Ratkaisu oli löytynyt. Nyt asiat ovat paremmin.
Tällainen palaute tuo roskan erityisepäherkänkin ihmisen silmään.
Kun Satun kanssa kirjoittamani Vuoden mutsi -kirja julkaistiin, palautetta tuli valtavasti, enimmäkseen äideiltä, jotka olivat vanhemmuustaipaleensa alussa enemmän itkeneet kuin nauraneet ja tunteneet olevansa todella yksin. He olivat voimaantuneet kirjan teksteistä. Mikä parasta, juuri heille se olikin kirjoitettu. Napakymppi.
Silloin jäin ensimmäistä kertaa todenteolla miettimään, miten ja keihin blogini osuu. Täällä pyörii tuhansia ihmisiä joka viikko, vahingossa eksyneitä ja vakkarilukijoita.
Olen kaupallisten yhteistöiden (tänä vuonna niitä on ollut 10 kpl) ja mainostulojen* ansiosta saanut pyhitettyä päätyöstäni yhden päivän viikossa kirjoittamiselle. Tämä yrittäjäperjantai ei tietenkään riitä mihinkään, vaan kirjoitusaikaa on myös arkisin klo 21->.
Vaikka kyseessä on intohimolaji, jota tehdään sanomisen pakosta, joskus väsyttää. Bloggaajan on vaikea pitää lomaa. Perheen toinen luova työläinen puristaa levyn ulos ja pitää sitten taukoa niin pitkään kunnes inspiraatio taas iskee.
Tulee viikkoja, jolloin päätoimen duunissa on järkyttävä kiire, läheinen sairastuu vakavasti tai elämässä alkaa joku bonusprojekti kuten muutto tai putkiremontti. Silloin juttujen puristaminen tuntuu raskaalta, vaikka ideoita olisikin. Minulla on jatkuvasti drafteissa 200 keskenkeräistä juttua, joissa on valmiina joskus otsikko, joskus ensimmäinen kappale. Koska ei vaan ehdi.
Ja tämä on ihan oma valinta. Mitäs läksin.
 |
| Kuono tuuleen vaan! Antaa korvien lepattaa. |
Miksi jatkan? Koska palaute tekee näkyväksi sen, että panoksellani on jollekin jotakin väliä: joku nauraa, joku havahtuu, joku innostuu, joku kokeilee jotain uutta. Ja joskus jonkun lapsen elämä paranee (toivottavasti kenenkään ei huonone!). Kyllä se motivoi.
Tämä on myös se toinen puoli jokin aika sitten velloneeseen "Äiti, älä laita lastasi nettiin" -keskusteluun. Sen voi tehdä lasta kunnioittavasti, hänen suostumuksellaan ja ilon kautta. Ja siitä voi seurata jotain hyvää.
Blogissa (tai somekanavissa ylipäätään) ei koskaan näy kenenkään koko elämä vaan valikoidut palat, mutta itse yritän valikoida tänne kaikenlaisia paloja. Vaikka menopaussista on vähän vaikea sometykätä, niitäkin kokemuksia on pakko jakaa. Keski-ikäisen bloggaajan elämään mahtuu monenlaista teemaa (paitsi niitä päivän asuja).
Ensi keväänä tätä blogihommaa tulee täyteen 10 vuotta, julkaistuja juttuja on 1472. Pitäisikö ehkä pitää jotkut bileet?
* Jos haluat vaikuttaa näihin, kerro mielipiteesi lukijatutkimuksessa.
Pitäisi. :)
VastaaPoistaTäytyy laittaa pohdintaan!
PoistaKiitos täältäkin! Tämä blogi on kiva hengähdyspaikka tälläiselle keski-ikäiselle ruuhkavuosien parissa pyöriskelevälle. Ihanaa jos jaksat edelleenkin.
VastaaPoistaHuippua että käyt täällä hengittelemässä!
PoistaPitäisi! Kyllä tämä pirskeet jos toisetkin ansaitsee. Kiitos tästä, olen seurannut tätä esikoiseni syntymästä lähtien eli yli 8 vuotta.
VastaaPoistaBlogistasi olen saanut paljon iloa ja apua, ja hyviä ideoita.
Ohoh, olet ollut mukana superpitkään! Kiva että olet kokenut hyödylliseksi. :)
PoistaKiitos kun jaksat kirjoittaa, bonusprojektienkin keskellä!
