24.8.2015

Virallinen rapakuntopostaus

Menimme viikonloppuna Skidin kanssa käymään urheilukentällä.

Ei enää tätä.

Ehdotin, että ottaisimme alkuun sellaisen reipasvauhtisen kierroksen kentän ympäri. Sata metriä ennen maalia huikkasin (vitsinä!), että nyt voisi ottaa vaikka loppukirin. Skidi ei ymmärtänyt huumoria vaan tihensi askeltaan niin, että olin muutamassa sekunnissa jäänyt useita metrejä.

Eikä siinä kaikki. En saanut sitä enää kiinni. Vaikka yritin.

Yritin esittää maalissa, että pystyn puhumaan ihan normaalilla äänellä, mutta todellisuudessa olin aivan puhki.

Sama kävi myös 50 metrillä. Valmiiksi väsyneet etureidet kramppasivat jo parinkymmenen metrin jälkeen, mutta en sentään hävinnyt kuin pari metriä. Aika vähän jäi enää selitettävää.

Enemmän tätä.

Tsiisas, miten karseaa. Jos häviää 125 senttiselle, reilusti alle 30 kiloiselle nyypälle voi virallisesti julistaa olevansa täydellisessä rapakunnossa.

Eikä se nyt loppujen lopuksi ole ihme.

Kesä on todellakin mennyt varvasta lepuuttaessa. Kesän ainoa sykettä kohottava rutistukseni oli eteisen maalaus (ja sekin johtui siitä, että maali loppui kesken). Ja voihan olla, että olen ehkä hiukan syönyt vähän turhan paljon jäätelöä (kiitos Jymyn), joka on siirtynyt suoraan kuorrutukseksi vyötärönseudulle.

Nyt olenkin taas sen saman totuuden edessä, että joudun aloittamaan kaiken alusta. Pelkkä työmatkafillarointi ei riitä, alkuunkaan. Pitää myös katsoa syömiset uudelleen. Miten hemmetissä voinkin aina unohtaa, että kunto pysyy tekemättä mitään yhtä hyvin kuin halpa laastari kylvyssä.

Eipä siis muuta kuin lähtöruutuun. Lenkkarit esiin, jumppakorttiin kertoja ja syviä vatsalihaksia joka ilta. Lounaaksi salaattia. Kaikki turha makea pois (ilmoittaudun mielelläni johonkin sokeriaddiktiotukiryhmään!!) ja irtokarkkeihin en koske syksyllä lainkaan. Ja jos tämä ei auta, niin 5:2 kehiin.

Huoh. Onneksi edes tähän uudelleen aloittamiseen on syntynyt jo rutiini.


14 kommenttia:

  1. Se mustakin on lohdullista, että alottaminen helpottuu joka kerta. Itsekin olen näitä ryhtiliikkeitä tehnyt useita vuodessa useiden vuosien ajan, joten alottamiseen ei enää tarvita mitään oppaita. Sen kun vaan aloittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, lääkkeet on kyllä tiedossa. Jossain vaiheessa ne vain jätetään ottamatta. :) Tärkeää on aloittaa heti eikä viikon päästä.

      Poista
  2. Onneksi tuosta tilanteesta voi aina parantaa. Ja Jymy on kyllä niin hyvää, ettei mikään ihme, jos siihen sortuu hiukan liian usein. :D On sitä tuolla pakastimessa meilläkin - ainakin vielä.... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tästä on ehkä suunta vain ylöspäin. Mutta tuo Jymy. En ole suostunut muuta jäätelöä sen jälkeen syömään.

      Poista
  3. Ipanoiden kanssa kisatessa juttu on pidenpää matkaa riittävästi - olettaen, että kunto sen kestää. Mä häviän pikamatkat armotta, mutta kympillä pärjään jo ihan kivasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen pikamatkojen ihminen, joten tappio oli kirvelevä. >.<

      Poista
  4. Siis toi Jymy on vaan niin hyvää, ne on palauttaneet mun uskon jäätelöön! (which is necessarily not a good thing.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä! Mun ei tehnyt moneen vuoteen mieli jäätelöä ennen tätä. Ja toi nimenomainen puolukka on vielä ihanan kirpeää. <3

      Poista
  5. Ryhtiliike voi olla tarpeen muutenkin, mutta minäkään en kyllä siitä vetäisi suoria johtopäätöksiä, että napero sprinttaa ohi. Ne on nopeita! Alat kilpailla vaan kestävyyskunnossa ja voimassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kouluaikoina ollut pikamatkoilla ihan piirimestaruustasoa joten hyvin epämiellyttävä oli tämä huomio että nopeus on ihan tiessään. Onneksi saan sentään ne ilmaan vielä molemmat - kunhan vain saan kiinni. :D

      Poista
    2. No hei, nopeus on siis selvästikin geeneissä - mukelo on sit varmaan kansainvälistä tasoa, joten tuota tappiota voi ihan avoimesti kailottaa :D

      Poista
  6. vanhin poika 9v. vetää pari leukaa putkeen heittämällä ja huvin vuoksi. on harrastanut taekwon-doa ja nyt uintia ja yleisurheilua. itse heilun kahvakuulan kanssa ja juoksen ja teen muutakin lihaskuntoa mutten silti saa itseäni yhtään ylöspäin. se on niin kovin masentavaa..leena

    VastaaPoista
  7. Kiinnostaisi kuulla 5:2-projektin tuloksista: Kauanko jaksoit, paljonko lähti ja pysyikö poissa. :) Itsekin kokeilin sitä täältä luetusta rohkaistuneena, ja alku meni hyvin, mutta sitten piti pitää vähän taukoa ja menetetyt grammat tuli kyllä heti takaisin.. Samalla alkanut kuntokuuri on kuitenkin jatkunut menestyksekkäästi!

    VastaaPoista
  8. Mä olen luullut, että sulla on 5:2 voimassa koko ajan, edelleen. Veikkaan, että ratakierroksen juoksussa mulla kävis omien mukuloiden kanssa samoin kuin sulla. Pidemmillä matkoilla saattaisin pärjätä, oon aina ollut diesel-kone.

    Tarmotar

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...