Kun hankin vuosi sitten sähköavusteisen fillarini, ajattelin, että tästä tulee hyvä kombinaatio: välillä suhaan sähköllä ja välillä puhtaalla lihasvoimalla.
Arvatkaapa, olenko ajanut vanhalla metriäkään? En! Sähkis nyt vaan on täysin ylivoimainen menopeli. Käytän vanhaa vain, jos Helkama on huollossa.
Jos siellä siis joku vielä empii, niin tässä tulee kymmenen syytä rakastua moottoriin.
1. Et hengästy. Avustuksen ansiosta et juurikaan hengästy, joten voit pyöräillä pienessä flunssassa, toipilaana ja muutenkin huonoissa biorytmeissä. Ja hei: kärpäsiä ei lennä suuhun!
2. Vastatuuli ei haittaa. Tyyniä kesäkelejä ei ole näillä leveyksillä ihan liikaa. Mutta huom. Muista, että tuulenpuuskassa kaikki edellä pyöräilevät pysähtyvät kuin seinään, varo siis peräänajoa!
3. Ylämäet naurattavat. Sähköpyöräilijän ei tarvitse pelätä jyrkkiäkään tuntureita, joita täällä etelässäkin tuntuu riittävän. Avustusta vaan isommalle, rento takanoja ja matka jatkuu.
4. Lapsi kyydissä ei aiheuta tuskanhikeä. Parikymmentä kiloa pakkarilla ja ostoskassi ohjaustangossa? Ei hätää. Moottori vain surisee, kun se kuljettaa ylimääräistä painoa puolestasi. Voit keskittyä jutusteluun.
5. Voit ottaa pyörän selässä rennosti. Kiertoreitit, punaiset valot, muut pysähdykset ja hidasteet eivät haittaa, koska kahdella polkaisulla olet taas normivauhdissa. Mutta älä kuitenkaan unohdu tuijottamaan joutsenpariskuntaa, vaikka tuntuu että istuisit dösässä. Pitää keskittyä muuhun liikenteeseen.
6. Säästät aikaa. Koska et töihin saapuessa valu hikeä ja ole naamasta kirkkaan punainen, voit siirtyä satulasta suoraan työpöydän ääreen kulkematta suihkutilojen kautta (jos niitä siis sattuu olemaan). Repunkin voi vaihtaa pienempään kokoon, kun ei tarvitse roudata pyyhettä, shampoota ja vaihtovaatteita.
7. Olet (ainakin vielä hetken) dynaaminen edelläkävijä. Sähköpyörien myynti tuplaantui viime vuonna, mutta vielä ehdit olla kaveripiirin ensimmäinen. (Mikael Jungnerkin meni ja investoi sähköpyörään!)
8. Matka taittuu nopeasti! Yleisin harhaluulo sähköpyöristä on, että niillä pääsee kovaa. Se ei pidä paikkaansa: sähköpyörällä ei hurjastella, sillä avustus avustaa vain 25 km/h asti, siitä eteenpäin olet reisilihasten varassa. Pointti on tasaisessa ja vakaassa etenemisessä, jota eivät hidasta ylämäet.
9. Saat silti kevyttä liikuntaa, luonnonvaloa ja raitista ilmaa. Pyöräily on erinomaista peruskestävyysalueen liikuntaa, joka sopii keski-ikäselle kuin tuulipuku. Eikä päivänvalolle altistuminen ennen työpäivää ole ollenkaan hullumpi juttu iltavirkulle toimistorotalle.
10. Bonuksena pääset nauttimaan epäuskon ilmeestä, joita mustakeltaiseen, ihonmyötäiseen lycra-asuun pukeutunut kilpa-ajaja osoittaa, kun ohitat hänet ylämäessä korkkarit jalassa.
Ps. Fillariskene on muutenkin vapautumassa normeista. Tulossa on ainakin ruotsalainen polkupyöräauto:
Ja tämä fillari+vaunut -yhdistelmävekotin!
Kaupunkifillareista (tsekkaa tilanne tästä) nyt puhumattakaan.