VastaaPoistaKiitos kun olet mukana! :)
PoistaKiitos myös siitä menopaussijutusta. Kun kukaan ei siitä kirjoita/puhu, on aika yllätys huomata että moinen vaihe voi vinkata silmää jo nelkyt ja risat -ikäisenä.
VastaaPoistaNo niinpä! Kun lapsista kirjoittaminen vähenee, tulee kaikenlaista muuta kremppaa tilalle! :D
PoistaBileet o/
VastaaPoistaVuoden mutsin ostin aikoinaan kaverille jolle toivoin armollisempaa äitiyttä synnytyksen jälkeiseen aikaan kuin mitä oli joutunut kokemaan ennen raskautta ja se osui, upposi. Siitä alkoi myös meidän välillä jotenkin uudenlainen ystävyys mikä oli aikoinaan opiskeluaikoina saatettu alkuun. Kovin erilaisia ollaan mutta äitiydestä hyvin samaa mieltä.
-Sup
Ihan mahtava tarina, kiitos! Kirjastahan on painos loppu, mutta kirjastosta ehkä löytää.
PoistaPitäisi tulen ! Ja hei ne säästöt eivät menneet lautakunnassa läpi !!! Vielä khs ja kvsto - eikös ? Mitä luulet ?
VastaaPoistaJee! Ja tosiaan, säästöt menee vielä lopuksi valtuustoon. En kyllä yhtään tiedä kuinka siinä käy.
PoistaKun aloin odottaa F:ää, olin niin juniori että lähipiirissä_kellään_ei ollut lapsia. Apua ja neuvoja lapsen hengissä pitämiseen kyllä löytyi interwebsistä, mutta vertaistukea siihen, miten tätä äitiyshommaa ja -identiteettiä tulisi oikein lähestyä, ei juuri ollut.
VastaaPoistaLuojan kiitos törmäsin suhun silloin jollain foorumilla ja sait tän blogin äitiyslomalahjaksi. Tätä lukemalla vauva-aikana asiat pysyivät mittasuhteissaan, ja tuli sellainen olo että ei olekaan ainoa aikuinen ihminen maailmassa joka ei vältsiin halua vaihtaa koko identiteettiään joksikin pullamutsiksi. Kiitos siitä.
Sitten vielä erityiskiitos koko blogin läpi leikkaavasta arkipäiväisestä, jopa pragmaattisesta mutta silti tinkimättömästä feminismistä. Se on virkistävää ja tarpeellista.
Hah, those were the days - mä muistan vieläkin kaikkien nikit! Feminismistä mä olen muuten oppinut itse eniten kommenttiboksin kautta! Ja joskus musta tuntuu, että sivistyksen yksi mittari on se, kuinka paljon on elämässään antutunut keskusteluun muiden kanssa. Siinä kun oppii itsekin kaikenlaista.
PoistaTuhannet kiitokset lohduttavista, kannustavista, oivalluksia herättävistä ja ihan helvetin hyvin kirjoitetuista teksteistä! Keep on going mama ;) Voi kun joskus saisimme vielä lukea nillitystäsi kun kersat alkavat murkkuilemaan huolella. Siitä syntyy varmaan teksti jos toinenkin :)
VastaaPoistaKiitos kovasti itsellesi! Muutaman vuoden päästähän tuo aika jo koittaisi! Mutta silloin saattaa jo kersat jyrkästi kieltää kaikki viittaukset että mulla mitään lapsia yleensä on. O_o
PoistaTämä kirjoitus herätti kiittämään kaikista näistä vuosista blogin parissa! Olen seurannut Project Mamaa jo vuosia ennen lapsihaaveitakaan ja nyt esikoisen köllötellessä mahassa olen lukenut uudelleen raskausjuttuja ihan erilaisella näkökulmalla. Tulen varmasti myös lukemaan vanhoja arkistoja läpi vauvan synnyttyä saadakseni vertaistukea. Siispä kiitos Katja blogistasi, olen iso fani :)
VastaaPoistaHei mahtavaa! Onnea odotukseen! <3
PoistaVakkarilukijana jo monta vuotta eikä loppua näy.
