-siementuorepuurojen kanssa? Tai että jonkinlainen huoli näkyisi vaikkapa koulujen alkamisajoissa tai kolmivuorotyöläisen mahdollisuudessa osallistua vuorojen jakamiseen?

Tutkija toteaakin jutussa, että jos joku kysyy, mitä hän tekee työkseen, hän vastaa olevansa delfiinikouluttaja. Niin on helpompaa. Muuten päästään aika nopeasti syvään päähän.

"When Walker talks about sleep he can’t, in all conscience, limit himself to whispering comforting nothings about camomile tea and warm baths. It’s his conviction that we are in the midst of a “catastrophic sleep-loss epidemic”, the consequences of which are far graver than any of us could imagine. "

Todistusianeistoa on jo ihan riittävästi. Tutkijan mukaan univaje vaikuttaa jollain tavalla jokaiseen soluumme ja se voidaan jo yhdistää syöpään, alzheimerin tautiin, mielenterveysongelmiin, lihavuuteen ja diabetekseen - ja loppuviimeksi lyhyeen elämään. Aivot paitsi lepäävät myös puhdistuvat ja kehittyvät unen aikana, mutta silti väsymykseen tarjotaan lähinnä kahvia ja myötätuntoa, toisinaan vinkkejä. Ja ne vasta ovatkin naurettavia, sen tietää jokainen unettomuutta kokeillut. Aamuvirkkujen suosima klassikko "Mene aikaisemmin nukkumaan" toimii vain niihin, jotka valvovat vapaa-ajan takia.

Vaikeaa näyttää olevan myös hyväksyä sitä, että ihmiset ovat kronotyypeiltään erilaisia. Iltavirkut kuolevat nuorina eikä ihme. Valitettavasti kyse on periytyvästä ominaisuudesta. Siinä missä Snadi on nukkunut laitokselta asti 12 tunnin yöunia (ja nukkuu edelleen jos annetaan), Skidi on herkkäuninen. Hän on aina välillä iltaisin tahtomattaan hereillä, vaikka noudattaa tasaista unirytmiä. Voisiko olla, että lastenkin unettomuus tyrkätään liian herkästi liiallisen ruutuajan piikkiin? Huonoja jaksoja voi sattua myös niille, jotka yrittävät pitää unistaan huolta.

Kirjoitan tätä työmatkalla, jonne en halunnut lähteä, koska en voi tietää saanko nukuttua. Muut ovat baarissa. Minä olen luojan kiitos keski-ikäinen ja saan mennä nukkumaan ilman että kukaan ihmettelee.