Voin nimittäin luopua joulupukista, lumesta, lanttulaatikosta ja herneistä sekä joulusaunasta, mutta yhdestä en luovu. Se havupuu on roudattava sisälle tai tunnelma on pilalla. Puolustaudun sillä, että minulla oli joku joulurisu sisällä sinkkuaikoinakin.
Olen jossain välissä kehittänyt myös tarkoin direktiivein säännellyn kuusirutiinin.
Meidän perheen (lue: minun) kuusi siis haetaan aina vuoden pimeimmän päivän aattona paikalliselta kuusikauppiaalta. Hinnasta yritetään tinkiä, koska kaunis sen ei tarvitse olla - saa olla toispuoleinen, pääasia on tuoksu.
Yön puu saa asettua jalassa ja aamulla lapset pääsevätt koristelemaan sen (lue: minä korjaan vaivihkaa perässä koristeet parempiin paikkoihin). Ja mitään uusia koristeitahan ei tietenkään hankita, koska pointti on käyttää vanhoja, perinteikkäitä koristeita.
Kuten aina perinteissä, myös kuusirutiineissa on paljon hajontaa. Jotkut hakevat kuusen pihalle jo ensimmäisenä adventtina ja siirtävät sen sisälle aattona. Joillain kuusen koristelevat yöllä tontut. Jotkut laittavat pienen muovikuusen joulupöytään.
Nyt koko kämppä tuoksuu ja kuusifanaatikko on ihan jotta NUUUUUH. Ja jokainen kaltaiseni tietää, millainen odotus nyt on menossa. Koska jos se ei juo niin voihan karistus ja varina. No, se pidetään loppiaiseen joka tapauksessa.
Millaisia jouluisia pakkomielteitä teillä on?
Ja nyt tiedät mitä sitten loppiaisena tapahtuu.
VastaaPoistaHahaa! Kokko kieltämättä sopisi kuusifanaatikon rutiiniketjuun.
PoistaSama! Kivointa joulussa on kuusi! Haemme kuusen heti kun tulevat myyntiin. Ja koska autoa ei ole, haemme sen tavarapyörällä (ja aika usein silloin sataa vettä). Lasta naurattaa joka vuosi yhtä paljon kun se ahtautuu paketoidun kuusen kanssa pyörän kyytiin, ja vastaantulijoita naurattaa myös. Lapsen annan kuitenkin koristella, koska myös hän on kuusifanaatikko.
VastaaPoistaAh, tavarapyörien aiheuttama ilo on aliarvostettua!
PoistaLumiukko! Siihen mennessä unisimmatkin tapaukset tässä talossa nousevat ylös ja joulun vietto alkaa yhdessä klassikkoa telkkarista katsoen. Sain eräänä jouluna Lumiukko-DVD:n ja se taitaa olla vieläkin muoveissa - Lumiukkoa ei katsota kuin suorana jouluaattona!
VastaaPoistaTotta! Lumiukko on must ja todellakin telkkarista ja aattona.
PoistaSiivous ja kokkaus, niin perverssiltä kuin se kuulostaakin. Jouluna jopa tykkään siivoamisesta, ja meillä minä olen se, joka välttämättä haluaa väsätä kaiken alusta asti itse, äiti yrittää vihjailla kaupan laatikoista. Mut en toisaalta muista kehittäneeni asiasta sen kummempaa stressiä, paitsi kerran, kun jälkiruokajäädyke ei meinannut tulla ulos muotista. Kuusi on toinen, se on joko oikea kuusi, tai ei mitään. Tänä vuonna kissoilla on ilo ja kunnia päästä tutustumaan joulukuuseen, saa nähdä miten kohtaaminen menee..