VastaaPoistaSulla on kirjoittamisen lahja ja mahtavan hauska, naseva, empaattinen ja kantaa-ottava ulosanti :)
Ja asenne niin kohdallaan #oonfani :D
Kiitos <3
t. Meeri
kiitos kauniista sanoista! <3 Olen omasta mielestäni oppinut kirjoittamaan tätä blogia kirjoittamalla, joten ei tämä nyt oman osaamisen kannaltakaan ihan turhaa ole ollut.
PoistaTuossa yllä se olikin hyvin kiteytetty: "Sulla on kirjoittamisen lahja ja mahtavan hauska, naseva, empaattinen ja kantaa-ottava ulosanti". Tähän vielä lisäisin, että kun oon jo aika monta noista 1472 sun postauksesta lukenut, ikinä ei sun jutut ole ikinä alkaneet nyppiä. Se on aika paljon se (mua nyppii usein :D).
VastaaPoistaOho, se on muuten superharvinaista ettei ikinä nypi! Vauvafoorumilla ehkä kokoontuu sit ne joita nyppii. XD
PoistaPitäis juhlia. Kiitos vertaistuesta ja kaikesta käyttämästäsi ajasta. Mua myös ilahduttaa sun tyylisi, jolla otat kantaa muttet provosoi (ainakaan mua!)
VastaaPoistaKiitos myös sulle käyttämästäsi ajasta! Kyllä mä välillä sekä provosoidun että provosoin, mutta oon ehkä kirjoittamisen myötä vähän oppinut tunnistamaan ne mielentilat, joissa kannattaa miettiä sananvalintoja yön yli.
PoistaOlen lukenut juttujasi vuosia, toivottavasti jaksat myös tulevaisuudessa. Mulla on oma blogi, joka on erityisen tarkea vertaistukiryhmana nain ulkosuomalaiselle. Tuntuu hyvalta kun joku kirjoitus osuu aiheeseen, joka puhuttaa ja saa jonkun solmun auki tassa kahdenkulttuurin paineessa, yhta kivalta tuntuu kun lukee toisen samassa veneessa olevan juttuja. Sun blogi on sita aitiys vertaistukea ja niin paikallaan, onnea tayttyvista vuosista ja ehdottomasti bileet pystyyn, on sita pienemmistakin aiheista juhlittu!
VastaaPoistaKiitos! Tärkeää duunia teet, varsinkin just näinä maailmanaikoina. <3 Ihminen tarvitsee ajatustenvaihtoa ihan jokaisessa elämäntilanteessa, mutta erityisesti silloin kun ei kuulu itsestäänselvään enemmistöön.
PoistaOi kiitos, kun kirjoitat. Rapiat yli nelikymppisenä on lohduttavaa/ilahduttavaa lukea ikäisensä elämästä. Luen kyllä monenlaisia blogeja, ihan hömppä sellaisiakin. Välillä tuntee itsensä ihan hyvällä tavalla vanhaksi ja muumioksi. Nuorisolaisten elämä on jotenkin niin hektistä.
VastaaPoistaJa kyllä, olen samaa mieltä ylläolevien kanssa, että tyylisi on ihailtavan napakka. Kusipää ei tarvitse olla, vaikka kantaa ottaakin ihan reippaasti. Tykkään.
Mukavaa syksyä!
Kiitos, samoin! Blogeja kannattaa lukea monipuolisesti niin pysyy kärryillä myös nuorisolaisten juonista. :D
PoistaMä tykkään lukea sun juttuja, hyvin kirjoitettuja ja siksi mukavia lukea. Monesti olen samaa mieltä, joskus ihan päinvastaista ja toisinaan kohautan hartioitani. Tunnen kuitenkin kohtaavani toisen keski-ikäisen naisen, samanlaisen ja erilaisen.
VastaaPoistaItsekin keski-ikäinen, ruuhkavuosissani tempoileva, mutta monessa niin kovin erilainen jo maantieteenkin takia. Ajatusmaailma on ehkä vähän toisenlainen ja silti kovin samankaltainen.
Omassa blogissani kirjoitan meidän perheen elämästä amerikkalaisina. Kai me ollaan ulkosuomalaisiakin, mutta enemmän ehkä amerikkalaisia kuin suomalaisia.
Tottakai pitää pistää bileet pystyyn, juhlathan kannattaa järjestää vain siksi että saa juhlia! Onnea!
