Liputus nolottaa edelleen. Enkä ole koskaan halunnut hajuvettä, valkovuokkoja, kasvohoitoa tai silkkipyjamaa. Ostolahjat eivät ylipäätään sovi tähän konseptiin ollenkaan. Ei kersoilla ole fyrkkaa kuin Tigerin krääsään, enkä ole siippani äiti.
Mutta sehän ei tarkoita, ettei voisi olla lahjatoivetta. Minulla nimittäin on.
Juhlahan alkaa siitä, että saan nukkua ysiin. Aika usein saan jo muutenkin. Sitten söisimme jonkun hyvän aamupalan ja lähtisimme koko perheen kanssa ulos syömään. Eli metsäretkelle.
Ja se metsäretki olisi johonkin lähelle, niin ettei se edellyttäisi minkäänmoista ankeaa köröttelyä tai raskasta pakkaamista. Vain persuksenaluset voi ottaa tässä talvisäässä mukaan. Kohde voi olla joku vanha ja hyväksi havaittu paikka, ei tarvitse olla uusi. Erityisesti siksi, että meidän perhe eksyy yleensä jo parkkipaikalla.
Ja sitten evääksi otettaisiin mukaan vain helppoja juttuja, sellaista, mitä marketista saa. Ei kannettaisi mukana mitään lämmennyttä salaattia tai lässähtänyttä kakkua. Ihan vaan makkaraa ja voikkarit, ehkä kirsikkatomaatteja. Kahvia termariin ja parit pillimehut. Lopuksi kaivetaan repusta levy suklaata ja joku peruskeksipaketti. Superhyvä näin.
Jos kuitenkin joku intopinkeä perheenjäsen ihan hirveästi haluaa nähdä vaivaa, niin en pahastu, jos nuotiolla paistetaan lettuja. Päälle sitruunamehua ja sokeria. Mutta ei ole pakko.
Eikä olisi pakko nähdä mitään lintuja ja eläimiä, kuten ei meidän mölyporukka ikinä näe, mutta kurkia olisi kiva kuulla. Niiden huuto käy jotenkin sieluun. (Vähän eri tavalla kuin yksi lähiniityn lokki, jonka kiljunta menee tismalleen samalta korkeudelta kuin Snadin.)
Pääasia, että kellään ei olisi kiire mihinkään eikä kukaan kaipaisi wifiä. Ipanoilla olisi kaikkia mielenvikaisia juttuja ja lopuksi isompi kantaisi pienempää repparissa kun kyllästyisi sen marmattamiseen.
Mitä ihmeellistä tällaisessa päivässä muka on? Ei mitään. Sehän siinä onkin parasta. Tällainen ihan tavallinen perheentuntu.
Tällaiset juhlapäivät ovat ihana perinne, joka ainakin pysäyttää arjen ja kehottaa muistamaan toista ihmistä. Ihanaa myös on se, että sitä saa jokainen viettää omalla tavallaan ;)
VastaaPoistahttp://westendmum.fi
Mulla on aina ollut ongelma äitienpäivän kanssa, mutta mitä enemmän äitimyytti on purkautunut ja vanhemmuuden käsite laajentunut sitä helpompi mun on tätä juhlia. :)
PoistaTäällä Kanadassa on konsepti nimeltä Family Day. Parasta siinä on se, että se on aina maanantaina (helmikuun 3. maanantai) eli pitkä viikonloppu:)
VastaaPoistaOlen miettinyt että miksi kaikkia perheenjäseniä juhlitaan yksi kerrallaan, mutta perheyksikköä ei niinkään. Ottakaamme siis Kanadasta mallia!
PoistaHah! Mäkin pyysin äitienpäivälahjaksi retkeä, jonka muu perhe organisoi. Oltiin viime vuonna myös. Ja myöhään nukkuminen on toinen ehdoton osa päivää. Ja se, ettei mun tarvi miettiä ruokia koko päivänä.
VastaaPoistaNiin ja mä tykkään kyllä niistä valkovuokoista myös, jotka lapset käy mulle tosta vierestä aamulla poimimassa. <3
PoistaMinähän sen reissun sitten pääsydin valkkaamaan mutta viis siitä kun hyvä tuli. ;)
PoistaJust luin tota uusinta postausta ja ollaan kuule ihan samoilla nurkilla oltu! Meillä pari vuotta nuoremmat muksut ja käveltiin vaan meikojärven rantaan, syötiin eväät ja käveltiin takaisin. Vuoden päästä ehkä päästään tekemään tuo kierros. Mutta Meikon alue on meidän vakkariretkipaikka jo ajalta ennen lapsia. Ihanan helposti lähetyttävä Espoolaiselle ja kauniita paikkoja. Ja toimii talvellakin!
PoistaMinä tykkään, että sanotaan "hyvää äitienpäivää", siitä tulee mukava fiilis =) Äitienpäiviä minulla on ollut vasta 4, joten perinne on vasta muodostumassa. Kannatan myös päivänviettotapoja, joissa organisaattorina toimii joku muu :D
VastaaPoistaSiitä se lähtee! Mä en muuten muista, että omalla mutsilla olisi edes mitään äitienpäiväperinteitä ollut, se taisi vihata koko juhlaa. Omat systeemit = parhaat systeemit. ;)
Poista