VastaaPoistaEihän siinä ole mitään perverssiä jos siitä tykkää! silloinhan siitä saa itsensätoteuttamispisteitä. :)
PoistaMun pakkomielle on saada kuusi (kestoversio vintiltä) ekana adventtina, silloin sitä saa ihailla koko pimeimmän joulukuun...sit mieluiten jo joulupäivänä siivoisin joulun pois :) Lapsi on samaa maata, se alotti jo marraskuun puolivälissä marinan että milloin joulukuusi haetaan...ja minä peloittelin sitä kertomalla että jossain perheissä kuusi haetaan vasta jouluaattona :D Ennen halusin aina katsoa Ihmeellinen on elämä -elokuvan (se on ihana ja lopussa aina itkettää) mutta muu perhe ei ole tätä arvostanut...joten muutamaan jouluun en ole jouluelokuvaani nähnyt, mutta ehkäpä tänä jouluna yöllä sit :)
VastaaPoistaHei mulla on yks kaveri, joka kuuluu tähän samaan heimoon sun kanssa! :D Ja googlasin ton leffan. Jostain syystä en ollut ikinä kuullutkaan.
PoistaOma mies ja lapset, lumi, ruoka, lahjat. Siinä meidän joulun pakolliset, kaikki muut on sivuseikkoja. Ja mistään ei stressata. Jos ei keksi lahjaa niin sitä ei osteta, jos ei ehdi leipoa kakkua niin sitä ei syödä. Oma äitini oli ja on niin hirveä joulustressaaja että oon traumatisoitunut ja vannottanut miestä, että potkii mut ulos rauhoittuun samantien jos edes yritän ahdistua jostain.
VastaaPoistaNämä omien vanhempien aiheuttamat joulutraumat olisivat pitkähkön romaanin aihe!
PoistaVoin niin samaistua tuohon koristeiden siirtelyyn lapsen perässä :D Ihanaa joulua sinne! :)
VastaaPoistaLapsuudessa kuusi haettiin kotiin vasta varhain aattoaamuna. Ranskalaisen puoliskon myötä se haetaan jo ekana adventtina. Rakastan joulukuusia myös ihan hirveästi ja erityisesti niitä joulukuusenkoristeita. Mulle on tullut tavaksi ostaa yksi joulukoriste (lähes) jokaiselta matkalta. Sitten niitä ripustaessa voi rauhassa muistella noita menneitä hetkiä.
VastaaPoistaOnpas hauska idea! Ei tule kuusesta ainakaan tylsä!
PoistaJouluobsessioista: juurikin herran vuonna 2015 päätin, etten enää alista itseäni minkään valtakunnan obsessiolle.
VastaaPoistaKas, meillä vietettiin joulu lauantaina 19.12., sain muualla opiskelevan lapsenkin kotiin syömään. Ruokana peuraa kahdella tavalla laitettuna, lisukkeena valkosipuliperunat ja kahta salaattia. Sen verran mentiin jouluun, että jälkiruokana piparkakkujäädyke toki maistui perinteiselle joululle. Lahjat avattiin samana iltana, sen jälkeen kun perhe palasi kotiin elokuvista (Spectre).
Omalta osaltani joulu siis nyt ohi (22.12.) ja arki pyörii, huomisesta täysillä taas töihin (sairaanhoitaja, ei siis vapaita pyhien vuoksi).
Olo on helpottunut. Hössötystä ei ollut enkä sitä enää aloita. Jos joku kaipaa jotain virallisia jouluruokia, hankkikoot niitä. Neljän aikuisen ja yhden 15-vuotiaan huushollissa äiti ei voi olla enää ainoa vastuullinen.
Mielenkiinnolla odotan itsekin joulua 2016. Mitähän silloin on vuorossa?
