Pitääkö tuo lapsi kiikuttaa johonkin mielenterveyspolille? Miten voi yhtäkkiä kaikki normaalirutiinit olla näin vaikeita? Huomiohakuisuus on tapissa ja omaa vuoroa ei pysty mitenkään odottamaan. Miksi se on vetänyt vessasta jokaisen jo opitun asian? Paitsi kakkajutut.
Eipä hätää! On vissiin vain se aika kehityskaaresta. Uhmis on tullut kylään, ja ihan uusin eväin. Nyt kuuminta hottia on joka asiasta pillittäminen. Nelivuotias uhmailija ei enää pure ja mäiski, vaan ulvoo.
Kylvyssä (n. 40 minuutin jälkeen).
"Byääääää! Minä en tule täältä pois! Minä haluan kylpeä! Mua ei väsytä yhtäääään, mä aion valvoa koko yön ja jos laitatte minut nukkumaan niin pomppaan sieltä ylös! Buaaa... *haukotus* ...aaaahh!"
Ruokapöydässä.
"Byääääh! Tämä on väärää kastiketta! En halunnut maitoa! Miksi minä en saanut ensin?!"
Eteisessä.
"Byääääh! Haluan ruusutakin! En laita hanskoja! Inhoan tuota pipoa! Nämä haalarit ei mene jalkaan! Eipäs ole kengät väärissä jaloissa!"
Kuoleva joutsen nousee estradille monta kertaa päivässä. Tappioksi riittää se, että hänen uuteen isompaan peittoonsa ei saa samaa pussilakanaa kuin juniorikokoiseen.
Tiettyyn rajaan asti sitä jaksaa ymmärtää, asettua välikohtauksen yläpuolelle ja pyytää syliin rauhoittumaan. Olen oppinut sanoittamaan tunteita ja ennakoimaan tapahtumia, väistelemään pahimpia karikoita - ja sietämään huutoa.
Vaikeinta on olla vajoamatta samalle tasolle tai heittäytyä sarkastiseksi. Varsinkin kun en voi karkkilakkoni takia enää lääkitä verenpainetta turkinpippureilla.
Yksi asia ei muutu. Tämä kasvamiseksi kutsuttu mielipuolinen sekoilu jaksaa vituttaa edelleen.
Kiitos. Mäkin olen miettinyt, mikä Pienintä vaivaa, kun kaikki itkettää ja kiukuttaa. Mutta nyt huokaisen helpotuksesta ja luotan, että tämä on normaali vaihe ihmisen kehityksessä kohdassa 4 vee.
VastaaPoistaAh, kiitos tästä. Siis siitä, että jotakuta muutakin vituttaa. Itse juuri totesin eilen, etten tiedä ottaisinko mieluummin hyttysparven puoleksi vuodeksi korvan juureen kuin kuuntelisin enää päivänkään kaksvuotiaan uhmakiukkukitinää.
VastaaPoistaTerve täällä teinipojan ja esiteinitytän äiti. Eli tulee jatkumaan tämä uhmailu.
VastaaPoistaMuistakaa muuten varmistaa että kyse ei ole kiusaamisesta kun uusi kiukkusurukausi tulee esiin.
Terkuin Joppe
Mä oon tähän asti ollut ihan sujut sen kanssa, että meillä ei lähipiiriin kuulu ketään, jolla olisi samanikäinen tai aavistuksen vanhempi muksu. Nyt tässä neljännen vuoden kynnyksellä huomaan että tarvitsisin tosi tosi tosi kipeästi vertaistukea näiden sirkustelujen puimiseen. Joltain, joka elää sitä samaa show'ta tässä ja nyt ja joka olisi puhelimen tai vihreän viestin päässä ja ymmärtäisi. Äiti ja isosisko ovat tilanteesta liian kaukana, niillä on silmässä se yli-inhimillinen joojoommhmmh-vaihde.
VastaaPoistaOn ihan hirveän rohkaisevaa lukea, että joku joka muuten vaikuttaa tasapainoiselta ja järkevältä, polttaa hihat tässä taistelussa. Kiitos ja tsemppiä.