Kiva että oot mukana! Musta on ainakin kiinnostavaa lukea myös niiden näkemyksiä, jotka ajattelee eri tavalla. Eihän sitä nyt näkökulmaansa tarvitse muuttaa mutta tajuaapa ainakin miksi joku toinen ei näe asiaa samoin.
PoistaLukijabileet :D Kiitos kun jaksat kirjoittaa! Aina en oo satasella samaa mieltä, mutta aina herää ajatuksia ja viimeistään kommenttiboksissa uusia näkökulmia! Yhtäkään aihetta en ole kokenut turhaksi, päinvastoin. Kyllä pitää pystyä puhumaan (tosin arvostan, että teet sen omalla naamalla). Harmi, kun se politiikkahomma ei lähtenyt lentoon :/
VastaaPoistaSe piti vielä sanomani, että mobiilikommentoinnissa mulla on nyt ollut pariin kertaan taas häikkää. Kun painan kommentin julkaisu -nappia, katoaa koko teksti bittiavaruuteen :( Tätä tapahtui joskus ennenmuinoin, mutta pitkään se on taas toiminut.
Kiitos että oot mukana! Keskustelunavauksihan nää on ja fiksusta kommentoinnista laajentuu omakin maailmankuva. Voihan toi politiikka lähteä vielä joskus uuteen nousuun (tästäkin on postaus tulossa) mutta toistaiseksi input - output on niin pakkasella että ei kannata. Ja se on tosi sääli.
PoistaHyvin sä vedät. Ilo lukea tarinoitasi. Välillä nauraa, joskus itkee. Lapsettomana ihanaa saada silmänräpäys elämäänne. Elämää, hyvää, joskus vähemmän. Älä luovuta. Bileet pystyyn! Pauliina
VastaaPoistaIlo on minun puolellani! Ja loistoa että mukana on myös lapsettomia!
PoistaMahtavaa, että jaksat kirjottaa! :)
VastaaPoistaOon 24-vuotias lapseton nainen, mutta oon lukenu sun blogia jo monta vuotta (muistelin just, että jo paljon ennen Snadin syntymää). Oikeestaan tämä blogi on nykyisin ainoa, jota luen säännöllisesti. Vaikken voi ehkä samaistua lapsiperheen arkisiin ongelmiin tai iloihin, tykkään lukea sun hauskasti ja nasevasti kirjotettuja tekstejä. Ja Skidin ja Snadin oivallukset on loistavia!
P.s. Älä ikinä lopeta tätä blogia! Haluan lukea tätä vielä sittenkin, kun saan omia lapsia. Ajatus äitiydestä tuntuu kiireiselle työssä käyvälle opiskelijalle vähän kaukaiselta ja ehkä jopa vähän pelottavalta, mutta jotenkin tätä lukiessa aina muistaa, ettei tarvii olla täydellinen ja kaikkea ei voi osata. Ja että joskus on ihan ok ottaa lasillinen viiniä olematta silti paska mutsi. :D
Voi että, kiitos! Ihanaa että mukana on noin nuoria! Mä lupaan jättää tän blogin tänne hengaamaan vaikka lopettaisinkin kirjoittamisen. :) Muistatko mitä kautta löysit silloin tänne?
PoistaMahtavaa! :)
PoistaItseänikin kiinnosti tietää mitä kautta tänne alunperin päädyin, mutta en kyllä muistanut. Tein hetken salapoliisityötä ja tulin siihen tulokseen, että se saattais liittyä Uuteen Mustaan jotenkin (varma en kylläkään ole). Ainakin samoihin aikoihin oli ilmestyny useampi muukin kirjoitus, joita ihan hämärästi muistan lukeneeni. Ilmeisesti siis oon ainakin jostain vuoden 2010 alkupuolelta ollu mukana ja blogi sen kun paranee vaan!
Kiitos tästä blogista. Katson aina ekana täältä, onko tullut päivityksiä. Tuot touvoa siitä, että ruuhkavuosissa ja 40v:nä voi olla voimissaan, aktiivinen ja mielistynyt elämäänsä. Kiitos siitä!
VastaaPoistaKiitos itsellesi! Juu, ehdottomasti voi! Ihan parasta aikaa!
PoistaOlen aina ollut nopea päätöksentekijä enkä juurikaan selittele tekemisiäni. Kun olen jonkin asian itselleni selvittänyt, päätös pitää, enkä vaivaa sillä enää päätäni, vaikka "muut" tekisivät toisin.
