Hihat kärysivät ihan totaalisesti. Päätin syyttää lukemista sekä vuodenaikaa (pyöräily muuttui epäsäännölliseksi ja väsyttää koko ajan) että perimääni. Itseäni en ajatellut syyttää enää yhtään.
On nimittäin alkanut hieman nyppiä tämä pysyvän elämänmuutoksen hokeminen. Hemmetti, olen tehnyt kolmessa vuodessa joku sata elämänmuutosta! Mutta kun se ei riitä. Mikään ei riitä!
Käyn lounaalla ruokalassa, jossa ruoka annostellaan valmiiksi lautaselle ja jälkiruokavaihtoehtona on banaani tai kahvi.
Syön soijajogurtin välipalaksi (vaikka ei tee mieli) ettei vaan tulisi otettua liian isoa annosta kotona.
En koskaan arkena santsaa.
Juon ruokajuomaksi vettä, enkä ikinä maitoa tai limuja.
Kotona ei saa olla karkkia (suklaasta en onneksi tykkää).
Illalla ei mussuteta enää mitään.
Että mitä ihmettä voisin vielä tehdä? Mistä pitäisi vielä luopua? Kaurapuuron voisilmästä ja tuoremehusta? Niistä kaikista kolmesta lasillisesta punaviiniä viikossa? No-fucking-way.
En ole oppinut yhteyttämään, joten pakko on jotain syödä ja joskus on kiva nautiskellakin. En aio enkä halua ruveta elämään sellerismoothieilla kuin joku joogaguru.
Toki ihan kaiken herkuttelun voisi jättää. Syön joulukuussa kerran viikossan joulutortun, mutta huomautan, että ne huhuilevat minulle vitriinistä ihan joka päivä. Suurimmaksi osaksi pystyn vastustamaan niitä, mutta joskus tulee päiviä, kun en halua vastustaa.
Olen normaali ihminen, jolle jo se, että ei liho, on onnistuminen. Ja mitä selkärankaan tulee, makealle persolle ihmiselle oli valtava saavutus olla vuoden ajan karkkilakossa. Ei, kieltäydyn uskomasta, että olen jotenkin henkisesti vajavainen. En ole.
Laihduttamisessa (ja saavutetun painon pitämisessä) onnistuu ylipäätään vain hyvin pieni osa ihmisistä. Kuulun siihen epäonnistuvaan enemmistöön. Näillä mennään.
Että kiitti mulle riitti, elämänmuutokset olivat nyt tässä. Olkoon vaan paheksuttavaa jojolaihduttamista, mutta vedän muutaman viikon viiskakkosta ja sitten annan painon taas pikkuhiljaa hilautua ylöspäin. Jossain vaiheessa maailmaan tulee taas värit, valot ja lämpö, joten voin mennä taas ulos, ehkä jopa lenkille. Taidanpa siis jäädä odottelemaan tätä muutaman kuukauden päässä luuraavaa elämänmuutosta glögilasi kädessä. Tiptap vaan.
Kiitoskiitoskiitos tästä! Minulla siis on nyt viime aikioina mennyt vähän käsistä syöminen näköjään, kevääseen verrattuna 6-7 lisäkiloa, mikä on ihan karmeasti. Yritän psyykata itseäni, että nyt ei ole laihduttamisen aika, vaan nyt minulla on elämässä isoja ja energiaa vieviä asioita. Nyt yritän panostaa liikkumiseen, mikä sekin on mennyt niin ja näin, mutta se ainakin olisi asia joka lisäisi energiaa, laihduttaminen on jatkuvaa itseinhonsa kohtaamista. Oikeastaan tämä minun tilanne on aika erilainen kuin sinun, mutta jotenkin kolahti hirveästi toi sun ilmaisema hyvin raikas ja armollinenkin asenne. Kiitos!
VastaaPoistaHyvä että jeesasi, aina ei pysty eikä kykene. Mäkin olin lomalla jolloin aina syödään hyvin ja juodaan viiniä, mutta näen että se liikkumiseen romahtaminen (joka näkyy hyvin aktiivisuusmittarista) on se pääasiallinen syy.
PoistaGooglaapa Patrik Borg, "Pöperöproffa". Kuulostaa siltä, että saattaisit kaivata tukea. Ja suosittelen tarkistamaan kalorti vs. kulutuksen, entä jos syötkin liian vähän? Tsemppiä ja ota löysin rantein!
VastaaPoistaJa tosi hienosti meni ilman oikolukua. ��
PoistaTuolla se sivupalkin lukulistalta löytyy. :)
PoistaMä oon miettinyt tätä mystiikkaa paljon tokan lapsen syntymän jälkeen.
