7 ensimmäistä duunipaikkaani

Twitterissä leviää hauska #first7jobs-haaste, jossa jengi listaa ensimmäisiä työpaikkojaan. Olen varmaan vähän kaheli, mutta minusta se, millaisissa duuneissa ne työelämän peruskivet on muurattu, on tosi kiinnostavaa!

Tein oman listan, mutta se ei mitenkään mahtunut tweettiin, joten siksi postaus.

(Disclaimer: lasken duuneiksi nyt kaikki 10-vuotiaan jälkeen tehdyt puhdetyöt, joista olen jotain korvausta saanut, kaksi ekaa ilman verokorttia.)

1. Mailman eläimet -lehden päätoimittaja
Tätä eläinaiheista julkaisua jaettiin naapureille pyytämättä ja yllätyksenä joskus 80-luvun puolivälin tienoilla. Painokset (20 kpl) otettiin mutsin duunissa ja sisältö kopioitiin tietosanakirjoista. Vain kuvitus ja loppukevennyssivu (eli sanaristikko ja sarjakuva) olivat omaa tuotantoa. Harmi, että näitä ei ole säilynyt jälkipolville.

2. Perunannostaja
Viereisen maatilan tarjoama kesäkuinen riemujuhla oli hikinen urakka. Onneksi en vielä siinä iässä tajunnut, että viidenkympin setelin takia ei olisi kannattanut polttaa nahkaansa ja pistää selkää  paskaksi pariksi päiväksi. No, raha käytettiin onneksi fiksusti: lyhentämättömänä kauppa-auton karkkivalikoimiin.

3. Pukija
Muotimessujen päämuotinäytöksen malleilla on omat pukijat, sillä vaatteiden vaihtoaikaa on vain minuutin verran. Vedettiin sitten tauoilla frendin kanssa karkkia vaaterekkien alla samalla kun langanlaihat mallit yrittivät olla syömättä. Kaksi kertaa vuodessa kolmesta päivästä hyvä tulo, jonka takia kannatti lintsata koulusta.

Hampparipaikka ei ollut minun teekuppini.

4. Hampurilaisravintolan työntekijä
Erkkimerkki sille, joka tietää, mitä tarkoittaa "Sali keda lou". Pestiä kesti 2,5 viikkoa. Tuossa ajassa huomasin ensimmäisen kerran ongelmani esimiesten kanssa. Kun vuoropäällikkö ei päästänyt ikinä kassalle vaan laittoi kolmatta päivää putkeen pöytiä pyyhkimään, ilmoitin eroavani palveluksesta, koska muutan Vantaalle. Nykyään olen rehellisempi ja hieman pitkäjänteisempi.

5. Ruokamarketin mainostyyppi
Olen juossut K-marketin vappumainoksessa kauppaan ja takaisin. Tätä 10 sekunnin tv-spottia kuvattiin koko päivä ja siitä monen tunnin juoksemisesta (suoritin takuulla maratonin) tuli rakko jalkaan. Tässä työssä ajattelin ensimmäistä kertaa asiaa nimeltä tuntipalkka.

6. Vakuutusyhtiön kerroslähetti
Mutsin duunipaikassa eka oikea kesäduuni, josta palkka 3600 markkaa kuukaudessa (eli aivan sairaasti). Kerran tunnissa postinjakelukierros neljännessä kerroksessa, loppuaika kynsien pureskelua ellei ollut jotain isompaa postitusta tiedossa. Silloin pujotin ikkunakuoriin tuhansia laskuja niin ettei osoite näkynyt (se paperiviiltojen määrä!) ja vedin niitä frankeerauskoneesta läpi väärillä hinnoilla. Sain kuitenkin jatkaa seuraavana kesänä avustavana vakuutuskäsittelijänä.

7. Enkun ope
Työväenopiston ryhmälle keskusteluenglantia kerran viikossa klo 15-18. Osa ryhmästä ei osannut sanaakaan englantia, osa ei suomea. Helvetti sentään. Tunnin koostaminen oli kohtuullisen mahdotonta, joten lopuksi vain luimme ääneen vuorotellen kirjallisuutta. Vannoin, että en ikinä opeta tämän jälkeen ketään enkä mitään. Enkä ole opettanut.

Yllätyin tätä listausta tehdessäni siitä, miten monipuolisissa hommissa olen ollut ottaen huomioon, että mitään koulutusta ei tietenkään ollut. Suurta logiikkaa ei onneksi kenenkään muunkaan listassa tunnu olevan: on tehty vähän kaikenlaista, korvauksesta viis. Kaikista näistä olen kuitenkin saanut kipeän selän, rakkojen ja viiltohaavojen lisäksi myös suunnattoman arvokasta oppia siitä, millaisia työtehtäviä ja työyhteisöjä voi olla.

Listoja katsellessa tuli myös mieleen, että näistä ensimmäisistä työpaikoista saisi varmaan kohtuullisen gradun aikaiseksi. Mitä listan perusteella voi päätellä tekijän sukupuolesta, sosio-ekonomisesta taustasta ja urakehityksestä? Ja millaisen kuvan työelämästä missäkin paikassa on saanut? Miten ne vaikuttavat opiskelu- ja jatkovalintoihin?

Entä ovatko vanhempien työnantajat suuressakin roolissa ensimmäisen työpaikan saamisessa - ja entä ne joiden vanhemmat ovat työttömiä? Kuten sanottu, superkiinnostavaa.

Haluankin nyt tietää, mitä te olette rihkamakorviksienne eteen tehneet! Paljastakaa cv:nne kommenttikentässä tai kirjoittakaa postaus omaan blogiinne. Ja haluan nähdä tämän listan ainakin Elsalta, Satulta ja Hannelta, pliis!