Talo muuttui huopatossutehtaaksi. Mutsi makasi pari päivää pilkkopimeässä makuuhuoneessa sängyn pohjalla eikä puhunut kenellekään mitään. Eikä kukaan muukaan saanut puhua kenellekään mitään. Myös ruoanlaitto oli kiellettyä, ettei mikään haju pahentaisi tilannetta.
Skidillä on ihan pienestä pitäen ollut taipumus reagoida esim. nousevaan kuumeeseen päänsäryllä. Kestikin vähän aikaa ennen kuin tajusin, että Skidillä aina silloin tällöin esiintyvät päänsärkykohtaukset voivat myös olla migreeniä. Kaikki sopi: pahoinvointi, tarve olla pimeässä, väsymys.
Vaikka kummallakaan vanhemmalla ei tätä vaivaa ole, molemmilla isoäideillä on. Ilmeisesti taipumus voi hypätä yhden sukupolven yli.
Lasten päänsärkykohtaukset ovat aina jännä paikka, vaikka lasten migreeni ei ole erityisen harvinaista. Diagnoosin löytäminen kuitenkin helpotti elämää: aloimme pitää kirjaa siitä, millaiset tekijät kohtauksen laukaisevat. Iltajuhlat, pitkät rantapäivät, helle. Eli myöhään valvominen, liian pitkään nukkuminen, kirkas valo ja nestehukka. Ja ehkä lakritsi.
Diagnoosi helpotti myös potilasta itseään ja omahoitoa. Kun päänsärky alkaa nousta, ei aikailla hetkeäkään: kipulääke naamaan, tyttö vaakatasoon, silmät kiinni ja kylmä kääre otsalle. Parin tunnin nukkumisen jälkeen tyyppi palautuu ennalleen.
Nyt kohtausta ei ole ollut pitkään aikaan. Ehkä hyvä patja on helpottanut nukahtamista, ehkä elämä on muutenkin tasaantunut. Mutta kiinnostaisi tietää, löytyykö lukijoista migreenilapsia? Miten tilanne on edennyt lapsen kasvaessa? Ja onko tämä erityisherkkien lasten juttu?
Pikkuveljelläni diagnosoitiin migreeni kahdeksanvuotiaana. Päänsäryt johti aina oksentamiseen ja äitini migreenistä myös kärsivänä tajus tilanteen aika nopeasti. Oli kai se tosi noloa pienelle pojalle kesken koulupäivän mennä niin tosi huonoon kuntoon. Varsinkin kun kammosi kaikenlaista huomiota. Oppi pian ennakoimaan itse ja ottamaan tarpeeksi särkylääkettä ajoissa ja välttämään laukaisevia tekijöitä.
VastaaPoistaKohtaukset myös väheni niiden tiedostamisen jälkeen. Nyt veljeni on jo 18, enkä muista kohtauksia olleen aikoihin. Voi silti olla ettei ole kertonut ja ollaan asuttukkin erillämme jo muutama vuosi.
Uskon veljeni olevan myös erityisherkkä. On tosi taiteellinen ja huomaa yksityiskohdat. Ei tykkää tietyistä ruoista koostumuksen takia, valot häiritsee, on tarkka vaatteidensa materiaaleista. Esittää kovista, mutta silti on tosi myötätuntoinen.
Mulla oli lapsena migreeni, tai ainakin toistuvia ja rajuja päänsärkykohtauksia sillä nimellä hoidettiin. Lääkityksenä oli muistaakseni melko tymäkkä särkylääke suppona, koska kohtaus laukesi usein laatan lentämiseen. Sovittiin äidin kans koodi: paha olo meinaa nousevaa päänsärkyä, muita yökötyksiä kuvailtiin muilla sanoilla. Jossain vaiheessa pahimmat kohtaukset loppui, mut edelleen lääkekaapista löytyy 1g panadolia päänsärkyyn määrättynä. Ja kyllä, olen erityisherkkä.
VastaaPoistaPoika sai migreenidiagnoosin viime keväänä. Itsellä on keskivaikea migreeni johon estolääkkeet ja kohtauslääkkeet, omilla vanhemmilla on molemmilla migreeni myöskin. Poika oli hiukan alle 6-vuotias diagnoosin saadessaan. Verensokerin heittelyt ja huono nestetankkaus liikkuessa on pahimmat laukaisevat tekijät meillä.