VastaaPoistaUrheilen paljon ja syön terveellisesti (noin about, mutta pidän sipseistä ja kaljasta kerran viikossa). Mutta ne vanhat housut ei vaan mahdu päälle. Mä en todellakaan valita isoista kiloista (koska ei oikeasti ole mulla valittamista) vaan ihmettelen, että mitä viddua! Miksi mitään ei tapahdu.
Siskoni ehdotti että nukun liian vähän ja se pitää kehoa säästöliekillä. Ihan hyvä pointti. Pitäisi kai kokeilla tunnin urheilun siirtoa yöuniin... Että soihdut sammuu vaan!
Mulla ihan sama ku lapsi nro 2 saapui. Liikun enemmän tai vähemmän päivittäin. En syö herkkuja ja noudatan terveellistä ruokavaliota. Kilot istuu sitkeästi hanurissa. Mä herään imettämään 1-2 kertaa viikossa. Pakko siis panna väsymyksen piikkiin kaikki. 😊 Jospa kevät toisi valoa myös kilojen pudotukseen.
PoistaMun teoria on, että kakkosmukula sammuttaa kaikki laihtumisgeenit, koska luolanaisen piti varautua antamaan kaikki safka kersoille ja elämään pelkillä kuusenkerkillä. Eiks?
Poistamitä jos kuuntelisit ihan vaan oman kehosi näkläsignaaleja? ja söisit silloin kun on nälkä, hyvää ravitsevaa ruokaa kylläisyyden asti. liikkuisit kun tekee mieli, rentoutuisit tekemällä hauskoja juttuja ja katsoisit vaakaa sitten parin vuoden kuluttua.
VastaaPoistaNoinhan mä just teen. Ja nyt täytyy laihduttaa. :D
PoistaMullakin tuli mieleen, että syöt liian vähän. 😊 Patrik Borgilla on hyviä ja toimivia juttuja tähän liittyen.
VastaaPoistaJuu, varmasti, mutta ne elämänmuutokset on nyt tehty. :)
PoistaKomppaan edellisiä, liian vähäisen syömisen ja Patrikin suuntaan vinkanneita. Teen itse valmennuksia tämän asian parissa, ja usein asiakkaat tarvitsevat tässä apua, vaikka perusasiat ovatkin ihan kunnossa kuten sinullakin. Ulkopuolinen usein näkee helpommin, mikä hidastaa aineenvaihduntaa. Suosittelen (itseni lisäksi ;p ) Kaisa Jaakkolan Hormonitasapaino ja Hormonidieetti kirjojen lukemista sekä Kaisan nettivalmennuksia asian tiimoilta. Painon putoaminen kun on todella monen tekijän summa kuin vain kiinni siitä, syökö viikossa viinerin vai ei. Tsemppiä ja kiitos rehellisyydestäsi!
VastaaPoistaKiitos tsempeistä! Onneksi se viiskakkonen edes tehoaa tähän. :)
PoistaInhaa olla sormi opettavaisesti ojossa neuvomassa, mutta ota tämä hyväntahtoisena avuntarjouksena. :) ootko miettiny/kokeillu vhh:ta? Siis että rasvaa ja protskua ja kasviksia nälän mukaan kunnolla maha täyteen, mutta puurot ja perunat pois. Tällä pystyy herkuttelemaan mm. laadukkailla juustoilla, jotka kalorien laskemisdieeteissä jää pois. Toki tässä vältetään myös sokeria ja leivonnaisia yms., mut ei satunnaiseen herkkuun mikään kaadu. Ainakin mulla hävisi vyötäröpöhö saman tien ja energiaa on ihan eri lailla.
VastaaPoistaJuu et kysellyt neuvojen perään, mutta taitaa olla luontaista, että jokainen haluaa hyvällä tahdolla kertoa oman vinkkinsä ;) minä, normaali seka-lihansyöjä, kokeilin jonkin aikaa noita soijajogurtteja mutta ne maistuivat turkkilaiseen jogurttiin tottuneen suussa tosi ällömakeilta ja kas kummaa, kun katsoi ravintosisältöä niin hiilareita oli tosi reippaasti. Taisi olla kaksi kertaa enemmän kuin turkkilaisessa. Sama juttu kauraversioissa: en muista hiilareita mutta aika ällömakeita nekin. Tässä taas tuli mieleen se että vaikka miten olisi kasvisperäistä ja ns. "terveellistä" niin sokeria ja hiilareita voi olla hurjasti. Gluteenittomissa leivissä voi olla hiilareita enemmän kuin tavallisissa. Lisäksi useimmissa ruisleivissä on enemmän vehnäjauhoja kuin ruista. Itse käytän nykyään vain 100 %:sti ruisjauhoon tehtyjä. Ruispalat jäi jo vuosia sitten.
PoistaIhminen on niin psykofyysinen kokonaisuus, että minäkin uskon piilohiilareiden lisäksi korvienvälin vaikutukseen. Jos elämä on kovin hektistä ei elimistö ehkä osaa luopua kiloista.