Näinhän se on, ei se siitä päivästä ole kiinni vaan jengistä. :)
PoistaTäytyy sanoa, että kuusi on ehkä se, mistä mun on ollut haikein luopua, kun vietetään jouluja anoppilassa Ranskassa - tai siis joo, onhan täällä kuusi, mutta muovia. On se kauempaa ihan nätti, mutta eihän se tuoksu. Itse asiassa, muutenkaan ei tuoksu joululta, koska ei ole pipareita eikä kanelia missään muodossa, eikä kynttilöitä ja viinikin juodaan huoneenlämpöisenä. Vähän se tosin lohduttaa, että viini käydään hakemassa suoraan tutulta tilalta. :)
VastaaPoistaMuistan yhden joulun Lontoossa, oli jotenkin ihan väärät tuoksut ja prosessit, mutta ehkä se oman perheen puuttuminen oli se suurin ongelma. Ja onhan tuossa viininhakuretkessä puolensa! :)
PoistaMun porukoiden ykköspuheenaiheisiin jouluna kuuluu, että miten paljon kuusi on kunakin päivänä taas juonut ja kuinka paljon se varisee. Luulen, että ilman näitä keskusteluja joulu ei mulle tule.
VastaaPoistaTämä mielessä mua hieman huvitti, kun mieheni tänään hihkui, kuinka meidän pieni pöytäkuusemme on janoinen. Ehkä mekin siis päästään joskus osaksi tätä ihanan proosallista perinnettä. Ja sitten lapset ihmettelevät (jos ovat samanlaisia kuin mä), että miksi sanotaan, että kuusi "juo" ja miksi siitä pitää niin kovasti jankata.
Nappi
Ahhahaaa, juuri ilahduin siitä että hitaasti lämmennyt kuusi oli vihdoin juonut! :D Tervetuloa siis mukaan kuusen nestetasapainosta huolehtijoiden joukkoon!
PoistaKuuseen pitää sahata kunnon imupinta (tai pyytää myyjää sahaamaan) ja laittaa se ämpäriin veteen vähintään päiväksi ennen kuin laitetaan jalkaan. Meillä siis haetaan kuusi 22.12. Jotta sen sitten voi aatonaattona ottaa sisään koristeltavaksi. Tänä jouluna lapsikin osallistui siihen ensimmäistä kertaa ja1,5 vuotiaan hartaudella ripusti kaikki söpöimmät yhteen kohtaan oman päänsä korkeudelle. En korjannut, koska hän käy siinä vähän väliä ihastelemassa koristeen kerrallaan "oijoijoijoi" ja mua vaan naurattaa tämä tyylikäs ratkaisu. :D
VastaaPoistaMuutkin tärkeimmät perinteet liittyvät tuoksuihin: pipareita pitää leipoa ja joulukukkia haetaan hyvissä ajoin! Hyasintteja on useassa huoneessa tuomassa tuoksua, mutta toki muitakin kukkia hankitaan.
Oon kyllä tosi perinteinen joulun viettäjä, pakko se kai on tunnustaa... rakastan jouluruokaa ja kalapöytä alkuun on se pääjuttu! Muutenkin kaikki menee melko saman kaavan mukaan. Vaihtelua tulee siitä, että kokoonpanot vaihtelevat lähiperheen kesken ja se, missä vietetään kenenkin kanssa minä päivänä, kun kaikki eivät samaan paikkaan mahdu. Jotenkin mystisesti tämä sopiminen ja vaihtelu menee aina hyvässä hengessä! Mutta silti laitan joulua kotiin aina.
Ainoa ehdoton ja tärkein perinne on jouluhulluudestani huolimatta se, että en suostu stressaamaan! Lahjat hankitaan niin ajoissa, että pariin viikkoon ennen joulua ei tarvitse mennä kauppoihin hikoilemaan. Samoin juomat. Ruuat niin aikaisin kuin on mahdollista. Joulu on ainoa aika vuodesta kun siivoan mielelläni ja jynssään paikkoja urakalla, mutta jos en ehdi, niin sitten saa olla! Kynttilät ja hämärä valaistus pelastaa kaikelta. Äärimmäisen tärkeää on myös tuijottaa liikaa telkkaria ja makoilla patjoilla siinä edessä löllöilemässä.