Piti ottaa kiva kuva sumuisella niityllä telmivistä lapsista. Tuli Baskervillen kersat. |
Melkein kaikki lapset näkevät silloin tällöin painajaisia, eivätkä ne yleensä kerro mistään vakavasta. Mielikuvitus kehittyy erityisesti viisivuotiaana, minkä huomaa nyt Snadista. Yleensä sikeäuninen lapsi saattaa herätä yöllä siihen, että on nähnyt painajaisen, jossa legot ovat kadonneet, ja lähtee niitä etsimään. Yritä siinä sitten pitää naama näkkärillä, kun yksi etsii legojaan kaikki valot päällä.
Vaikka Snadin ja Skidin painajaiset ovat vähän erilaisia, niitä käsitellään periaatteessa samalla tavalla. Puhumalla. Yöllä käydään uni läpi lyhyesti ja seuraavana päivänä vähän pidemmin, jos tarpeen. Joillekin auttaa unen piirtäminen, mutta meillä on riittänyt juttelu.
Lasten painajaisissahan ei ole mitään järkeä, mutta yhtä lailla ne aikuistenkin painajaiset ovat irrationaalisia, ja joskus naurettavia. Säpsähdin viime yönä hereille, kun etsin unessa tietä avaruusasemalle ja törmäsin karhun pentuihin. Tajusin, että emo on lähellä ja pinkaisin karkuun. Samalla tiesin, että en ehdi rakettiin, kun jouduin juoksemaan väärään suuntaan. Vailla järkeä oleva pattitilanne, joka vitutti ja pelotti yhtä aikaa.
Vaikka lasten yöllisissä pelkotiloissa ei tuntuisi olevan mitään logiikkaa, nauraa ei saisi. Jos heliumpallo pelottaa niin se pelottaa, ei sille mitään voi. Sitten vain mietitään, mitä sille tehdään: laitetaanko ovi vain kiinni ja pallo ulkopuolelle, vai tungetaanko se kaappiin. (Tv-ohjelmista ei meillä näytä painajaisia tulevan. Ylipäätään pelottavinta ikinä oli Maltin ja Valtin joulukalenteri.)
Kouluikäinen on muuten jo aika fiksu ja tiedostava tapaus, mutta fiksuillakin voi olla ihan epätodellisia uhkakuvia ja päähänpinttymiä. Mutta eipä hätää: jos rehtori muuttuu joka yö hirviöksi niin sitten keksitään joku hassu jatko siihen. Pieraiseva hirviö ei olekaan enää yhtä pelottava tai hirviö, jonka housut putoavat. Jatkon voi keksiä jo illalla ennen nukkumaanmenoa, jolloin lapsella on jo ratkaisun avaimet unessa.
Vertaistukeakin voi kokeilla. Se, että kaikki maailman ihmiset näkevät joskus painajaisia (ja vieläpä samoista aiheista), on ihan lohdullista. Pahat unet ovat normaaleja ja ok. Niitä ei tarvitse hävetä ja ne pitää vain hyväksyä ärsyttävänä osana joitakin öitä.
Jos kaipaa kättä pitempää, voi aina turvautua kirjoihin. Laitan jakoon kaksi ipanoiden sertifioimaa kirjaa unien ja painajaisten käsittelyyn:
Vain pahaa unta -- Aino ja Ville Tietäväinen, WSOY.
Isän ja tyttären yhteistyönä tekemässä kuvakirjassa on tyttären 3-6 -vuotiaana näkemiä, yöllä kerrottuja unitarinoita sarjakuvamaisesti kuvitettuna. Kuvien taustalla on lisäksi otteita erilaisista unien tulkintaa käsittelevistä teoksista.
"Kun lapsi näkee pahaa unta, aikuisen on otettava koppi ja kerrottava, että kaikki on hyvin. Pienen Ainon arjesta ja kollektiivisesta alitajunnasta ammentavissa unissa Pörrö on kadonnut, korkokenkäiset jättiläispuput ajavat takaa metsässä tai isi on muuttunut pelkäksi mustaksi ääriviivaksi, joka ei muutenkaan näytä isiltä."
Yö - kirja unesta ja pimeän salaisuuksista -- Laura Ertimo ja Satu Kontinen, Myllylahti.
Tänä keväänä ilmestynyt Yö on sekä asiallinen tietokirja yön ja pimeän ilmiöistä että upea visuaalinen matka unen lailla punoutuvien kuvien seittiin. Kirjailijoiden mukaan taustalla vaikuttivat "eräät pienet henkilöt, joille saa selittää kaikenlaista nukkumaanmenon tarpeellisuudesta, pimeän turvallisuudesta ja maapallon pyörimisestä."
Miksi kannattaa mennä nukkumaan, vaikka leikit jäisivät kesken? Millaisia kujeita kuulla ja muilla taivaankappaleilla on? Entä mitä ovat pimeään erikoistuneiden eliöiden kikat hämärässä selviytymiseen? Yökirja paljastaa pimeän salaisuuksia taivaankaaresta meren syvyyksiin, intiaanien tarinoista nukkumisen tieteellisiin tulkintoihin."
Unet on kyllä niin outoja :D Niin todentuntuisia ja samaan aikaan niin utopistisia.
VastaaPoistaMeillä kohta kuusvee poika näkee silloin tällöin pahoja unia, mutta ei ole vielä kertaakaan halunnut puhua niistä. Yöllä haluaa vain, että paijataan takaisin uneen ja seuraavana päivänä ei omien sanojensa mukaan muista enää, mistä oli kyse. En ole viitsinyt repiä aiheesta väkisin keskustelua, kun eivät tunnu enempää vaivaavan häntä. Muistuttelen vain, että ei se haittaa, kaikki näkee joskus pahoja unia ja toki saa kertoa jos haluaa. Mulla tulee vaan mieleen aina kun itse suunnilleen samassa iässä näin unta, että verenhimoinen hirvi jahtasi minua ja halusi syödä minut. Siinä samassa kun heräsin unesta kauhuissani äitiä huutamaan tajusin, että uni oli ihan hölmö, koska hirvethän ovat kasvissyöjiä :D En sitten kehdannut äidille kertoa, mistä unessa oli kyse, koska hoksasin itsekin, että olipas vähän päätön.. Eli ei ne varmaan aina niin vakavia oikeasti ole; siinä unimaailmassa vain ahdistavia.
Haha, verenhimoinen hirvi! :´D Mut siinä omituisuudessa ahdistavuus just on, kun ei ole koskaan tuollaista tilannetta kohdannut.
Poista