Ei tuo vhh kaikille sovi, aloitin joskus kun niin hehkutettiin terveysvaikutuksia mutta ei se 'ohimenevä' paha olo, päänsärky ja vatsa sekaisin mihinkään mennyt. Lapsien myötä pysyvä painomuutos oli noin plus kolme kiloa, mutta koska vaatekoko ei muuttunut en ole kokenut tarvetta pyrkiä 'teinipainooni' takaisin. Mun kone hyrrää hiilareilla ja lapsenjälkeispaino on pysynyt neljän kilon haarukassa, talvella vähän enemmän kesäkaudella todennäköisesti enemmän liikunnan vuoksi vähemmän. Hiilarit on tässä yhteydessä enimäkseen perunaa ja jonkin verran voittopuolisesti täysjyväleipää ja pastaa.
PoistaSaan siis noin puolet vuorokauden energiasisällöstä hiilareista, se on hiukan enemmän kuin ravintosuosituksen mukainen määrä. Liikuntana harrastan motivaatioriippuvaista työmatkapyöräilyä (12km/suunta, keskimäärin 2-3pv/viikko) ja koiran&tenavien kanssa ulkoilua joka ei mitään teholiikuntaa kyllä ole...
Jumittavaan tai mysteerisesti nousevaan/laskevaan painoon voi vaikuttaa myös kilpirauhasen ongelmat. Ja stressistä nousevat kortisoniarvot saavat käsittääkseni myös aikaan lihomista. Ei se aina ole pelkästä sisään-ulos kalorilaskennasta kiinni, vaikka toki nekin kannattaa pitää mielessä.
Itse olen ollut todella tyytyväinen Sulamo-palveluun, kohtuuhintainen, ei pakkosoppareita ja tietokannasta löytyy todella kattavasti peruselintarvikkeet & monen lounaspaikan annokset joten suuntaa-antavaan missämennään arvioon ei välttämättä tarvitse edes punnita mitään.
Äh, edellisestä unohtui vielä se että +35 iässä ja vielä korostuneemmin +55 on sitä vaakalukemaa tärkeämpi terveysindikaattori lihasmassa. Sen ylläpitäminen muuttuu toki vuosi vuodelta hankalammaksi ihan biologisista syistä, mutta kannattaa koska aineenvaihdunta ja toimintakyky pysyvät kummasti parempina.
PoistaTyydyn toistamaan otsikon. :)
PoistaValkoisen jauhon ja lisätyn sokerin välttämisellä ei ole suoranaisesti mitään muuta tekemistä vhh-dieetin kanssa kuin että em. ruoka-aineet sisältää paljon hiilareita. Uskoakseni myös kaikki terveysasiantuntijat suosittelee välttämään sokeria ja valkoista jauhoa.
PoistaOlen tullut siihen tulokseen, että tässä iässä ei voi enää syödä ns. normaalisti. Jos söisin arkisin lähinnä parsakaalia ja proteiinia, en söisi yhtää herkkuja ja jättäisin kaikki herkuttelut erikois tilanteisiin max pari kolme kertaa kuussa, palaisin siihen painoon missä olin ennen lapsia. Tätä siis tarkoittaa elämänmuutos. Mun pitäisi syödä näin JOKAIKINEN päivä, JOKA VIIKKO vuodesta toiseen, jos haluaisin kutistua "entiselleni". Noh, lienee selvää että en jaksa vetää näin tiukkaa linjaa suurinta osaa ajasta. Joten olen sitten muutaman kilon ja sentin isompi, kuin 10 v sitten. Täytynee hyväksyä, että tämä vain kuuluu samaan sarjaan vaihdevuosien ym. iän tuomien muutosten kanssa. Harmi vaan, että nämä muutokset alkovat jo alle 40v. Mutta minkäs teet, tässähän voi vaikka kasvaa ihmisenä, kun näitä muutoksia yrittää hyväksyä... ;)
VastaaPoistaJep. :) Ja sitten on vielä tämä ylätylläinen ympäristö: tavallinen ruokakauppakin on suunniteltu niin että sieltä lähtee mahdollisimman paljon safkaa mukaan. Pitäisi olla joku ninjakoulutus että pystyisi syömään sitä sellerismoothieta.
PoistaMä en laihduta, mutta mukautan ravinnon määrää sen mukaan onko talvi (liikun vähän) vai kesä (liikun tosi paljon). Parhaiten iän tuomaan hidastuneeseen aineenvaihduntaan on auttanut se, että aamupäivällä vedän proteiinipitoisella (kaksi paistettua kananmunaa ja paprikaa ja kurkkua) ja illalla puuroa. Tällä nyt pari vuotta ja toimii tosi hyvin. Alkuun aamupala tuntui aika köykäiselle, mutta siihen on tottunut. Jos muna ei maistu teen rahkapirtelön. Kesällä paino tippuu 4 kiloa, joten mä jojotten sen verran. plus miinus nolla kuitenkin lopputulos.
