Yritin lohduttaa, että ostettavana oli lähinnä vain tylsiä juttuja kuten työvaatteita, kesätakki ja itse asiassa listalla olisi myös Skidin urheiluhousut, mutta kuoro oli hyvin yhteneväinen: kukaan ei muistanut, milloin olisi viimeksi ostanut itselleen muuta kuin lounasta.
Kavereiden reaktio muistutti tosiasioista.
Muodista ja tyylistä puhutaan niin perkeleesti, että totuus hämärtyy. Väitän, että suurin osa meistä yrittää vain aamulla kaivaa vaatekaapista jotain
a) puhdasta (= ei räkä- ja puuriotahroja),
b) jotakuinkin sileää ja
c) kymmenen vuoden sisään muodissa ollutta rättiä päälle.
Pukeutumisen tavoitteita on kolme: ettei jäädy pysäkille, jos yksi dösä jää välistä, ei näytä kovin paljon lihavammalta kuin oikeasti on ja takapuoli ei näy päiväkodin eteisessä kyykkiessä.
En ole koskaan ollut mikään tyyli-ikoni, mutta nykyään päivän asut tuntuvat lähinnä vitsiltä. Innoittajanani toimii paniikki ja opportunismi. Vaatteet ovat harvoin juuri oikean värisiä tai hyvin istuvia, koska on otettava se semikivakin - kas kun ikinä ei tiedä, milloin on seuraava mahdollisuus löytää mitään vastaavaa.
Onneksi tyylilleen (ja tyylittömyydelleen) voi nykyään nauraa.
Juuri tästä syystä lanseeraankin aivan uuden kirjoitussarjan. Kiireisten mutsien muotinurkka aloittaa ensi viikolla. Ja voi pojat, että käsiteltävää riittää - muodista puhuminen kun on jäänyt ihan kummallisille tahoille. Päivän asun koostamisen avainsanoja eivät ole Acne ja Marc Jacobs vaan vyötärö, elastaani, pyykkikoppa, Prisman alelaari ja Partioaitta.
Toiveitakin voi esittää. Stay tuned.
Ensimmäisen kerran kommentoin ja voin rehellisesti sanoa, että en malta odottaa!!! Toiveena haluan esittää, kuinka monta muotikolttua on esim. lentokentältä löytänyt tiensä vaatekaappiin, jossa ne tyytyväisenä nukkuvat aikansa ohitse. Ostin itse raskaana ollessa Alexander Wangin saappaat ja siis mihin mä ne oikeesti laitan päälle, muskariin, hiekkalaatikolle vai jopa S-Markettiin??
VastaaPoistaIhanaa! Luulen että ensimmäinen muotinurkka käsittelee pillifarkkuja, mutta otan ehdottomasti käsittelyyn myös ne oiekasti muodikkaat vaatteet, joita ei sitten koskaan pidä. Ps. Oijoi, raskaana ostetuista kengistä on erityisen hienoja muistoja koska jalkani kasvoi NUMEROLLA eikä koskaan palautunut takaisin.
PoistaOih, odotan innolla Kiireisten mutsien muotinurkkaa!
VastaaPoistaIhanaa, että vastaanotto on näin lämmin!
PoistaJee, loisto! En meinaa maltaa odottaa.
VastaaPoistaSullahan on hei mahdollisuus tehdä raskausmuotiseurantaa! Koska sehän vasta mieltä ylentääkin!
PoistaNo shit. :D
PoistaAjattelin juuri hoitaa ongelman pistämällä leggareiden kuminauhaan 10 senttiä lisää. Yksiäkään raskaushousuja en aio ostaa.
Suosittelen kokeilemaan esim Sokoksen pukeutumispalvelua. Koko vuoden vaate ostokset parissa tunnissa eikä yhtään hutia!
VastaaPoistaOho, kuulostaapa hyvältä! Mä asioin siinä yhdessä suosikkiliikkeessäni juuri siksi että ei tarvitse tehdä päätöksiä omien fiilisten pohjalta.
PoistaLoistavaa! Entä mitä tehdä sille vaateläjälle, joka kyllä mahtuu päälle, mutta ei enää istu mitenkään päin kaikkien raskauksien jälkeen.. Muodista viis.. ;-) Olisiko jotakin "tuunaustuntia" tarjolla tähän dilemmaan myös mutsien muotinurkkaan?
