Puhuin potaskaa. Vaikka aikataulujen ja rutiinien suorittamisessa on oma haasteensa, minua kuormittaa se toinen, henkinen ruuhka. Kaikki juuttaan muistettavat asiat.
Ne eivät ole hetkeen katoamassa mihinkään. Esimerkkinä lista tämän viikon muistettavista pikkuasioista.
Etsi Skidin todistus ja allekirjoita.
Täytä (jälleen kerran) päiväkodin allergialappu.
Tilaa lisää nimikointitarroja.
Vie kolmet kengät suutarille.
Hanki Skidille pyöräilykypärä, joka mahtuu päähän.
Kalenteroi oikomishoitoajat ja kommunikoi koululle.
Varaa neuvola.
Katso netistä neuvolan varaussysteemi.
Korjaa kanteleen hihna.
Selvitä, milloin kaikkien kaikki harrastukset alkavat.
Maksa yleisurheilukoulu.
Käy ostamassa haketta ja tulppaaninsipuleita.
Muista hommata Skidille harrastuseväät.
Tsekkaa firman laskutus ja maksa verot.
Sovi kirjoitusjutun haastatteluaika.
Suunnittele kirjan loput infografiikat.
Osta aikuisten sadehousut ettei käy niin kuin maanantaina.
Snadilla kaikki sukat jääneet pieniksi, myös ne kuukausi sitten ostetut. Osta uusia.
Sisäistä uudet jumppa-aikataulut.
Katso milloin Kierrätyskeskuksen auto pysähtyy tässä lähellä.
Muista varata syyslomareissu. Ja vähintäänkin avaa keskustelu hiihtoloman konseptista.
Kun tämän lisäksi on sitten se normaali arki ja päiväduunit, niin korvien välissä on tosiaan pientä ruuhkaa ja riittämättömyyden tunnetta. Tällaisten check-listien kanssa lyö välillä tyhjää ja neuvola jää varaamatta. Onneksi ei ole vilkkain synttärikausi.
Ja jos tuntuu siltä, että muisti on taantunut kolmevuotiaan tasolle, niin diagnoosi ei välttämättä ole varhaisiän dementia vaan lapsiperhe-elämä.
Toisaalta onhan tässä puolensa: se onnistumisen tunne on valtava kun saa jotain tehtyä! Kanteleen hihna on nimittäin nyt kiinni. Se on tärkeää kertoa koko perheelle useaan otteeseen.
Amen.
VastaaPoistaNiinpä.
VastaaPoistaMää vaan ihmettelen, miten sää pystyt muistamaan kaikki muistettavat asiat. Jos itse olisin tehny vastasvan listan, en ois muistanut puoliakaan. Kunnioitettava suoritus!
VastaaPoistaKiitos, mutta ne on mulla puhelimessa, en mäkään niitä muuten muista. >.<
PoistaMinusta nyt, kun lapset ovat koulussa, on ajatuksissa vielä enemmän ruuhkaa kuin pikkulapsiaikaan. Meillä kuskataan lapsia edelleen, asuinpaikka me takia. Lisäksi pitää tosiaan muistaa kaikenlaista ja koulukuskaamisen lisäksi on harrastuksia. Meillä tämä aikatauluelämä loppuu vasta, kun lapset muuttavat omilleen...
VastaaPoistaHuh, tuo kuskaaminen onkin ihan oma teekuppinsa!
PoistaNiin minäkin olin kuvitellut, että kun päiväkotiin kieli vyön alla töistä kiirehtiminen loppuu niin kiire loppuu siihen. Tosiasia on jotain ihan muuta. Silloin piti ehtiä vasta viideksi ja sen jälkeen ehti tehdä/lämmittää iltaruuan ja loppuilt oleiltiin vaihtelevasti kotona pääsääntöisesti vailla aikatauluja. Nyt kun harrastukset alkaa 16.30 ja lapset on kuskattava niihin niin huh heijaa. Ruoka on oltava valmiina, lapset on huhuiltava kotiin ajoissa, läksyistä huolehdittava jossain vaiheessa ja sitten ne kuskin hommat. Ai niin j omat harrastukset��.
VastaaPoistaKyllä mä odotan sitä päiväkotiroudaamisenkin loppua, onhan sekin jotain. :)
Poistaei lopu ruuhka maailmasta!
VastaaPoistaTeini-ikäishuushollissa on ruuhkaa.
Siitäkin huolimatta, että ne nousevat, pukeutuvat ja syövät aamuisin suurinpiirtein vapaaehtoisesti.
Siitäkin huolimatta että ne laahautuvat kouluun kohtalaisen omatoimisesti ja suhteellisen vapaaehtoisesti tai ainakin heittäytymättä äks-asentoon.
Ruuhkaa on vaikka ne enimmäkseen hoitavat harrastuksensa ja niihin liittyvät varusteensa.
Ruuhkaa on suihkussa, vessassa, peilin edessä, jääkaapilla, pyykkikorilla.