VastaaPoistaYmmärrän, että ketuttaa. Ja musta ei ole ollenkaan hölmö idea vetää väliin viiskakkosta, jos se kerran toimii.
Pitäisi jotenkin mukauttaa arkisyömistä mutta kun en keksi oikein enää miten -- paitsi sillä viiskakkosella. Jojottelulla mennään. Sitten on todellinen kriisi jos kevätkään ei tuo muutosta. Toistaiseksi on tuonut.
Poistaluin jostain että "tietyn iän" (grr) jälkeen vuodessa tulee vähintään kilo lisää mittariin.
VastaaPoistaJumantsuikka että muutoin niin laiska kehoni on ottanut sen käskynä. Kun tammikuun alkupäivinä menee itseään vaakaamaan, on saletisti kilo enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan - ihan samoilla syömisillä.
Koko vuoden tiristää pois sitä + talvikiloja, että on siinä tavallisessa hyvässä painossa - ja eikös taas vuodenvaihteessa ole uusi kilo lisää...
Argh: "Ennen neljääkymmentä ikävuotta aineenvaihdunta hidastuu noin prosentin–kaksi kymmentä vuotta kohti. Neljänkymmenen ikävuoden jälkeen alkaa niin sanottu alamäki. Siitä eteenpäin aineenvaihdunta voi hidastua neljäkin prosenttia kymmentä vuotta kohti."
PoistaOnneksi tätä ei huomaa OLLENKAAN.
Mulla on lasten jäljiltä muutama kilo ylimääräistä, mutta kyllä mä sitä p*skaa vedänkin :P Pääsääntöisesti elelen ihan suht normiruokailutottumusten mukaan, mutta minkäs sitä ihminen voi, että tykkään kaikesta makeasta ja erityisesti suolaisesta. Karkin syönnin olen onnistunut lopettamaan, mutta kaikkea muuta sitten meneekin.
VastaaPoistaAikani (noin 15 vuotta) olen painoani tuskaillut. Nykyään välillä otan itseäni niskasta kiinni ja pudotan useammankin kilon. Sitten just yleensä tänä mörön perse vuodenaikana homma taas lipsahtaa ja kadotetut kilot plopsahtavat takaisin. Tiedän ihan täysin, että se on oma vika ja mitäs vedän sipsiä ja jätskiä sun muuta. Mutta tiedätkö, mä en enää jaksa stressata.
Jos mulla on 5 kg ylimääräistä niin sitten on. Mikä hiton pakko sitä on alistua kaikelle kilovöyhkäämiselle, jos elämä on muuten tasapainossa ja terveyskin hyvä? Suurin osa tuntemistani elämäntapalaihduttajista ei ihan oikeasti ole edes minkäänlaisen painonpudotuksen tarpeessa...
Niin se just menee, jos ei näe mitään syytä laihduttaa niin ei siitä kannata silloin stressatakaan. Sopiva paino on identiteettiin liittyvä mielikuva, mutufiilis että on ok olo. Mä tiesin jo vaa'alle mennessä että tässä ei käy hyvin. Mua ottaa niin päähän se, että elän paljon pienemmällä sokerimäärällä kuin aikaisemmin ja silti käy näin, grr.
PoistaItse luulin että raskauskiloista ois vaikea päästä eroon. Ihan hyvin putosivat viimeiset kilot sen jälkeen kun yövalvomiset loppui. Äitiyslomalla kun tuli liikuttua. Mutta auta armias kun palasi istumatyöhön. Tuntuu että jokainen herkkupala on juuttunut vyötärölle.
VastaaPoistaKomppaan, että istumatyö on kyllä paha, yhtäkään ylimääräistä askelta ei tule päivän aikana otettua. >.<
PoistaOn tavallista, että iän myötä aineenvaihdunta alkaa hidastumaan. Sitä vastaan voi hangoitella kiinnittämällä huomiota aikaisempiin liikunta- ja syömistottumuksiin ja muuttamalla niitä. Lihaksia pitää harjoitella, niin, että ne rasittuvat kunnolla ja ruokavalion tulisi olla proteiinipitoista.
VastaaPoistaJa sitten, mietin usein, että vaa'alla ramppaaminen on useimmiten aivan turhaa hommaa. Se kertoo ehkä kilomäärän, mutta ei kehonkoostumusta. Eri kehot keräävät jo pelkästään nestettä +-3kg vuorokaudessa. Miksi ahdistua ylenmäärin jostain lukemasta? Paras mittari omaan hyvinvointiin on tarkkailla olotilaa ja sitä, kiristääkö lempifarkkujen vyötärö.
