En ole koskaan - paitsi nyt

Elämää kannattaa nauttia ahnein kulauksin, eikä jättää muuten vain kulumaan. Joka päivä näyttää vähän erilaiselta, kun siihen oikein asennoituu. Juuri tästä asenteesta on kyse Novellen Elämän janoon -haasteessa. Se vie monenlaisiin paikkoihin ja yllättää uudenlaisilla sisällöillä – kuten vaikkapa täällä.

Novelle heitti haasteella. Minun pitäisi tässä kesän aikana tehdä jotain sellaista, mitä en ole ennen tehnyt, siis toteuttaa joku haave. Lisäksi he lupasivat jopa rahoittaa tämän ihmiskokeen.

Tästä tulee mieleen en ole koskaan -juomapeli. Seurueen jäsenet kertovat kukin vuorollaan asian, jota eivät ole koskaan tehneet - ja ne, jotka ovat, ottavat huikan. Saan melkein kaikki kumoamaan juomansa toteamalla, että älylaitteiden myöhäisherännäisenä en ole koskaan pelannut Angry birdsia.

Mutta kun minä olen jo neljäkymmentä. Olen ehtinyt jo juoda elämän janoon kaikenlaisia liemiä.

Olen käynyt Japanissa teekutsuilla, laatoittanut keittiön, kirjoittanut kirjan jos toisenkin, silittänyt haita 30 m syvyydessä, tavannut Crocodile Dundeen Los Angelesissa, osallistunut maratonille, juonutn Metallican kanssa kaljaa, liftannut himaan Lontoossa hukattuani lompakkoni, ajanut ajokokeen autolla, jossa on hallintalaitteisto vasemmalla puolella, uinut avannossa ja syönyt friteeratun heinäsirkan. Elämän janoon senkin.

Että mitä nyt vielä?

Benjihyppyä en aio tehdä, koska se ei ole haave vaan painajainen, ja kuulentoon ei taida suomalaisen kuplavesivalmistajan markkinointibudjetti riittää. Lisäksi tästä haasteesta pitäisi saada jonkinlaista tallennemateriaalia.

Mutta mutta. Ehkäpä minun haasteeni ovatkin vähän lähempänä. Minun epämukavuusalueeni löytyvät ihan tästä omalta tontilta.

Pitäisikö siis elää reunalla ja

... kutoa/neuloa/virkata isoäidinneliö? (Uuh. Puikot? Lankaa?)
... käydä zumba-tunnilla? (Mikä tahansa koreografia-tunti käy.)
... saada taikina kohoamaan? (Joku kaistapää oli muuten heittänyt biojäteastiaan kohoavan taikinan!)
... olla kiroilematta yksi päivä? (No voi himputinpimputti, olisi syytä olla pitempäänkin.)
... vaihtaa kukkamullat? (Edellyttää, että löydän huoneistosta elossa olevia kasveja)
... tehdä hyvää ruokaa tofusta? (Tämä olisi suoranainen myytinmurto.)
vai
... opetella letittämään? (Edellyttää, että saan kiinni pakoonjuoksevan kersan.)

Koska omien haaveidensa tuottajana on vaikea olla, altistan itseni demokratialle.

Sano sinä, mitä minun pitäisi kokeilla! Vaikuttamiseen käytetään kommenttiboksia. Voit
a) valita jonkun noista ylläolevista (ehkä hiukan kiinnostaisi tuo letitys, kiitos vaan isi ja tytöt-blogille)
b) ehdottaa jotain laatikon ulkopuolelta*,
c) kannattaa mitä tahansa ehdotettua vaihtoehtoa.

Kommentoida saat 8.7. asti ja kaikkia ehdotuksia harkitaan vakavasti. Novellen kanssa valitsemme sitten suosituimpien ehdotusten joukosta toteuttamiskelpoisen. Raporttia pukkaa 23.7.

Sana on vapaa! Ettekä laita sinne sitten mitään kolmatta lasta. Vaikka kyseessä onkin "Elämän jano", ihan niin paha ei jano ole.

*Pyydän huomioimaan ehdotuksissa seuraavaa: potkaisin itseäni (niin voi tosiaan tehdä) eilen uimareissulla jalkaan, ja tästä helvetin kipeäksi äitinyt isovarvas todettiin tänään mökkikunnan terkkarissa murtuneeksi. En ole koskaan murtanut yhtäkään luutani meni siinä. Toisaalta haastehan se tämäkin on: miten toteutetaan lapsiperheessä lääkärin määräämä "lepo" ja kuinka täällä saaristossa sujuu kepeillä kävely?

Ps. Haasteessa ovat mukana myös Satu, joka teki lastenkirjan, ja Kasper Strömman. Heille tämä oli selvästi helpompaa.