Ei tarvita enää matkarattaita, vaippoja tai omia ruokia, ylipäätään horrormatkat ovat taaksejäänyttä elämää. Kaikki osaavat pidättää ja puhua riittävän selvästi. Nuorimmankin kiinnittyminen nykyhetkeen ja todellisuuteen, epävarmuuden sietokyky ja ratkaisukeskeisyys siirtymätilanteissa ovat kaikki vahvassa myötätuulessa.
Ja koska koulujen syysloma näyttäisi siipan keikkakalenterin mukaan olevan yksinhuoltajaviikko, ajattelin, että mitäs jos nyt sitten toteuttaisin sen ajatukseni, jota olen hetken pyöritellyt. Että lähtisimme matkalle kolmistaan.
Aluksi tuli rimakauhu. Selviänkö kersojen reissussa kanssa ainoana aikuisena?
Hitto vie, olen selvinnyt paikallisbussilla Brasilian pienestä rantakylästä Sao Pauloon, myrskynpuuskasta Menjanganin luonnonsuojelualueella ja löytänyt oikean osoitteen HongKongin keskustasta. Pääsin Lontoossakin takaisin himaan vaikka olin hukannut lompakkoni. Selviän tästäkin.
Pikkulasten kanssa matkustamisessa on vaikeinta -- omien kamojen pakkaamisen jälkeen -- odottelu ja viihdyttäminen. On suhteellisen stressaavaa matkustaa kaksivuotiaan kanssa, mutta ei se ole enää akuutti haaste.
Snadi on fiilisihminen, jolle riittää viihdykkeeksi jo matkustaminen itse. Skidi taas alkaa olla jo toisen aikuisen veroinen matkakaveri (pienestä ajatuksissaan vaeltelusta huolimatta). Lentomatkat sujuvat superhelposti, joten oikeastaan vain lentokentät ovat kinkkisiä.
Ainoa käytännön ongelma on se, että matkalaukkujen raahaaminen jäisi minulle. Mutta siitäkin selvitään, jos pakkaan kaikkien kamat yhteen isoon laukkuun, jolloin kersoille jää selkäreput.
Mutta olisipa kätevää, jos minun ei tarvitsisi olla matkanjohtaja. Ainoana aikuisena on vaikea olla se, joka kyttää bussiaikatauluja, kartoittaa ravintolatarjontaa ja yrittää selvittää, onko museo auki kuuteen asti. Haluan pakettimatkalle! Opastetulle lapsiperhepakettimatkalle, jossa minulta ei vaadita muuta kuin chillausta.
Ja kas: Satu riensi apuun ja järkkäsi syyslomaan sijoittuvan issikkavaelluksen! Islanti! Geysirejä! Munkkeja! Kylpytynnyreitä! Mutalammikoita! Poneja! Seikkailu!
Viis siitä, että 2/3 ei ole ikinä ratsastanut ja 1/3 on istunut hepan selässä viimeksi n. 10 vuotta sitten. Ja että lokakuussa tuolla laavaluodolla on varmasti ihan biitsikelit.
Mutta nyt kuitenkin haluamme tuonne! Satu on tyyppi, joka on satavarmasti ajatellut kaikkea. Ainoa ongelma on, että reissu on sen verran hinnakas, että töitä saa tehdä matkakassan eteen. Oletan, että samasta syystä ilmoittautuneita ei ole vielä riittävästi (lähtekää messiin!), jotta matka varmasti toteutuu. Toivo kuitenkin elää!
Matkustamaan oppii matkustamalla. Myös lasten kanssa matkustaminen tapahtuu yrittämällä ja erehtymällä. Haetaan se mopo sitten rotkosta, jos se sinne päätyy.
Olen matkustanut lapsen kanssa usein ainoana huoltajana.
VastaaPoistaPuolivuotiaan matkarattaat piti lentokentällä pakata yllättäen ruumaan (alunperin piti saada portille saakka). No, lapsi rattaissa olleen peiton päälle kentän lattialle pötköttämään ja rattaat muoveihin! Lentoemännältä on pyydetty apua, jotta olen itse päässyt tarvittaessa vessaan lentokoneessa jne.