VastaaPoistaKuitenkin vuosia sitten äidiksi tullessani törmäsin siihen, että omia valintoja olisi pitänyt kovasti perustella. Tai ainakin minusta tuntui siltä - ekaa kertaa ehkä ikinä. Koska vanhemmuus oli maaperänä tietenkin täysin tuntematonta, pohdiskelin kovasti, voinko vaan antaa mennä ilman sen kummempia selittelyitä.
Täältä opin, että voin. Voin seistä omien tekemisieni takana ihan kuten muussakin elämässä, eikä se ihan oikeasti kuulu kenellekään, mitä lain puitteissa puuhastelen. Sain itseluottamukseni takaisin ja hiffasin, että ei ole olemassa "ylempiä äitejä" tai muita auktoriteetteja, jotka voivat määritellä minun äitiyteni tason.
Vastaavia ei-anteeksi-pyyteleviä blogeja on nykyään onneksi muitakin, mutta tämä sinun blogisi osui sopivaan saumaan ja oli kaiketi pitkään ainoa laatuaan. Ja olisi blogisi toki vakiolukemistoani muutenkin. Kiitos.
Ihan mahtava tämä sun tarina! Toi "ylempien äitien" olemassaolo on niin kummallinen pääkopan asetus että on vaikea edes tajuta mistä se tulee. Hyvä että löysit juttusi!
PoistaHeh, blogilla on merkitystä! Mulle sinä oot vähän kuin järjen ääni. Omat ajatukset ja tunteet tempoilevat kaikkien medioiden ja kiireen mukana, mutta tämä paikka ain muistuttaa, mikäs se rationaalinen ajatus eri asioista onkaan. ;) Olet niin kuin kaikkien perus "mama", (viittaus blogin nimeen..) joka palauttaa hölmöilyt ja hihhuloinnit ruotuun. Kiitos siis tästä. Laurak
VastaaPoistaKiitos kiitoksista! Mä en kyllä ole itkeään aina varma mitä mieltä asioista pitäisi olla ja kirjoitan siksi että tietäisin! Tämä on tavallaan ajattelumetodi, joka täydentyy sitten kommenttien avulla.
PoistaKiitos, kun kirjoitat! Sun tekstit on viihdyttäviä, aiheesta ja sen vierestä. Ja maailmankatsomuskin sattuu niin nappiin omani kanssa.
VastaaPoistaJa vielä ekstrakiitokset sulle ja Satulle Vuoden mutseista! Nyt toisen vauvavuoden puolessa välissä kirjat on taas yöpöydällä odottamassa lukukierrosta. Sit ku joku ilta jaksan pitää silmiä auki lapsien nukahtamisen jälkeen ;)
Kiva että olet mukana! Onneksi on tällainen sadan eri teeman blogi niin ei tarvitse jumittaa aiheessa. ;) Tsemppiä vauvavuoteen!
PoistaKiitos, että kirjoitat. Todella! En osaa sitä oikein kunnolla sanoiksi pukea, mutta olet muuttanut teksteillä minua, tapaani olla äiti. Olen todella saanut vertaistukea sekä ennen kaikkea lohtua siihen, etten olla yksin fiilisten kanssa. En osaa sitä kyllin vahvasti ilmaista, mutta arvostan todella sitä, miten jaksat kirjoittaa tyylillä, taidolla ja niin perhettäsi kuin lukijoita kunnioittaen. Toivon todella, että blogin pito kannattaa jatkossakin niin, että jaksat vielä jatkaa. Siis KIITOS!
VastaaPoistaKiitos tästä! Valtavan kiva kuulla, että olet saanut tukea haastavaan elämänvaiheeseen. <3
PoistaEhdottomasti pitäisi bilettää! Olen lukenut blogiasi vuosikausia ja nauttinut; en ole millään mittarilla sun "kohdeyleisöä"; ei lapsia & lihansyöjä, mutta sun ajatusmaailma kolahtaa usein ja kovaa! Ja viime viikonloppuna, kun kerrankin olin isolla kirkolla, bongasin sut Kampin K-kaupassa (ehkä valitsemassa sitä suklaapatukkaa); mun retki Helsinkiin oli saanut huipentuman, kiitos!
VastaaPoista