VastaaPoistaPojilla ilmeisesti migreenit jää usein pois teini-iän jälkeen, tytöillä ei niinkään itsellä kohtaukset alkoi 9-vuotiaana eikä loppua näy... Tsemppiä!
meillä lapsipoloisilla molemmin puolin sukurasitetta migreeniin. Silloin kauan sitten kun miehen kanssa rupesimme haaveilemaan perheestä, yhteinen päälääkärimme totesi että "voi tulevat lapsipolot".
VastaaPoistaKeskenkasvuisia ei pahemmin ole migreenin takia lääkärissä käytetty, nuorison oireilu on ollut sen verran ilmeistä ja tuttua joko meille molemmille tai jommalle kummalle meistä. Ja onneksi nuorison oireilu on toistaiseksi ollut myös varsin hoitomyönteistä, käsikauppalääkkeet ovat toimineet.
Tavallisimmat triggerit - valvominen, huono syöminen, jännittäminen ja stressi, tai stressin laukeaminen - näkyvät ja tuntuvat meissä kaikissa. Elämme melkein piinallisen säntillistä elämää: erityisesti verensokerin heittelyt ja nestevajaus hoidetaan mieluummin ennakolta.
Tytöillä migreeni on selkeästi hormonaalista (kuten itsellänikin), niihin nurkkiin kun ensimmäiset murkunmerkit alkoivat näkyä, myös migreeni rytmittyi omanlaisekseen. Naissykli oli olemassa jo kauan ennen kuin ekat menkat todellistuivat.
Tämä osio migreenistä on luultavasti se, johon melko lähitulevaisuudessa tarvitaan jo ihan asiantuntija-apua, on meinaan sen verran tymäkkää sorttia.
Oma päälääkärini piti aikoinaan kelpo puhuttelut lääkityksen merkityksestä.
Meillä ei kukaan koskaan lähde mihinkään ilman perussärkylääkkeitä ja nuorisokin on oppinut hoitamaan päänsä ajoissa.
Bonusraitana tässä meidän hotopäisessä seurueessamme on nuorisolle ilmiintynyt matkapahoinvointi.
Ja kyllä, erityisherkkyyttäkin löytyy.
Mulla oli myös lapsena usein migreeniä. Nyt aikuisena olen tajunnut että migreenit liittyivät usein stressiin ja sen laukeamiseen, yleensä aina vieraassa paikassa sain migreenin, oli se sitten ulkomaanmatka tai mummolareissu. Migreenit vähenivät teini-iässä ja kun kolmekymppiä läheni niin loppuivat kokonaan. Tunnistan itsessäni erityisherrkyyden piirteitä ja sukurasitettakin löytyy, äiti ja äidinäiti osasivat hyvin hoitaa päänsärkyistä tyttöä :)
VastaaPoistaVanhimmalla tyttärellä oli leikki-ikäisestä asti outoja pahoinvointi- ja pääsärkykohtauksia. Vasta kouluikäisenä tajuttiin miehen kanssa että ne on migreenikohtauksia. Niihin auttoi tymäkkä ibuprofeiiniannos heti otettuna.
VastaaPoistaTytöllä oli vaikea purentavika joka huomattiin hammaslääkärissä jo 3,5 vuotiaana, jolloin tyttö sai ekat raudat vuodeksi ja kun sitten alakoulussa purentaa alettiin hoitamaan hampaiden oikomisella oli jokaisen hoitokerran/ rautojen kiristämisen seurauksena migreenikohtaus. Tytöllä siis jouduttiin yläleukaa "leventämään" aika ronskeilla konsteilla jotta leuat saatiin kohdilleen. Oikomishoito kesti melkein 4 vuotta.
Mielenkiintoinen lisäpiirre tässä prosessissa oli se että kun oikomishoidon tarpeellisuuden arviointia tehtiin, johtava oikojalääkäri juuri ja juuri antoi oikomisluvan kommentilla " Tämä on siinä rajoilla onko kaupungin kustannettava".
