 |
| Juoksin vauhdilla (sillä vauhdilla minkä murtunut varvas vain sallii)
sisälle, hain taskulampun ja kameran ja yritin saada sitä kuvan. Sain yhden kuvan ennen kuin akku loppui. Vuoden luontokuvaajaa minusta tuskin tulee. |
Menin sateisena myöhäisiltana sammuttamaan valoja saunalta, kun joku kahahti polun viereisessä heinikossa. Näin reilun nyrkin kokoisen tumman mönkiäisen raahustavan sivumpaan. Siinä se taas oli:
Bufo bufo. Aka Rauni-Kaino Rupsuttaja.
Rauni-Kaino on iso rupikonna, jonka olemme nähneet mökillä joka kesä. Yleensä sen närästykseltä kuulostavan rupsutuksen vain kuulee, mutta tapaaminen on aina kohokohta.
Aluksi ipanat vähän karsastivat sitä, koska noh, eihän se nyt näytä citykanilta. Mutta sitten perehdyimme vähän rupikonnien elämään (ne ovat rauhoitettuja, ne voivat elää viisikymppisiksi ja niiden suurin uhkaaja on liikenne!) ja annoimme sille nimen (sukupuolineutraalin, koska emme tiedä ihan varmasti sukupuolta). Konnasta tuli hiljalleen pidetty mökkinaapuri.
Kun seuraavana aamuna kerroin ipanoille, että olin nähnyt yöllä Rauni-Kainon, molemmat kiljahtivat ilosta. Koti-insinööri näytti hämmentyneeltä: hänkin oli nähnyt "jonkun ison sammakon" jo aikaisemminkin, mutta ei ollut ymmärtänyt, että kyseessä on raportoimisen arvoinen kunniahahmo!
Paheksuimme.
Lisäksi hän kehtasi kyseenalaistaa Rauni-Kainon identiteetin. Että miten muka tiedämme, että se on sama yksilö. Kuinka tyypillistä insinööriä. Miten se nyt voisi olla kukaan muu!
Miksi olen niin fiiliksissä tästä?
No siksi, että yksi vanhemmuuden iloja on se, että lapset ovat edes vähän innostuneita samoista asioista kuin itse on - ja oli hauska huomata, että Rauni-Kainoa oli aidosti kaivattu. Kasvatan tietoisesti jälkikasvua kunnioittamaan kanssaelollisia, vaikka ne olisivat inhimillisten kauneusnormien mukaan rumia tai vähän pelottavia kuten hämpyt. Elukoille ei yökitä, eikä niitä saa kiusata, vaikka ne eivät olisikaan söpöjä ja pörröisiä.
Rauni-Kaino onkin suvaitsevaisuuden airut. Siksi.
"Elukoille ei yökitä, eikä niitä saa kiusata, vaikka ne eivät olisikaan söpöjä ja pörröisiä"
VastaaPoistaTästä täydet pisteet, varsinkin ekasta kohdasta!
Jes! Mua ärsyttää kaikki maailman rumimat eläimet listaukset. Hitto vie, pidetään vaan mölyt mahassa kuten omankin lajin kohdalla kuuluisi tehdä. :)
PoistaMahtavaa asennekasvatusta ja ihana Rauni-Kaino! Muistan kun lapsena tapasin eka kertaa rupikonnan, se oli suuri ja muhkurainen ja minusta aivan ihana, enkä ymmärtänyt miksi aikuiset sanoivat sitä rumaksi. Omalle lapselle yritän välittää ajatuksen siitä, että kaikilla eläimillä on merkityksensä ja paikkansa tällä maapallolla, myös hyvin pienillä, omituisilla ja pelottavilla.
VastaaPoista-Inkeri
Samoilla linjoilla ollaan! Samat oikeudet meillä on täällä asustaa.
PoistaKunnioitan asennekasvatustasi!
VastaaPoistaOnneksi on tuo saaristomökki, jossa luonnon ihmeiden ihailu on helppoa. :)
PoistaHyvä hyvä! Ja saattaa tosian hyvinkin olla sama tyyppi joka kesä, nehän viihtyvät paikallaan. :)
VastaaPoistaNiin viihtyvätkin! Ja aina se möngertää puutarhasta meidän mökin ohi, samaa reittiä. Varmaan R-K:n ansiota että puutarhassa ei juuri etanoita näy!
PoistaIhana konna. Meidän pihassa asuu kalle käpis (käpytikka tietysti), leksa lepakko lentelee myös iltamyöhään. Ja vallu vaskitsakin on näkynyt pari kertaa. Sitähän en tiedä kumpaa sukupuolta ovat mutta tuskin loukkaantuvat kuitenkaan nimistään.Hyvä asenne koska kyllä me kaikki maailmaan mahdutaan.
VastaaPoistaOi, teillä on paljon tuttuja. :) Mökillä on muuten myös lepakkeita, mahtavia otuksia, mutta ne alkavat pörrätä niin myöhään että skidit eivät ole nähneet.
PoistaEi. Ei ne oo mahtavia otuksia. Kakkivat joka paikan, kun pesivät piharakennuksissa. En diggaa. Sitten yhtään. Voisivat kyllä lentää meidän mökiltä jonnekin muualle.
PoistaOikeesti oon silti samaa mieltä näistä elukka-asioista. Mut en mä kyllä mistään kanadanhanhistakaan tykkää. Se ulostemäärä niissäkin inhottaa. Ne vois vaikka lentää sinne Kanadaan takaisin minne kuuluvatkin.
Mitäs ootte rakentanu mökin lepakoille. <3 Kerrassaan upeita otuksia.
PoistaMutta valkoposkihanhipointin kyllä ymmärrän. Nähdäkseni kanta ei ole erityisen uhanalainen ja sen ystävälliseksi häätämiseksi voisi käyttää joitain luomukeinoja. Muistaakseni paimenkoiria on ehdotettu.
Meidän takametsässä pyörii ainakin yksi rusakko, palokärki ja kettu, talon rakenteissa melskaa muutama orava ja pensaissa kymmeniä ja kymmeniä pikkulintuja. Voin olla luontotutkija ihan keittiön ikkunasta käsin... :D
VastaaPoistaPalokärki on niin hieno! Meillä kävi citykanien perässä oleva kanahaukka istuskelemassa yksi päivä, mutta mökillä lintulajien määrä on kyllä paljon suurempi.
PoistaLoistavaaa asennekasvatusta, samaa haluaisin sitten joskus omille lapsilleni opettaa. Nimistä tuli mieleeni, kun ystävälläni oli aikoinaan agaattikotiloita, ja kun neovat kaksineuvoisia, niin nimetkin piti olla tasa-arvoisia. Näinpä heillä asuivat agaattikotilot Charlie-Sofia ja Keijo-Annikki :D Että Rauni-Kaino on oikeinkin hyvä nimi :D
VastaaPoistaMainio tuttavuus teillä! Ja mielenkiintoista, että rupikonnat elävät niin vanhoiksi!
VastaaPoistaNimikin on loistava, mulle tulee siitä mieleen eksentrinen vanha lady...