VastaaPoistaJep! En ole ihan varma, tuleeko halvemmaksi tuunata itseään Rolffilla kuin sitä vaateläjä, mutta otetaanpa tämäkin käsittelylistalle. ;)
PoistaHei, KIVA! Tosin en ole äiti, mutta teemat vyötärö, paniikki jne kuulostaa tutuilta. Ei tässä ihan liikaa aikaa ole vaatekaupoissa myllätä.
VastaaPoistaAh, sorruin stereotypioihin! Totta hemmetissä on muitakin ihmisryhmiä, jotka ovat pukeutumisasioiden väliinputoajia.
PoistaLapseton täälläkin, mutta viimeisten muutaman vuoden aikana olen huomannut tietoisesti muokanneeni vaatekaapin sisällön sellaiseksi, että aamupaniikissa pimeässä hyllyltä kaivettu paita ja housut tai mekko ja trikoot a) tuntuvat mukavilta päällä kaikissa tilanteissa b) miellyttävät omaa silmää eivätkä kerää ihmetteleviä tuijotuksia kadulla tai toimistossakaan sekä c) ainakin välttävästi sopivat toistensa kanssa yhteen, vaikkei sitä viitsi koskaan miettiä. Rahan- ja ajankäytön minimoimiseksi olen myös pyrkinyt funktionaalisen ja esteettisen väliseen tasapainoon, esim. siten, että ainuttakaan vaatettani ei tarvitse koskaan silittää. Suosittelen!
VastaaPoistaItselle sopivien värien, leikkausten ja materiaalien kartoittaminen on ollut kaiken a ja o. Ja myös merkkiuskollisuus sitten, kun sopivaa tarjoava putiikki löytyy. Vaikka tilanne onkin jo aika hyvä, odotan mielenkiinnolla, mitä vinkkejä sinulta vielä löytyy!
Uuh, vinkkejä ei kyllä ehkä niinkään löydy vaan lähinnä vertaistukea ja ongelmien anatomiaa. ;) Ehkä joukkoäly sitten kehittää ne vinkit ja ratkaisut. Ps. Silittämistä vaativat vaatteet ovat niitä joita pidetään vain kerran. Sen jälkeen ne odottavat sitä silittämistä 10 vuotta...
PoistaHauska idea!
VastaaPoistaItse kuitenkin kuulun niihin, joille töihin paluu toi takaisin ilon siitä, että voi (kannattaa) taas ostaa työvaatteita, pukeutua mietitysti ja meikata enemmän kuin hiekkalaatikolle. Koska minä tykkään näistä asioista, pidin jo ennen lapsia. tämä on minulle mieluinen asia ja siksi nipistän sille aikaa.
Parasta on satsata laadukkaista materiaaleista muodostuvaan perussettiin, jossa kaikki osat sopii yhteen. Sieltä niitä voi sitten tempoa aamulla päälleen, ja yleensä toimii. 😊
Hehe, tuo yhdisteltävä perussetti on mantra jota minäkin olen yrittänyt noudattaa koko aikusielämäni, mutta jostain syystä ei onnistu - tulos on jopa täysin päinvastainen. :D Tämäkin täytyy analysoida!
PoistaOlen koko 40 vuotisen elämäni ajan ihmetellyt tuota perussettiä... Voisin kyllä sellaiseen satsata, jos joku kertois millainen sen tulisi olla. Ja miten sitä sitten "rikastetaan". huoh... miksi pukeutumisen pitää olla näin vaikeaa??