Hyvä kirjoitus! :-)
VastaaPoistaYm-mär-rän.
VastaaPoistaMeillä saapui 5-6 vuotis uhma kylään ja se on, mikäli mahdollista, vieläkin karmaisevampi kuin ne kaksi edellistä. Ja tosiaan, se ikuinen itkeminen ja valittaminen on raastavaa. Tai siis sen kuunteleminen. Se kaksivuotiaaan heittäytyminen, tavaroitten viskailu yms on huomattavasti helpompi kestää kun se joka asiasta ulvominen. Ja toinen aivan sietämätön asia joka liittyy tähän kolmanteen uhmaan on jahkailu ja vetkuilu. Varsinkin kun omat odotukset lapsen käyttäytymisestä kuitenkin nousevat lapsen iän myötä.
Yritän mahdollisimman kauan astettautua tämän levelin yläpuolelle, mutta esim. kiireisinä aamuina en kestä tätä. Tänään mentiin aamulla huudon säestämänä ulos kadulle pukemaan ulkovaatteet, huom myös jalkineet, päälle. Jos olisin jnyt eteiseen odottamaan lapsen pukemista seisoisin siellä todennäköisesti edelleeenkin.
Tsemppiä!
Hihi, en ole yksin! Meilläkin on menty 6v uhmiksen kanssa ulos (melko kylmään) pukemaan ulkovaatteita :D
PoistaNyt henkilö on 8, eikä sekoilulle näy loppua. Mietin, että mennäänkö tässä samalla huudolla ihan sinne teini-ikään asti... Onneksi tosin nyt nuo superkiukut on harvemmassa, mutta silloin kun huutoa tulee niin.... sitä tulee. Äidiltä ja tyttäreltä.
Huoh... täällä 3v ja 8v uhmailijatyttöjen äiti. ja hommaa säestää 11v kaikkitietävä ja kaikesta vastaan sanova isoveli.
Poista3v:n kanssa on saanut pukea ulkovaatteita autolla, kun pakko vain lähteä.
3v. on keksinyt puremisen uudelleen. Sunnuntain episodin seurauksena 8v:lle hampaan jäljet päässä ja rangaistustilanteessa minulta lohkesi hammas kun nuorimman pää osui leukaan.
8v. on byäääääh vaiheessa tai ollut jo tovin (sitä ennen kaikissa muissa uhmavaiheissa). 3v vain huutaa kaikesta (myös muutakin kuin byäääh.).
Ehkä tämä tästä taas jossain kohtaa. :D
Meillä 5v viilipytty pikkuveli, joka taas tänään tuossa nukkumaan mennessä, kun itse yritin laulaa unilaulua tyynen rauhallisena vaikka 8v ulisi yläsängyssä (yhtäkkiä keksi että ei halua nukkua siellä vaan lattialla patjalla - jossa olisi saanut kyllä nukkua jos olisi vähän aiemmin sen keksinyt, mutta en nyt siihen hätään ruvennut patjaa neidille laittamaan lakanoineen kun oli jo omassa sängyssä ja valot sammutettu) totesi "Äiti, toi ulvominen on kyllä aika ärsyttävää". No onhan se.
PoistaEn tiiä onko se pelkästään luonteesta johtuvaa että pikkuveljellä ei ole oikeastaan kunnon uhmaa ollutkaan, vai onko se sitä, että hän on todistanut siskonsa häröilyä ja huomannut kuinka ärsyttävää se on :D
Pikkuveljen bravuuri tosin on se, että joko laittaa kädet korville ja toistelee "dingdong" tai "päläpälä" kun häntä komentaa tai yrittää sanoa että laitapa se lelu pois ja ne vaatteet nyt päälle. Mutta nää tilanteet ei koskaan eskaloidu, koska vielä tän ikäsenä uhkaukset tepsivät - esim. jos uhkaan että lasken kymmeneen ja jos ne vaatteet ei ole päällä niin... (en vielä koskaan ole joutunut sanomaan lausetta loppuun - luulen että se ei halua että mä huudan sille mun Manaaja-äänellä :D)
Mitä ihanaa vertaistukea! Siis voiko se kuuluisa 6-v uhma tulla jo 5-vuotiaana??!! Kun tasapainoinen lapsi muuttuu parissa viikossa riehuvaksi ja tavaroita paiskovaksi rääkyjäksi, joka kehittää pienestäkin vastoinkäymisestä suuren draaman. Eniten tässä on hämmästyttänyt tämä muutoksen nopeus. Ei meillä kuukausi sitten vielä tällaista ollut. Se fyysinen raivoaminen on niin uutta.