No, lapsi 9v on lentokentillä ja koneessa nykyään todella omatoiminen ja helppo!
Itse reissussa joutuu tasapainottelemaan omien kiinnostusten ja lapsen jaksamisen ja innostumisen kanssa edelleen. Yritän miettiä molemmille sopivaa tekemistä ja sitten aina osan aikaa kumpikin joustaa toiselle tärkeiden asioiden puolesta. Hyvä keino on olla etukäteen kertomatta huvipuistoista tai eläintarhoista ja yllättää lapsi sitten kaupunkikierroksen jälkeen (muuten menisi vain "oman" aktiviteetin odottamiseksi sekin aika)!
Islanti on tosi ihana (siellä olen ollut ennen kuin oli lasta tosin) eli huippuhauskaa reissua!
Ah, toi rattaiden pakkaus oli täyttä horroria, toisessa päässä sitten ihmetellään mille erikosihihnalle on menneet ja koska ne tulee. >.< Hermoja ja keksiäisyyttähän noiossa yllätystilanteissa kysytään.
PoistaTotta tuo tasapainoilu! Me ollaa yleensä perhematkoilla kaikki valittu aina se yks juttu, jonka kukin haluaa tehdä niin ei tule liikaa tavoitteita ja sitä kautta pettymyksiä.
Juu, unohdin lisätä että kaksi kertaa on jäänyt rattaat tulematta kohteeseen (onneksi silloin en ollut ainoa aikuinen!)
PoistaOhhoh! Yllättävä valinta kaiken tuon pähkäilyn päätteeksu. Nostan hattua ja mielenkiinnolla jään odottamaan matkaraporttia.
VastaaPoistaHehe, joskus taikuri yllättyy itsekin!
PoistaWau! Islanti on upea. Kerran käytiin siellä aikana ennen lapsia ja haaveilen vieväni lapset sinne joskus :) Ja Sadun tyttärestä varmaan saa kätevästi leikkiseuraa, mikäli lapsilla meinaa tylsyys uhata (jota kyllä epäilen, että ei tule!) ;)
VastaaPoistaKävin viime syksynä osittain yksin reissussa lasten kanssa. Mies oli pitkällä työkomennuksella ulkomailla ja vietimme siellä lasten kanssa 2 viikkoa (lapset silloin 3v ja 5v). Lennot (vaihdot mennen ja tullen) ja arkipäivät aina meidän heräämisestä klo 17:30 asti vietin yksin lasten kanssa. Ja muutaman illankin, kun miehellä oli työmenoja.
Kätevää oli hotellihuone, jossa oli minikeittiö. Ihan jokaista ruokailua ei tarvinut hoitaa ravintolassa vaan osan lounaista tein itse. Loma oli kyllä niin erilainen kuin mitä se olisi ollut, jos olisimme olleet koko perhe lomalla. Päivisin pyörimme kaupungilla, leikimme leikkipuistoissa, teimme päiväretkiä paikallisiin huvipaikkoihin (sisäleikkipuistoa, huvipuistoa yms) ja pidimme piknikkejä. Jotenkin sitä oli niin ulkona kaikesta sellaisesta "pakko tehdä" ja "pakko ehtiä" -kuviosta, että ehti rentoutumaan kunnolla. Paikka kun ei ollut mikään turistirysä eikä siellä ollut mitään "pakollisia" museoita, nähtävyyksiä tai vastaavia kierrettäviä juttuja. Yllättävän hyvin lapsetkin siis viihtyivät vaikka kyseessä oli kaupunkiloma.
Iltaisin oli toki kiva päästä juttelemaan miehen kanssa kaksin lasten mentyä nukkumaan :D
Islanti on maa, jonne mun on tyyliin *aina* pitänyt mennä. Ja varsinkin nyt kun Satukin asuu siellä niin on vielä lisäsyykin!
