Hämmennyin sen verran, että piti ihan miettiä, mitä ihmettä me teimme. Kun muistaakseni emme tehneet mitään.
Muistikuvani oli ihan oikea. Löhösimme kaikki sohvalla peittojen alla ja katsoimme lineaarisesta tv:stä tanssiohjelmaa. Välillä sotkettiin sohva iltapalajogurtilla ja kinattiin siitä, kuka vie liikaa tilaa.
Syyllistyin hieman. Lapset ovat pääsääntöisesti keski-ikäisiä, mitä huvituksiin tulee. Miksi ne haluavat kaikkia erikoisia asioita mutta sitten tykkäävät ihan tavallisista perusjutuista? Yhteinen illanvietto on elämys siinä missä Islannin matkakin. Onko meillä riittävästi rentoa yhdessäoloa?
Joku aika sitten mietin, mitä ipanat muistavat lapsuudestaan. Nyt kun molemmilla on jo jonkinlainen yli viikon takaisiin asioihin ulottuva muisti, kysäisin muina mutseina, että millaisia kohokohtia, iloisia tai surullisia, teille tulee elämästä mieleen.
Ykkönen oli selvä. Ruotsinlaivan kerrossänky. Superjännää. Noin muuten ei reissusta ole muistikuvia.
Pari ääntä sai se, kun iskä savusti kalan ilman perkaamista.
Surullisista asioista tuli mieleen, kun lintu lensi maalla ikkunaan ja sille pidettiin hautajaiset.
Ja ratkiriemukkaista se, kun viime kesänä sinä yhtenä lämpimänä päivänä kastelin kersat puutarhaletkulla ja vaatteet piti laittaa ulos kuivumaan.
Hauska muisto oli kuulemma myös siitä kun eräänä aamuna kiskoin vaatekaapissa kutistuneita farkkuja jalkaan ja pompin ympäri asuntoa.
Lohduttavaa. Vastaukset muistuttivat siitä, että lapsuus on kokemuksena paljon enemmän kuin muistojen summa. Emme me tee vanhempina mitään oikein tai väärin. Lapsuudelle ei myöskään ole tehdasasetuksia eikä se ole koottavissa mistään tietyistä elementeistä.
Ja silti: vaikka ajat, paikat ja tavat vaihtuvat, lapsuus on silti aika samanlaisista kuin 70-luvulla. Muistot ovat välähdyksiä valkoisesta vesiletkusta, jossa aina kesällä tuli lämmintä vettä, karhukävelystä isän kanssa, Taikuri Savisen ja Tohtori Sykerön tuijotusta lauantaiaamuisin pikkuveljen kanssa. Tupakansavua autossa.
Lapsuus on ennemminkin tunnelma. Kersat voivat sitten vanhempina miettiä millaista tässä perheessä oli kasvaa aikuiseksi. Toivon, että kaikessa tavallisuudessa ja omituisuudessa kuitenkin tasalaatuista.
Sattumalta kysyin eilen 4-vuotiaalta hauskinta muistoa. Kuulemma se kun kissa oksensi sohvalle.
VastaaPoistaTällainen uutinen on kiva kuulla varsinkin kesäloman jälkeen kun on yrittänyt useamman viikon ajan kehittää jotain kivaa yhteistä tekemistä. :D
PoistaIhana teksti! Lohduttavaa luettavaa. Ja ne omat välähdykset on tosiaan ihan random-asioista.
VastaaPoistaTiia
Huippuja muistoja, etenkin Ruotsinlaivan kerrossänky! :D Lasten matkustelumuistoihin liittyen olen alkanut epäillä, että liikaa ei kannata yrittää, jos ylipäänsä yrittää lainkaan. Matkustimme tyttöjen pieniä ollessa aika paljon, edeltävät keskustelut käytiin isoilla kirjaimilla, ja paljosta vastuussa olevana kyseenalaistin matkustelun järkevyyttä jo silloin. Vanhempi muisti tuoreeltaankin Kazakhstanin reissusta yhden asian: kun tomaatti oli kukkaruukussa. Tuoreemmista reissuista ei tule vieläkään mitään mieleen, ei oikein kuvienkaan kanssa. Hauskaa sen sijaan on ollut, kun ollaan käyty kahvilassa, tehty munakasta, menty naapurin poikaa piiloon, jne. Sen tyyppisiä lapsuusmuistoja itsellänikin on, mutta me nyt ei mihinkään juuri matkustettukaan.
VastaaPoista