PoistaTosta sarkasmista: mä oon huomannut, että mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä helpommin siihen on aikeissa sortua.
I feel you... Muistan hämärästi, että tuon uhmailun lisäksi ainakin omilla pojilla oli just 4-vuotiaana joku ihme takertumiskausi, esim. kauppaan lähtiessä (lasten isä siis kotona), esikoinen 4 v. juoksi ulos asti huutamaan "äiti älä jätä minua, yääääää, älä jätääääää!!! Great - naapureille varsinainen show ): Nyt ei tarvii enää kuin vääntää rautalangasta 16-vuotiaalle kuopukselle, miksi minä aina puutun kaikkiin hänen asioihinsa...
VastaaPoistaMeillä neiti 3v itkee dramaattisesti, jos menen esim. vessaan tai jonnekin: "minun äitini on poissaaaaa...." :D
Poista:D tästä tuli mieleen se vaihe (ainakin pojilla) kun mikään ei saa muuttua. Poika oli ehkä 6-vuotias, kun mies lähti viemään vanhaa sohvaa peräkärryllä kierrätyskeskukseen. Poika huusi pientaloalueen pihalla ja kadunvierellä "isä älä lähde, ei saa mennä!!" niin että kuului varmaan kilometrien päähän. Mahtoi naapurit hämmästellä, kun perhe vielä myöhemminkin näytti olevan yhdessä..
PoistaMeillä vauva on hiljaisempi ja vähäitkuisempi kuin 4v drama queen, joka saa tasajalkahyppy/vesikauhu-ulvomiskohtauksia asiasta kuin asiasta (esim. kengät on 'väärän pinkit' tai ketsuppia on mennyt yhtään ruuan päälle). Varsinkin väsyneenä neiti on oikea räjähdysaltis prosessinvartija. Yritäpä laittaa hammastahnaa tai kaataa maitoa lasiin.... Ne viedään takaisin kaappiin ja otetaan itse, oikeaoppisesti. Mieluiten huudon saattelemana. Yritän minäkin ymmärtää, ennakoida ja jaksaa, mutta joskus ei auta muuta kuin kantaa lapsi omaan huoneeseen skitsoilemaan. Ei jaksa kuunnella, varsinkaan kiljuvaa "muttakun, eikun, kylläkun, minäHALUAAAAN" (joka parhaassa tapauksessa herättää vauvankin). Milloinkahan tämä oikein loppuu?
VastaaPoistaMeilläkin on "muttakun muttakun" vaateneurootikko jonka uhma alkoi 2 veenä, on nyt kestänyt kaksi vuotta, eikä loppua näy. Nyt rupesi kuusvee uhma pelottamaan kun noita edellisiä kommentteja luin. Mikään ei myöskään vituta niin kuin autocorrect jota ei saa pois päältä.
PoistaHymyilytti! Meillä nyt jo 19 v tyttö oli supermegahyperärripurri pikkuisena.Tuohon "en nuku"- juttuun keksin seuraavanlaisen jutun: sanoin, että ei todellakaan tarvitse nukkua, ei ollenkaan.MUTTA, sängyssä pitää olla ja hiljaa, mutta nukkua EI tarvitse. Korostin oikein monta kertaa, että ei tarvitse nukkua."HYVÄ on", totesi typy ja meni sänkyyn.Noin viiden minuutin kuluttua tuhisi täydessä unessa:) Ja nyt tosiaan 19- vuotiaana on itse rauhallisuus:)
VastaaPoistaAggressio on elämänvoima! Eläköön voimakas tahto!