Ja synninpäästö todellakin annettu Suomen talviolosuhteista. Kerääväthän eläimetkin talveksi suojaavan rasvakerroksen! Mutulla lisääntynyt ruokahalu ja rasvan kertyminen talviaikaan on osittain varmasti luonnollista. Onkohan tästä tutkimuksia?
Hyvä kysymys! Ehkä pitäis viettää enemmän aikaa unessa niin ei ainakaan tulisi syötyä. ;) Ja tosiaan, siksi mä sinne vaa'alle menin kun farkut kiristi. Muutenhan mä en koko laitteen olemassaoloa edes muista.
PoistaOnneksi farkuissa on nykyään stretchiä!!! :)
PoistaIhminen ei voi valita kengän kokoaan, mutta silti joskus ihmiskunnan historiassa on pientä jalkaa pidetty kauniina ja nuoret naiset ovat ahtaneet jalkansa liian pieniin kenkiin, jotteivät jalkaterät pääsisi enempää kasvamaan. Järjetöntä ja väkivaltaista! Ehkä vielä joskus suhtaudumme tähän ahtaaseen kehoihanteeseen myös samalla tavalla.
VastaaPoistaSuosittelen kaikkia tutustumaan biologisen normaalipainon (hyvinvointipainon) käsitteeseen. Esim. täältä löytyy tietoa siitä:
http://leijislottis.blogspot.fi/2014/06/hyvinvointipaino.html
https://seerilainenfitnessblogi.wordpress.com/2013/05/04/samasta-puusta-veistettyja/
Ja vielä sitaatti jälkimmäisen linkin takaa:
"Biologinen normaalipaino on yksilöllinen, geneettisesti määräytyvä paino, jota voidaan kutsua myös hyvinvointipainoksi, koska siinä painossa ihminen voi fyysisesti ja psyykkisesti parhaiten ja elimistö toimii täysipainoisesti. Useimmilla ihmisillä biologinen normaalipaino on painoindeksin määrittelemän normaalipainon rajoissa, mutta sitä, onko itselle paras paino normaalipainoalueen ylä- tai alapäässä, tai vaikka vähän sen ulkopuolella, ei voi itse päättää. Perimä ja ruumiinrakenne ovat vastuussa siitä. Elimistö hakeutuu biologiseen normaalipainoonsa, kun ihminen syö normaalisti, riittävästi ja riittävän terveellisesti nälkäviestejään kuunnellen sekä liikkuu normaalisti. Biologista normaalipainoaan ei siten voi muuttaa tai ”ohjelmoida” uudelleen esimerkiksi laihduttamalla."
Aamen. Ottakaa tämä ilosanomana ja armahduksena itsellenne :) Täydellisen itsen voi saavuttaa aivan pyristelemättä.
Juuh, mutta tuossa pitää tosiaan pitää mielessä se että biologinen normaalipaino on kuitenkin lähellä normaalipainon jompaakumpaa rajaa. Jos painoindeksi on 15 tai 30 ei se todennäköisesti niissä pysy jos söisi "normaalisti, riittävästi ja riittävän terveellisesti" vaan siinä vaiheessa hypellään itsepetoksen hetteiköillä. Enkä nyt tarkoita mitään painonnostajia tai muita poikkeustapauksia urheilun parista vaan ihan normaaliarkea eläviä taviksia.
PoistaItselläni on kaveripiirissä eräs noin 20kg ylipainoinen nainen joka keksi että se on hänen hyvinvointipainonsa ja siksi asialle ei tarvitse tehdä mitään. En oikein osaa kutsua hyvinvoinniksi sitä jos ei pääse kahta kerrosväliä rappuja ylös ja ruokavalion kulmakivinä toimii limut, roskaruoka ja einekset. Hänen tulkintansa on se että nälkäviestit on sitä että tekee mieli syödä, limut on sellasta arjen kohtuullista herkuttelua ja kasvikset on siinä majoneesivoittoisessa punajuurisalaatissa.
Hän on muuten todella mukava, hyvää seuraa ja olemme tunteneet kauan, enkä oikeasti haluaisi tökkiä häntä hänen painostaan, mutta ottaa kyllä luonteen päälle kuunnella noita perusteluja joilla hän oman lusikalla toteutetun haudankaivuunsa oikeuttaa.
Nauti siitä mukavasta, hyvästä seurasta äläkä ala tökkiä häntä painostaan. Kaikella hyvällä: asia ei kuulu sinulle :)
PoistaJa jos et halua kuunnella selittelyjä tai voivotteluja painosta, niin voit ystävällisesti kertoa ettei asiaa tarvitse sinulle perustella.