PoistaVarmaan tuli tutustuttua tuohon paikkaan ihan eri tavalla kun eli siellä normaalia perhearkea. Hitto kun voisikin elättää itsensä kirjoittamalla niin voisi lähteä vaikka kuukaudeksi jonnekin ja tehdä samalla töitä.
Toivottavasti reissu toteutuu!
VastaaPoistaTäällä jännitys tiivistyy, meilläkin on reissu kolmistaan edessä, kolmen yön päästä lähdetään. Tosin lapset on 1v ja 3v ja matkaamme täältä Kanadasta toiseen kotimaahan Suomeen. Olemme perillä nelisen viikkoa, toivottavasti siinä ajassa ehtii unohtua pahimmat menomatkan horrorit:)
Tsemppiä!
PoistaMinä aloin käydän lasten kanssa kolmisin reissussa jotain noilla main. Ihan eka oli muumimaailmakeikka + hotelliyö kaksi ja viisivuotiaiden kanssa, kun mies jäi yllättäen kotiin sairastamaan.
VastaaPoistaKolmisin matkustamisessa on parasta se, että kun ollaan kolmisin, niin kaikki tietävät, kenellä on se viimeinen sana siitä, mitä tehdään. En kyllä tiedä, kuinka pitkään, koska tuolla vanhemmalla alkaa olla jo ihan fiksuja ja toteuttamiskelpoisia ideoita.
Mä olen aina tykännyt tehdä juttuja lasten kanssa ihan yksiksenikin. Mä olen jotenkin parempi äiti silloin, koska kaikki langat on mun käsissäni enkä voi odottaa että tulisi joku toinen joka pelastaisi pissat-tuli-housuun -tilanteissa. Tätä tosin on helpottanut esikoisen luonteenlaatu: siihen on voinut jo aika pienestä luottaa. Ei esim. katoa näköpiiristä kun käyn pienemmän kanssa jossain ahtaassa kopissa vessassa tms. Ja olen jättänyt sen myös tosiaan siihen vessan ulkopuolelle "vartioimaan" rattaita ja kamoja. Kun itselle kyllä noi hetket, kun yhden kanssa pitäisi mennä vessaan ja sulla on sitä kamaa ihan kiitettävästi mukan, on olleet niitä haastavimpia.
PoistaRiitta, ehkä "näillä main" sitä on riittävän selvillä vesillä vanhemmuudessa että luottaa kaiken järjestyvän jotenkin. :)
Poistapilami, heh, tuo pissahätä lienee juttu johon olisi hyvä kehittää joku pelastava vehje!! Minä muuten tykkään myös olla lasten kanssa kolmistaan, samoista syistä. On se yhdessäolo sujuvampaa kun on vain yksi päättäjä. Ulkomaille matkustaminen on ihan eri tason ryhtymistä kuin leffassa käynti.
Oih ja voih! Lähtisin heti, jos olisi pätäkkää, mutta taloyhtiön kattoremontti vei viimeisetkin säästöt,kun se yllättäenpyllättäen pitikin maksaa kerralla, kun suurin osa asukkaista eivät halunneet ottaa yhtiölainaa... :/
VastaaPoistaO_o No ei ole ilmeisesti jengillä pikkurahasta puutetta jos kattorempparahat löytyvät tuosta noin vain.
PoistaNo älä muuta sano. Vaikka iso osa katettiin vastikkeista edellisvuosilta jääneillä ylijäämillä jäi meille silti maksettavaksi melkein pari tonnia, jota mulla ei ollut = piti lainata mutsilta = 31 -vuotiasta tytärtä hävettää... Ja meidän kämppä sentään on yhtiön toiseksi pienin, joten suurempien kämppien omistajilla summa ei edes jäänyt tohon pariin tonniin...
PoistaOltaisiin tosi mielellään lähdetty tuolle reissulle, mutta 0-1 vuotiaan osalta hinta on aivan päätön. 4-vuotiaskin maksaa tosi paljon, mutta saa sentään rahalle vastinetta. Sen vuoksi jää ikävä kyllä väliin meiltä...