Ensimmäisellä vastaanottokäynnillä hoitava oikojalääkäri totesi että hän ei tiedä ilman konsultointia miten tällainen näin vaikean purentavian korjaus tehdään. Hoidon aloitti sitten loppujen lopuksi erikoistuva hammaslääkäri joka kai teki jonkun "lopputyön" tytön tapauksesta, kun oli niin erikoinen ja vaikea.. että näin täällä Espoon "erikoistalousalueella" toimitaan...
Kun hampaat oli kunnossa niin migreenitkin vähenivät oleellisesti. Tosin tuossa 15-16 ikäisenä oli joku kausi että migreenejä oli useasti. Sitten migreenit yhtäkkiä loppuivat melkein kokonaan. Nyt en muista milloin viimeksi tytöllä olisi ollut migreeni.
Olen vakuuttunut että tytöllä tuo leukojen ja purennan virheasento aiheutti osaltaan migreeneja, mutta herkkyys migreeneihin on edelleen jäljellä. Huono syöminen tai nesteytys, väsymys jne voi vieläkin laukaista kohtauksen. Punaviiniä tyttö (nyt 18 v) ei ole edes uskaltanut kokeilla juuri tuon migreenivaaran takia.
Minulla itselläni on migreeni (auraton) ja molemmilla pojillani, 15 ja 17 v, on myös – toisella aurallinen ja toisella auraton… Kohtauksia on onneksi harvoin. Laukaisevat tekijät samoja kuin muillakin, varsinkin tuo stressin (myönteisen tai kielteisen) laukeaminen, esim. juhlien jälkeen on meillä kaikilla varma nakki. Nuo-remmalla oli alakouluikäisenä, n. 9-10 v ikäisenä huimauskohtauksia, joita tutkittiin ja neurologi totesi vaivan lapsuusiän hyvänlaatuiseksi huimauskohtaukseksi, joka ennakoi migreenitaipumusta. Migreenin ilmeneminen muutenkin vaihtelee ainakin omasta kokemuksesta eri ikäkausina.
VastaaPoistaHoitona ollaan käytetty tymäkkää kipulääkeannosta, lepoa, pimeää huonetta jne. Tosin nuoremman auralli-nen migreenikohtaus saattaa tulla niin nopsaan esim. kauppareissulla, että poika ehtii mennä ”keitetty makaroni” –asteelle, jos mukana ei ole särkylääkettä ja vesipulloa.
Itse olen saanut apua hormonivetoiseen ärhäkkään migreeniin akupunktiosta. En voi käyttää estolääkitystä, saan siitä sydän- ym. oireita, mutta akupunktiohoidolla (2-5 kertaa) vaiva pysyy poissa monta kuukautta kerralla. Kokeilin sitä alun perin aika skeptisesti työkaverin suosituksella, mutta tyytyväinen olen ollut. To-sin kannattaa valita hyvä hoitaja, kävin itse ensin fysikaalisessa hoitolassa akupunktiossa ja se oli ihan hirveää! Hoito sattui ihan s**@*sti ja seurauksena oli pari päivää kestävä megamigreeni… Sittemmin olen käynyt koulutetulla vaihtoehtohoitajalla, joka on kouluttautunut Kiinassa akupunktiohoitoon ja apua on ollut.
Vain omakohtaista kokemusta löytyy. Lapsena 7-12vee migreeni iski usein viikonloppuisin, kun kouluviikon (tiedostamaton) stressi laukesi. Olin kova jännittäjä lapsena (olin tosi hyvä koulussa ja jännitin silti ihan älyttömiä asioita kuten mitä jos jään luokalle, kun luulin, että opettaja voi vaan päättää niin). Äitini tunnisti tilanteen hyvin, migreeni laukesi vain oksentamalla ja koska oksentaminen oli minulle tosi vaikeaa, äitini riuskana naisena otti poninhännästäni kiinni ja auttoi työntämällä "sormet kurkkuuni", siitä puoli tuntia ja kaikki kipu oli poissa. Lapsena sähkösaunassa (puusaunassa ilman ilmeisesti kosteampaa) saunominen aiheutti migreenin, mutta siltä välttyi käärimällä märän kylmän pyyhkeen pään ympärille. Nykyään en sauno ollenkaan, siitä ei tule hyvä olo. Aurinkolaseja olisin varmasti tarvinnut jo silloin, mutta eipä niitä 80-luvun alussa juuri lapset pitäneet.