Mä pahoin pelkään että tällä mun painolla ei ole mitään ylärajaa, mutta onneksi balanssi kulutuksessa vallitsee edes suurimman osan vuotta...
PoistaPaino on niin herkkä aihe ja itsepetos syömisissä monella tapaa yleistä että harvemmin haastamisesta on mitään hyötyä. Kaveri vain loukkaantuu.
Anonyymille. Mä en tiedä mikä mun hyvinvointipainoni on, mutta ei tämä +30kg. Mutta juoksen millon vaan 10km ja lihasmassaakin riittää. Pointtina siis, että paino ei kerro kunnosta. Olisitko yhtä huolissasi normaalipainoisesta/laihasta kaverista, joka ei jaksa kävellä portaita? Vai etsisikö sille syitä alhaisesta hemoglobiinista/muusta sairaudesta, kun ei voi liikakiloja syyttää?
PoistaKaverisi syöminen kuulu sulle ja kuulostat läskikammoiselta.
Lähinnä tässä on kyse siitä, että kyseinen henkilö edes yritti liikkua ja joskus mietti syömisiään ennen kuin keksi tuon hyvinvointipainon jonka jälkeen asialle ei ole tarvinnut uhrata ajatustakaan. Hän ei juokse metriäkään, työmatkat hoituu autolla parkkihallista parkkihalliin.
PoistaJa kyllä, olisin yhtälailla huolissani kenestä tahansa joka ei selviä kahdesta porrasvälistä. Olen tavannut myös ylipainoisia jotka selvivät, mutta en vaan vielä tähän ikään ole tavannut ketään normaalipainoista työikäistä joka ei niistä selviäisi. Hätäisempi päättelijä voisi siis todeta normaalipainon tekevän porraskävelystä helpompaa. Tiedän ettei painoasiat ole mikää joko-tai juttu, mutta tässä tapauksessa pääasiallinen terveysongelma on se juuri se ylipaino & rapakunto-yhdistelmä.
Ja en ole puuttunut enkä todennäköisesti tulekaan puuttumaan hänen valintoihinsa, mutta hän itse ottaa asian suhteellisen usein puheeksi. Kyökkipsykoginen tulkinta olisi että asia siis jollain tasolla vaivaa häntä, mutta mistä sen tietää. Ei sitä vaan ole yhtään sen helpompi kuunnella kuin alkoholistin perusteluja sille miksi se kalja pitää ottaa.
Itse en osaa ottaa hälläväliä-asennetta ystäviini tai olla että evvk jos hän haluaa jostain puhua. Pahoitteluni siitä yhden kommentin perusteella syväanalyyseihin kykenevälle m:lle ja toiselle asiaa sivunneelle anolle.
Ano 14.12. 13:42
Entä jos annettaisiin vain olla? Jos ei ole kyse terveyttä uhkaavasta painosta, niin mitä väliä! Hauska olisi katsella peilistä pyykkilautavatsaa, tottakai, mutta kannattaako siihen koko elämäänsä uhrata, että tavoittelee mahdottomia. Yritän oppia tällaista ajattelitapaa. Vielä en ole ihan sisäistänyt.
VastaaPoistaAka vaikeahan näitä on sisäistää. :) Mä olen ihan suht sujut painoni kanssa, mutta olen sopinut itseni kanssa sen hälytysrajan, joka nyt ylittyi. Onneks viiskakkonen edes tehoaa.
PoistaNiiiiiiiin sama! Ja, mä myös päätin turvautua nyt viiskakkoseen muutaman kuukauden ennenku mun pyöräilykausi alkaa. Oon havainnut sen mulle sopivaksi vaihtoehdoksi. Kun ei ole kun se 3-5 kiloa joilla leikkii niin viiskakkosella pysyy kuosissa talvella ja liikunnalla kesällä (tai siis maaliskuusta lokakuuhun). Pyykilautavatsasta ja hauiksista en edes haaveile, löysä mutsivartalo olkoon olemukseni tästä eteenpäin, kunhan ei tarvitse isomman koon vaatteita hankkia. Mulla on myös sellanen ongelma että mulla menee kilot heti naamaan, eli kun katoin pikkujoulukuvia jälkeenpäin, teki mieli sensuroida kaikki (kauheet pullaposket!) :D
VastaaPoistaJoo, ei tosiaan tarvitse mistään pyykkilaudasta haaveilla, ja poskista se laihtuminen tosiaan alkaa. :D Mutta joku vastaava talvistrategia tässä täytyy varmaan kehittää, jopa ihan ennakoivasti eikä aina odottaa siihen kriisipisteeseen.
PoistaKyllä juuri näin ja nyt viimeisten vuosien aikana olen minäkin lopettanut yrittämisen ja elämänmuutosten tekemisen. Ikää 51 (kohta 52) ja varmaan vaihdevuodet ihan kohta tulossa...Paino tällä hetkellä siinä 75 kg paikkeilla, ennen lapsia oli pitkään 65-88 kg eli 7-10 kiloa on tullut lisää 20 vuoden aikana.