Hyvää pyöräilyviikkoa, liikuit sitten millä menopelillä tahansa!
Sähköpyörää mietin aina Larun ylämäissä, kun tyypit vetää tosiaan korkkareilla ja lähes polkematta ohi :) Toisaalta (työmatka)pyöräily on itselle tällä hetkellä pääasiallinen kuntoilumuoto, joten otetaan siitä kaikki irti. Eikä ne mäetkään enää tunnu niin pahalta, kun on muutama viikko aktiivista fillarointia taas takana ;)
VastaaPoistaOn muuten ollut hämmentävää huomata, että Helsingin keskustassa meno on välillä kuin Köpiksessä = pyöräruuhkia :O Enpä olis vielä 10 vuotta sitten uskonut !
Hehe, mun miespuolinen duunikaveri kerrassaan masentui kun pyöräilimme samaan suuntaan ja matelin hänen kanssaan vastatuulessa. Hän tokaisi jossain vaiheessa että mene vaan kun näyttää siltä että en polje ollenkaan. :D
PoistaJa hei, sama huomio! Jo helmikuussa tiellä oli muitakin kuin minä. O_o
Mulle pyöräily on yhtä lailla liikunta- kuin liikkumismuoto, plus että varaan yleensä matkoihin niin paljon aikaa, että ehdin perille vastatuulessakin. Rakastan myös sitä tunnetta, kun on päässyt kunnolliseen vauhtiin ja tietää tekevänsä kaiken työn ihan itse, varsinkin jos pääsee porhaltamaan kauhean ruuhkasuman ohi. :D Sähköpyörä on käynyt mielessä, mutta toisaalta tuntuu, että siinä ei täällä lattanassa Oulussa ole paljon järkeä, aliskasta pääsee kyllä ylös ilman apuakin. Suurempien korkeuserojen kaupungissa sähköstä on varmasti enemmän riemua.
VastaaPoistaToki ilman sähköäkin pärjää, mukavuusjuttujahan nämä ovat! Sitäpaitsi Oulussa on kuulemani mukaan kaikki muutenkin fillaroitsijalla hyvin. :)
PoistaOulun pyöräkansalla on kyllä kaikki vähintään kohtuullisesti, mut millähän meren sais siirrettyä vähän kauemmas tästä ikuisen vastatuulen kaupungista? :D Sähköpyörä kangastelee mielessä erityisesti silloin, kun on puntannut kymmenen kilometriä vastatuuleen ja jäljellä olisi vielä viisi.
PoistaHankin sähköpyörän työmatkapyöräilyä varten kuukausi sitten - blogisi innoittamana! - ja täytyy sanoa että se on kyllä mahtava peli! Ylämäet on juhlaa, ja matkantekovauhtiin pääsee hetkessä. Olen krooninen myöhästelijä, enkä lainkaan aamuihminen. 20 min automatka vaihtui kuitenkin suht ongelmitta 35 min pyörämatkaan - ilman sähkistä matka kestäisi ehkä 45-50min, ja aamulla se on liikaa. Mutta kohdasta 1 olen kyllä eri mieltä! Itse ainakin olen todellakin hengästynyt ja hiessäkin töihin saavuttuani... liittynee siihen, että poljen silti täysillä, etten myöhästyisi. Ja matkavauhti on kyllä 25km/h pinnassa koko ajan, joten lihasvoimaa tarvitaan sen ylläpitoon. Toki ilman sähköä olisin aivan kuitti. Mutta mikä siinä on, että ylämäissä toisia ohittaessa tuntee itsensä jopa vähän vilpilliseksi?? Ikään kuin tekisi jotain kiellettyä. Hullua :D
VastaaPoistaOlen ollut pari vuotta eläkkeelä ja 1,5 v sähköpyörän onnellinen omistaja. Tilasin Saksasta ja poljettuja kilometrejä takana lähes 6000. Polvet ja lonkat tykkäävät. Hieno liikuntamuoto, suosittelen!
VastaaPoista