VastaaPoistaVaikkei olekaan vanhemmille helppoa. Koitetaan kestää ;-)
www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus
Aggression portaat
Aggression portaat ovat vaiheittain etenevä, lapsen ja nuoren tahdon, uhman, itsenäistymisen ja aggressiokasvun kehitystä kuvaava malli. Aggression portaiden 18 kehitysporrasta on jaettu kuuteen osaan, joista kaksi ensimmäistä kuvaavat alle kouluikäisen lapsen tahtokasvua. Ne kuvaavat muutosta siinä, kuinka erillinen ja omatoiminen lapsi kokee olevansa suhteessa toisiin.
Iät ovat viitteellisiä. Jokainen lapsi ja nuori etenee portailla omaan yksilölliseen tahtiinsa ja jokaisella portaalla voi myös viipyä pitkiä aikoja.
Olen olemassa ihmissuhteen avulla
1. Ole minun! (0–1 v), läheisyys, kiinnittyminen
2. Tutkimusmatkailija (1–2 v), turvallisuus, eteneminen
3. Tahdon tahtoa! (2–3 v), tahtotunne, uhma
1–3-vuotias lapsi on tiiviissä vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa, koko ajan peilaten ja tukeutuen, rimpuillen tai riehuen turva-aikuiselleen, jota ilman hän ei pärjää eikä selviydy. Lapsi testaa hoitajiensa luotettavuutta ja turvallisuutta sekä tunnekuohujen vaarallisuutta. Lapsi on täysin riippuvainen aikuisesta ja tarvitsee rauhoittuakseen aikuisen turvaa. Pikkuvauva tarvitsee aikuisen tyynnyttelyä, seikkailija ja tahtoikäinen turvaajaa tutkimusseikkailuihin ja suojaajaa kun yltiöväsymys tai riehumisraivo yllättää.
Olen tietoinen toimija ihmissuhteIssa
4. Vastaa minulle! (3–4 v) kommunikaatio, itsesäätely
5. Super Star (4–5 v) minäkuva, pienuus
6. Ole kaveri! (5–6 v) ystävyys, vertaissuhde
4–6-vuotias haastaa aikuisen selittämään, opastamaan ja ohjaamaan monimutkaisessa maailmassa. Lapsi ymmärtää, että omaa käytöstä voi ohjailla ja jopa toisen käytökseen voi vaikuttaa. Kyselykausi on kuumimmillaan ja joskus lapsi uupuu valtavasta tietomäärästä. Lapsi kaipaa ihailua ja olla aikuisen kanssa ja katseen kohteena. Hänellä voi olla fantasiarooli, sillä mielikuvituksen taidot helpottavat pienuuden kokemusta. Kaveriportaalla tavoitellaan ystävyyttä, samalla harjoitellaan riitaa ja sopimista, valtaa ja toisen tahdon sietämistä.
Lähde: Raisa Cacciatore: Aggression portaat, Opetushallitus 2008 sekä Kiukku- ja Kapinakirjat, Väestöliitto 2008 ja 2009
Meillä alkoi eskarilaisella uusi byyyyäää-vaihe - taas! En edes jaksa laskea moneskohan tämä jo on, mutta eiköhän nämä jossain vaiheessa lopu - kai...
VastaaPoistaMeillä on joku mystinen 2,5-vuoden uhmakiljuntakiukuttelu. Kaikkea halutaan, kunnes saadaan, niin EI ja huutoa. Tai jollei saada, niin huutoa. Ahh.. kohta tuo muuttaa pois kotoa, eikös?