VastaaPoistaPaino nousee ja laskee ihan mystisesti. Ja yleensä kilot kertyy mukavasti keskivartaloon ihanaksi pelastusrenkaaksi. Mulla menee tämä niin että syksyllä yleensä paino laskee jonkun kilon ja sitten kesällä taas tulee kilot takaisin. Ainoa millä pääsin muutama vuosi sitten tuonne alle 70 kg lukuihin oli kesä, jolloin tei pihalla rankkoja puutarhahommia joka päivä n. 5 h päivässä...
Mielestäni syön ihan samalla tavalla vuoden ympäri, paitsi kesällä tietty grilliruokaa ja salaattia enemmän. En tiedä mistä muutokset johtuu enkä jaksa enää välittää. Olen tullut siihen tulokseen että ei todellakaan ole liikunnan eli kulutuksen ja ruuan määrän yhtälö vaan jokin muu vaikuttaa aineenvaihduntaan painoa lisäävästi.
Enemmän olen huolissani tällä hetkellä liikunnan vähäisyydestä. Tulee päivät istuttua koneen ääressä ja muutenkin liikunta on liian vähäistä. Tälle ennemminkin pitäis mun tehdä jotain = mennä salille ja alkaa ulkoilla aktiivisesti... mutta mistä aika siihen?
Pelastusrengas tosiaan! Jostain ehkä luin että siitä on helpompi päästä eroon kuin muun kropan varastoista mutta ei nyt ihan hirveästi lohduta.
PoistaLiikunnan vähyys on mulkain huolena, vaikka aikaa nyt ehkä alkaisi jo ollakin. Mä olen paljon miettinyt tuota sosiaalista painetta: aika yksinäistähän tämä ruuhkavuosiurheilu on. Jos olisi joku joka pakottaisi lenkille ja jumppaan, mutta personal trainer on siihen vähän turhan kallis.
Ihmiset vaan ovat erilaisia. Itse en mieti yhtään mitä syön ja vedän herkkuja joka päivä ja harrastan ainoastaan arkiliikuntaa, en edes fillaroi töihin. Työni toki on fyysistä. Olen nukkunut jo kolme vuotta n. viisi tuntia yössä. Ja en ole lihonut grammaakaan.
VastaaPoistaOsta vaatteet denimiä joustavammasta materiaalista ja lopeta painosta stressaus! Mun silmään ainakin näytät oikein hyvältä :)
Heh, kiitos! Mä nappaan tästä sen muutaman kilon veke ja jo kelpaa taas olla stressaamatta. ;)
PoistaPronutritionist-blogissa neuvottiin hyvin: aamulla mahdollisimman tukeva proteiinipitoinen aamupala, niin kylläisyyshormonia on enemmän iltapäivällä ja illalla. Napostelu vähenee siis luonnostaan, ja toisekseen kroppa ei toimi huomaamattasi päivän aikana säästöliekillä, jos olet syönyt aamulla sen verran kuin aamupala olisikin lounas.
VastaaPoistaOma lisäykseni: jetlagiin neuvotaan usein pitämään 12 h paasto ja sitten syömään aamupala-aikaan hyvin tukevasti. Näin jetlagi pienenee viikosta jopa päivään tai pariin. Yritän soveltaa tätä omaan elämääni - ehkä kestän aamuvirkkujen sortoa paremmin, siis herään helpommin, kun syön aamulla niin runsaasti kuin vaan saan sisääni ängettyä. Tuloksista ei ole vielä varmuutta, koska olen edelleen aamuisin niin kiireinen, että aamupala on hedelmä+leipä+rahka -osastoa, autonratissa syöden...
- E
Laatikainen on toinen ravitsemusblogi jota seuraan. Mulla ei oikein aamulla ole nälkä, joten olen tuon puuronsyönnin opetellut ipanoiden myötä, ja sitten nuo aikahaasteet tietty. Mutta pysyy se nälkä puurollakin sentään lounaaseen asti.
PoistaVähän jo odottelinkin tätä postausta. Koko syksy mennyt eikä sitä ollut tullut. Musta sä voisit olla armollisempi itsellesi. Omaat tosi hyvän itsekurin ja olet erittäin sopusuhtainen. Mut ehkä tämä on vaan kateellisen panettelua, kun en ole saanut itseäni niskasta kiinni, vaikka kiloja on tullut rapisemalla ja herkut maistuu. Noh, osasta voi syyttää synnytyksen jälkeistä masennusta, johon määrättiin ruokahalua lisääviä lääkkeitä. Jep jep. Ne kilot kun ei varsinaisesti ainakaan kohota sitä ennestään huonoa itsetuntoa. Mutta kyllä elämästä pitää nauttiakin - ei vaan vahtia kaloreita ja painoa ! Peace.