PoistaMäkään en osaa enää pukeutua, mutta ongelma ei ole perhe-elämässä vaan iässä. En enää tiedä miten 40 v. SUOMESSA voi pukeutua.. Tuntuu että muualla on iättömämpää. Täällä on edelleen tiukat karsinat kaikille.. Tai sit vaan kuvittelen ja karsina on vain omassa päässäni ;)
VastaaPoistaEn ehkä enää 40+ laita napapaitaa (ja jos rehellisiä ollaan, niin ei ne monille nykyteineillekään sovi!), mutta pillifarkut ja nahkarotsi kuuluvat edelleen garderobiini. Vapaalla niiden seurana on ehkä tennarit, töissä korkkarit. Minusta tää 40+ pukeutuminen taas on helpompaa kuin ennen, voi pukeutua just niin kuin tykkää, kun enää ei niin toisten mielipiteet tai karsinat hetkauta. Eli heivaa karsina omasta päästäsi ja anna palaa! ;)
PoistaTätä odotellessa! Ja toivoisin, että voisit etsiä jo jonkun palvelun (voisin ihan oikeasti maksaa siitä!), että joku ihminen tulisi sun himaasi, katsoisi sen sun vaatekaman läpi, miettisi, miten voisit yhdistää olemassaolevia vaatteitasi ja kenkiäsi ja mitkä vaan heität menemään ja mitä sun pitäisi ostaa, jotta olemassaolevia voisi hyödyntää. Mä kokeilen kerran vuodessa muuten niitä pillifarkkuja ja aina joudun toteamaan, että tämä oli edelleenkin vääräsääriselle tyhmä idea. Eikä se kroppa tästä enää parane.
VastaaPoistaHihih, ja tätä en todelkakaan sano pahalla, mutta viestisi voi sanatarkasti lukea niin, että jopa maksaisit siitä, että joku menee Katjan kotiin tarkistamaan asiat. Tilanne ei liene niin paha sentään. :D
PoistaVoi apua! Nyt kun luin kirjoitukseni äsken, huomasin, että sen voi tosiaankin lukea noin! �� Eli todellakin tarkoitin, että Katja tekisi palveluksen lukijoilleen, jos onnistuisi löytämään ihmisen, joka työkseen stailaa ihmisten vaatekaappien sisältöjä! Ja siten minä voisin soittaa tuon ihmisen _omaan_ himaani!
PoistaTunnistan tuon niin! Ennen vaatteet kiinnostivat, mutta milloin nykyään kävisin ostoksilla. Töistä tullessa pitää kiiruhtaa päiväkotiin ja viikonlopun vähäistä yhteistä aikaa ei viitsi käyttää vaatekauppakierrokselle.
VastaaPoistaterveisin nainen, joka ostaa vaatteensa prismasta samalla kuin käy hakemassa kukkurakärryllisen ruokaa (usein myös kuunnellen samalla kolmea marisevaa ääntä "mennään")
Toivon takkipostausta! Millaisella takilla voi liikkua fiksusti pukeutuneena kaupungilla ja töissä ja sen jälkeen hakea kurassa marinoituneet lapset päiväkodista niin ettei palttoo ole jälleennäkemishalauksen jälkeen entinen.
VastaaPoistaAika moni kiva takki on jäänyt kauppaan koska se pitäisi joko vaihtaa ennen lastenhakukeikkaa tai suojata jollain teurastajanessulla.
Jonkun urheiluvaatemerkin siisti parkatakki toimii hyvin! Googleta vaikka 'didriksons parka' ja etsi sitten joku halvempi vastaava ;)
PoistaMulla työpäivinä vaatteeni vaativat vähän siistimmän takin, mutta tänä talvena mä pärjäsin usein kosteilla ja sadekeleillä trenssin mallisella sadetakilla (Rains) jonka alla kevytuntuvatakki. Mutta kyllä käytin paljon mustaa siistiä villakangastakkiakin, täysin sillä ajatuksella, että jos se lasten halailuista likaantuu, niin sitten se viedään pesulaan. Saa halailla!
PoistaPeruspuvuston hankkimiseen löytyy ohjeita vaikka kuinka paljon, ne kannattaa vain tietenkin muokata omaan tyyliin ja työpaikan vaatimuksiin sopiviksi. Varmaanhan se kuulostaa tylsältä, että kaikki housuni ja hameeni ovat mustia (tai farkkuja) mutta niiden kanssa sopii kaikki paidat, neuleet, jakut ja villatakit, värikkäätkin. Joitain "helpon värisiä" t-paitoja kakkujen ja villatakkien alle, muutamat hyvät kengät, huiveja, pari laukkua, pari vyötä. Siinä kai mun setti on, noin suunnilleen.
Jee!! Loistava aihe! Ihan mieluusti sitä toki katselee niitä viimeisimmän muodin mukaisia asukuviakin blogeista, mutta kun itse pukeutuu imetys- ja hiekkalaatikkokelpoisiin vaatteisiin päivästä toiseen, tuntuu viimeisimmät muotituulahdukset vähän kaukaisilta :D
VastaaPoista-Paula