VastaaPoistaKiitos tästä. Meillä sama tekoitkun ja itsensä lietsomisen lähes päivittäinen show ja oman kärsivällisyyden ja lähestymistapojen kehittäminen... aargh. Eilinen oli ihan kauhea päivä, tänään taas selvittiin vähemmällä, ou jee. - Henna
VastaaPoistaMeillä on myös samanlainen vaihe 5,5-vuotiaalla. Jos mikä tahansa ei mene niinkuin tytön mielestä pitäisi, niin alkaa ihan älyttömän kovaääninen huutoitku. Kestänyt jo varmaan pari kuukautta, toivon että menisi jo ohi...
VastaaPoistaOkei, tämä on siis vaihe. Olenkin ihmetellyt miksi lapseni on muuttunut mulkvistiksi. Jollain tavalla 4-vuotiaan uhma on pahempi kuin se aiempi. Tällä kierroksella on mukana enemmän pirullista laskelmointia.
VastaaPoistaPutosin :D Meillä on neli- ja kuusivuotiaat ja etenkin tuo vanhempi repii välillä etenkin äidin (eli minun) hermoja. V*****lun määrässä ei toisinaan ole mitään rajaa ja kaupan päälle saa myös jos-katseet-voisivat-tappaa -henkistä mulkoilua. Joku sanoi lastaan prosessinvartijaksi; ihan erinomainen kuvaus siitä nillittämisestä ja pilkunviilaamisesta.
Poista=D Huippua. Joo, tämä on tuttua. Hauska blogi sinulla! Jatka samaan malliin ;)
VastaaPoistaAah - nelivuotias lapseni ja minä emme olekaan sekopäitä! Meillä on nimittäin täsmälleen sama meno käynnissä. Lohdutti varsinkin se että muutkin kuin mä ovat vaarassa sortua sarkasmiin kun oma jaksaminen kiukuttelun keskellä loppuu. Kiitos virtuaalisesta vertaistuesta ja paljon tsemppiä!
VastaaPoistaKorvatulpat. Ei mulla muuta.
VastaaPoistaEi ku joo: Tsemppiä.
Voihan räkä, olin jo ehtinyt ajatella että tää 3-vuotiaan uhma menee ihan pian ohi. Mut tuleeko niitä tosiaan lisää?! Melkeinpä vuosittain?!! Voi jee! Alan pikkuhiljaa ymmärtää brittien sisäoppilaitoksia. 3-vuotiaana lapsi sinne, jouluisin ja kesälomilla kotiin, vähän vieraantuneena ja hillittömän läheisyydenkaipuisena tosin. Vitsivitsi.
VastaaPoistaOlen antanut itseni ymmärtää, että pahenee vain. Kunnes muuttavat pois kotoa. Senkin jälkeen tulevat välillä kylään taantumaan takaisin uhma-/teini-ikäisiksi.
PoistaVoihan räkä, olin jo ehtinyt ajatella että tää 3-vuotiaan uhma menee ihan pian ohi. Mut tuleeko niitä tosiaan lisää?! Melkeinpä vuosittain?!! Voi jee! Alan pikkuhiljaa ymmärtää brittien sisäoppilaitoksia. 3-vuotiaana lapsi sinne, jouluisin ja kesälomilla kotiin, vähän vieraantuneena ja hillittömän läheisyydenkaipuisena tosin. Vitsivitsi.
VastaaPoistaOli muuten hyvä idea tehdä lapset kahden vuoden välein. Siis järkihän tässä lähtee, kun ensin oli samaan aikaan 2v uhmis ja 4v uhmis. Nyt sitten 4v ja 6v uhmikset (+hiukset päästä repivä 1v taapero). Ja täytyy sanoa, että esikoisen kanssa pääsi kyllä helpolla kaks vuotta sitten, kun vertaa astetta tempperamenttisempaan pikkuveljeen! Jäbä huutaa ku palosireeni noin joka asiasta. Ruoka ei kelpaa, kaikki on ihan "ällöttävää minulle!". Siirtymätilanteet on helvetillisiä päiväkodissa ja kotona. Sitten nää uhmikset uhmistelee toisilleen (isompi pomottaa ja pienempi puhisee, kuinka "tinä et taa määlätä minua!").
VastaaPoista