VastaaPoistaPääsin aika pitkälle tänä vuonna! Mutta masennuslääkkeet on kyllä salakavalia, toivottavasti ne kuitenkin auttoivat mielialoihin. Tuo on kyllä just noin kun sanot, itsetuntokysymys. Ja siksi mä en voi olla armollinen itselleni.
PoistaSe on kumma juttu kun täyttää kolmekymmentä... Ennen saattoi syödä mitä halusi ja paino pysyi samassa, mutta annas olla ku tulee 3 ja nolla mittariin ni johan pamahti! Oma aineenvaihduntani ilmeisesti pysähtyi tämän myötä, kiloja tuli vuodessa 8 eikä loppua näy. Olin viime keväänä kolme päivää SYÖMÄTTÄ vatsataudin takia ja arvaatkaapa paljonko paino laski tuona aikan... jep, ei grammaakaan. Ei yhtään lohduta kun oma äiti näyttää sukunsa naisten kuvia joissa säännönmukaisesti hoikista naisista tulee pehmeän pyöreitä kolmenkympin jälkeen. Pakko se kai on uusia vaatekaappi, kaikki on menetetty :D
VastaaPoistaOho, vatsatauti kyllä yleensä väkisinkin laihduttaa kun nestettä poistuu. O_o Pitäisi ehkä olla tyytyväinen kun aineenvaihduntani päätti loppua vasta nelikymppisenä. :O Sukujuhlissa käyminen kyllä kannattaa, näkee minkälaisista palikoista on tehty.
PoistaMinä olen päättänyt, että olen tällaisena "Sopivasti lihava" - niin kuin laulussakin lauletaan.... ja olen ihan tyytyväinen, kun näen peilikuvani... myös aamulla suihkun jälkeen...
VastaaPoista... mutta kyllä minä silti ihaillen katson noita langanlaihoja lapsosiani. Kyllä minäkin siinä iässä....
Hmm, oletko koskaan käynyt kehonkoostumusmittauksessa? Aika monilla tykypäivillä tai muutenkin työpaikkojen kautta käsittääkseni pääsee aika helposti, omasta pussista ei ehkä mielestäni lähteä maksamaan.
VastaaPoistaUskoisin että voisi tehdä sille itsesuominnan tarpeen arvioinnille ihan hyvää, peruskuntosi kuitenkin vaikuttaisi olevan kohdillaan etkä ainakaan kuvien perusteella ole mitenkään hälyttävästi paisunut missään vaiheessa. Lähinnä saisi tietää sen rasvaprosentin & lihasmassan suhteen, jos rasvaprosentti ei ole kovin korkea on se painonpudotus oikeasti todella hankalaa jos ei vedä mitään nälkäkurki-diettiä kestona päälle. Aikuiselle naiselle normaali rasvaprosentti on kuitenkin suunnilleen väliltä 20-30% eli mikään kuivan kesän orava ei kuulukaan olla.
Minusta on kauheaa lukea tällaisia tekstejä ja kommentteja. Miksi pitää koko ajan yrittää olla erilainen kuin on? Onko meidät aivopesty kuvittelemaan, että normaalivartalo on jotakin ihan muuta kuin se on, koska normaalilla syömisellä ja liikkumisella sitä ei saavuteta?Millaisen viestin annamme tällä kaikella tyttymättömyydellä ja laihdutus- ja kuntoiluprojekteilla lapsillemme?
VastaaPoistaOlen hyväksynyt sen, että jos haluan ihannevartalon, minun täytyisi liikkua paljon ja syödä ikävästi. Ei kiitos! Haluan käyttää aikani mieluummin perheen kanssa ja nauttia syömisestä. Joten olen tyytyväinen tähän normaalipainoiseen, pullukkaan itseeni.
Vähän erilainen tarina tähän väliin. Olen jojoillut painoni kanssa about aina. Nuoruudessa tuli syömishäirötkin tutuiksi. Tein viime uutena vuotena lupauksen, että 5 ekstrakiloa saa lähteä. Lähti sitten 20kg. Pää sekosi (tai jotain), iski masennus/ahdistus ja kesällä hoitoon ja lääkitykselle. Nyt olen sitten 40v. anorektikko. Yritän opetella syömään ja selviämään elämästä hengissä. En voi kai muta sanoa kuin, että olen varoittava esimerkki. Laihdutus on hanurista.
VastaaPoistaVinkki, aiempia kommentteja lukematta. Jätä vehnä pois kokonaan (ruis, ohra, kaura on jees) ja rajoita lisätty sokeri viikonloppuihin. Toimii.
VastaaPoista