Ruuhkaa on koska vanhempainillat, valokuvaukset, poikkeuspäivät koulussa, lääkärintarkastukset, päättäjäiset, aloittajaiset, puolivälinbileet, koeviikot, kokeettomat viikot eivät vaan lopu.
Ruuhkaa on, koska jos aikoo edes jollain tavalla olla läsnä niiden elämässä ja maailmassa, niin on syytä noin suunnilleen pitää mielessään tuo kaikki. Että ehtii moikata ovensuussa tulijaa ja huutaa heipat lähtijälle.
Ihana kommentti!
PoistaNiinpä, ei sitä voi oikein luovuttaa. Mutta tätsä tajusin että kun on päiväkoti-ikäinen ja kouluikäinen, saa koko potin neuvoloineen läksyineen kaikineen! Bileitäkin on välillä joka viikonloppu. ;)
PoistaKatson ja korotan kolmella lapsella.
VastaaPoistaOmalla listalla mm.
-maalaa eteinen loppuun ja aseta hyllyt
-aseta samalla jalkalistat loppuun myös yläkerrassa,
-purkaa viimeset muuttolaatikot ja etsi niistä harrastusvälineet,
-selvitä muistitko ilmoittaa Ekaa voimisteluun silloin keväällä,
-päätä pitäisikö Tokakin harrastaa jotakin,
-hae rattaat huollosta
-osta lisää valaisimia illat alkaa olla aika pimeitä, ja kohta myös aamut ovat,
Selvitä töistä minne menet ensi viikolla ja mihin aikaan,
-osta ja steriloi kuopukselle riittävästi tuttipulloja niin se pärjää ilman sinua,
-soita ystäville ja lievitä heidän pelkoja, liikkuu huhuja että uuden kotisi alla on musta aukko.
T. Ulla
Lapsiperhemuutto. Mikään listan pituus ei riitä.
PoistaKaikki pitää merkitä kalenteriin. Heti. Ihan kaikki. Ja vain yksi kalenteri käytössä :) Jos mulla ei kalenterissa ole merkintää, asiaa ei ole olemassa eikä sitä varsinkaan tule hoidettua. Ja vaikka oliskin siellä kalenterissa niin silti aina jotain unohtuu, kun ei vaan ehdi, jaksa tai muista...
VastaaPoistaOlen täydellisen kalenteririippuvainen! Auta armias jos et tosiaan heti laita asioita ylös niin se on varma huti.
PoistaJoo. Kalenteri on aivan ehdoton!! Vuorotyö, hoitolainen, kolme koululaista, miehen työ, raksa, harrastukset, kotieläimet.. arvaa miks mulla ei ole muita harrastuksia kuin ne, joita tehdään kotona ilman aikatauluja..!
VastaaPoistaJoo, tuo jumppaan pääseminen johonkin kellonaikaan tuntuu olevan täysi mahdottomuus.
PoistaEihän ne lopu kuin siinä vaiheessa kun lapset muuttavat pois kotoa. Sitten on joku vuosi aikaa hengittää, jos ja kunnes tulee lapsenlapsia. Omat lapset on nyt teini-iässä ja vaikka elämä ei olekaan enää niin kiireistä niin melkein yhtä henkisesti kuormittavaa se on.
VastaaPoistaUskon kyllä. Mutta jos seuraavat mun jalanjälkiä (=ja lapsiasioita aletaan miettiä päälle kolmikymppisenä) kyllä siinä ehtii vähän henkeä vetää. :)
PoistaAi juma. Enää 18 vuotta jäljellä, olettaen siis että saan potkaistua poikakullat heti täysi-ikäisenä omaa kotia asustamaan. Ja nyt jo hirvittää kouluajan kuskaustumba harrastuksiin jne. Ehkä tarvii alkaa kaupungistumaan täältä metsästä missä ei julkisetkaan liiku...
VastaaPoistaHaha, tuo oletus että tosiaan olisivat lähtövalmiudessa täysi-ikäisinä on epävarma. Mut kaupungistuminen kyllä jeesaa harrastuksissa. Meillä on melkein kaikki harrastukset kilsan säteellä eli kävelevät itse.
PoistaHmm totta. Poikien isälläkin itsenäistyminen on kestänyt jo 30 vuotta (ja jatkuu yhä) :D Anoppi on kyllä luvannut jäädä eläkkeelle kun muksut menee kouluun ja alkaa kuskaamaan niitä!
PoistaVoi ystävät hyvät. Ei se lopu koskaan, koska sitten tulee vanhempien ja appivanhempien lääkäriin viennit, siivousapu, ruuanlaittoapu, suihkutusapu, mummun aamupelkojen rauhoittelupuhelut, eksyneen dementikon etsiminen jne. jne. Ja voin kertoa, että tämä työ on arvokasta, mutta surullisempaa, koska hoidettavan kunto huononee koko ajan. Lapsi kasvaa ja kehittyy, rakkaat mummot ja vaarit kulkevat hauraasti kohti kuolemaa.
VastaaPoistaMulla lienee jonkinlainen vapaalippu kun molemmat vanhemmat jo kuolleet. O_o
Poista