Suomenlinna, pitkästä aikaa

Jos ulkomaalaisia ystäviä on tulossa Helsinkiin, on suosituslistan kärjessä aina sama paikka. Unescon maailmaperintökohde Suomenlinna on selkeä ykkönen.

 
Jostain syystä en ole tullut lähteneeksi sinne retkitarkoituksessa ikinä. Edellisestä visiitistäkin (ja sekin taisi olla hääjuhla, jossa nyt ei juuri saarta nähnyt) oli vierähtänyt melkein 10 vuotta. Tajusin vasta viime viikolla, että kompaktin kokoinen saarihan on huippukohde myös lapsiperheen mitä tänään tehtäisiin -näkökulmasta. Varsinkin nyt kun molemmat ipanat ovat saavuttaneet kohtuullisen kävelykestävyyden.

Korjasin tilanteen tänään, kun nappasimme lautan Suomenlinnaan. Sain vieläpä retkellemme mukaan natiivioppaan, joka vei paikkoihin, joihin perusturrena ei löydä.

Retkiohjelmaan voi ottaa rasteja jaksamisen mukaan, vaihtoehtoja on vaikka kuinka. Jo lauttamatka on kokemus ja tarjoaa uuden näkökulman Helsinkiin.

• Jätskikiskat ja kahvilat ovat jo yksinään riittävä syy käydä saarella. Esimerkiksi Jääkellarin historia on aika hauska ja lattiassa on jännät ikkunat kellariin.
• Holvit, tietenkin. Otsalamput mukaan niin ette kompastele kiviin ja näette pimeimpiinkin nurkkiin.
• Kesäkaudella on avoinna myös sukellusvene Vesikko ja sinne pääsee sisäänkin.
• Kustaanmiekassa voi vilkuttaa ihan läheltä kulkeville isoille laivoille.
• Kroppaa voi käydä viilentämässä pienellä, hiekkapohjaisella uimarannalla, joten uikkarikin kannattaa ottaa mukaan.
• Leikkipaikkojakin löytyy, jos mikään muu ei innosta.

Bonusta tulee myös siitä, että vessoja on joka puolella ja ne on merkitty selkeästi. Harmi, että lapsille suunnatut Ehrensvärd-seuran interaktiivinen teatteriesitykset ovat tältä kesältä loppu, mutta ensi kesänä olen skarppina.

Sitten kun ipana ja Panimon seinä ovat samaa pinkin sävyä, on aika lähteä kotiin. Parkuhan siitä tulee, mutta onneksi sinne pääsee uudestaan. Eikä tällä kertaa odoteta kymmentä vuotta.