VastaaPoistaJoo, kieltämättä on kova hinta jos ei ohjelmasta pääse nauttimaan. Ja noissa retkissähän se pihvi juuri on.
PoistaMatkanjärjestäjä täällä heti :D
PoistaMä myönnän että hinta on kova. Vaikka me laitettiin se niin alas kuin mahdollista oli ilman että ohjelma olisi kärsinyt ja kaikille saatu työstään maksettua palkka.
Suurin osa kustannusta alle 5-vuotiailla lapsilla on yöpyminen (edullisempi hinta kuin isommilla lapsilla tai aikuisilla, mutta majoituksentarjoaja veloittaa silti pienen summan myös vauvoista) ja etenkin maansisäiset kuljetukset. Islannin lain mukaan kun jokaisella matkustajalla pitää olla oma paikka bussissa (turvaistuimessa), ihan kuin Suomessakin. Ja koska vuokrabussit eivät ole kovin edullisia ja kuljettajilla aika kovat liksat, jokaisella bussipaikalla on oma hintansa riippumatta matkustajan iästä. Yksi vaihtoehto olisi ollut nostaa aikuisten hintoja ja laskea vauvojen hintoja, mutta yhteiskulu matkustavan perheyksikön näkökulmasta olisi pysynyt kuitenkin samana.
Me vähän epäiltiinkin tätä kyllä matkanjärjestäjän kanssa, että toimisikohan kokonaisuus, koska hinta nousee väkisinkin aika korkealle varsinkin pienimpien lasten kanssa. Tosiasia taitaa olla kuitenkin, että tällaisissa kohteissa edullisinta on lähteä matkalle itsenäisesti omalla porukalla vuokra-autolla... (ja vaikka vuokrata yksityisopas, jos oppaan haluaa) tai osaksi jotain isompaa matkaryhmää, jossa on sitten 50 hengen bussillinen jolloin nuo maan sisäiset kuljetukset esim. tulee suhteessa halvemmaksi ja laskee sillä tavalla lipun hintaa realistisemmalle tasolle.
Hmm. Mutta mä en vedä 50 hengen bussiopastuksia, joten... :-) Mutta kiva oli kokeilla tätä kuitenkin, että olisiko toiminut. Näistä oppii aina.
Joo, mä ymmärrän sinänsä kyllä syyn hinnalle, mutta se kyllä tarkoittaa käytännössä sitä, että tuon ikäisen kanssa ei tuolle matkalle kannata lähteä. Mutta ehkä sitten muutaman vuoden päästä, kun pienempikin on pikkaisen isompi!
PoistaMiltä tän reissun kohtalo näyttää? Sadun kommentista ymmärsin ettei ehkä olisi toteutumassa :(
PoistaMe (4 aikuista + yksi lapsi) ollaan suunnittelemassa Islannin matkaa juurikin tuolle viikolle ja tätä väläytettiin vaihtoehtona. Asiat jotka tässä tökkii on lähinnä että ratsastaminen ei oikein kiinnosta ja lisäksi houkuttelisi käydä myös Reykjavikissa.
Mutta sitten toisaalta olis varmasti aivan mahtava reissu ja jos Reykjavik jäisi väliin, olisi pakko tehdä uusi visiitti Islantiin!
Ylempi anonyymi, ymmärrän hyvin. Mä lähtisin tälle reissulle itse jos muksut olisi jo sen ikäisiä, että ne pystyisivät osallistumaan aktiviteetteihin (eli en lähtisi itse nyt kun meidän kuopus on alle vuoden ikäinen, kuusivuotiaan kanssa sen sijaan tilanne jo toinen...).
PoistaAlempi anonyymi: se riippuu ihan siitä paljon varauksia tulee. Saga-Matkat reissua myyvänä matkatoimistona osaa varmasti kertoa tarkemmin tämän hetkisen varaustilanteen. Ainakaan kesäkuun alussa varauksia ei vielä ollut liiaksi asti. Toivotaan, että toteutuu - olisihan tämä nyt kauheen kiva reissu tehdä! :-)