VastaaPoistaTeini-iässä migreeni katosi, mutta opiskellessa se ilmestyi taas. Nyt se oli kuitenkin erilaista ja vaikka en silmälaseja tarvinnut nähdäkseni, niin minulta löydettiin taittovika, silmät rasittuivat tentteihin lukiessa ja migreeni ilmestyi sen takia. Silmälaseilla tilanne korjaantui ja migreenit katosivat taas. Pienenä ja vielä teininäkin myöhään syöminen laukaisi migreenin, jos siis söi raskaan aterian esim. kahdeksan jälkeen. Ruoka-aineista en silloin keksinyt mitään, mikä olisi kohtauksen aiheuttanut. Menin aikaisin nukkumaan ja heräsin aikaisin, jos rytmi rikkoontui ja joutui jostain syystä valvomaan pidempään, seuraus oli varma.
Raskaana ollessani olen kokenut elämäni helvetillisimmät migreenit. Niihin ei auttanut yhtään mikään. Vielä synnytyksen jälkeenkin migreenejä tuli useamman vuoden ajan, mutta harvemmin kuin raskausaikana.
Nykyään lapsi on 12 ja migreenejä on enää tosi harvoin. Tosin elämänikin on hyvin säntillistä. Aiemmin vain punaviini aiheutti migreeniä (siis jo teelusikallinen, valkoviiniä pystyin juoda lasin kaksi), nykyään myös useimmat valkoviinit, muista alkoholijuomista puhumattakaan. En valvo, en ole metelissä, en tupakansavussa, en välkkyvissä valoissa, en auringossa ilman aurinkolaseja koskaan, onhan näitä, mutta mitäpä sitä ei tekisi, jotta kohtaukselta välttyy. Parhaiten minulle auttaa migreeniin ibuprofeiini ja kahvi. Kunhan ne pysyvät sisällä puolisen tuntia, niin jo alkaa helpottaa. Minulla on siis auraton migreeni, pari kertaa ollut aurallinen. Siinä kipu lievempää kuin aurattomassa, mutta näköhäiriöt ja heikotus monin verroin pahempaa. Jos migreenin tyyppi vaihtuu, pitäisi mennä lääkäriin, mutta enpä ole mennyt, kun sairaus pysyy elintavoilla kuitenkin tosi hyvin kurissa. Joka päivä pitää olla ulkona, happi auttaa pitämään migreenin poissa, samoin mahdollisimman puhdas ja lisäaineeton ruoka. Verensokerin tasaisuus on tärkeää myös ja hyvät hiilarit tuntuvat oikein tekevän hyvää "päälle" :)
Mun pikkuveljellä oli migreeni, todettiin joskus 7-vuotiaana. Veljen migreeni katosi teini-iän jälkeen (kuten myös mun aviomiehen migreeni), miesten lapsuusmigreeni kai aika usein katoaa. Sisarellani ja mulla taas on aikuisiällä iskenyt migreeni. Mun migreeni on hormoneista riippuvainen, eli iskee noin 2krt/kk teinpä mitä hyvänsä (ja jos niskat on jumissa, niin silloin se iskee jatkuvasti, kietoutuu tosiaan yhteen myös niska-hartiapäänsäryn kanssa ja siksi migreenin toteaminen vaati kunnon päänsärkyspesialistin). Mulla kohtauslääkkeet toimii hyvin ja en oikeastaan anna migreenin pahemmin rajoittaa, veikeintä on kohtauksen lauettua iskevä energisyyspuuska (siis saatan siltä istumalta aloittaa suursiivousprojektin ja vetää sen vielä läpi ihan järjettömällä teholla). Mutta joo, toivon että oma tytär säästyisi tältä, pahoin pelkään että on aika iso todennäköisyys että tytär perii tän.
VastaaPoistaOnko skidiltä tarkastettu näkö? Mulla väheni teini-aikuisiän migreenikohtaukset, kun sain hajataiton takin silmälasit päätetyöskentelyyn. Näössä ei juuri ole vikaa (-0,25 muistaakseni), mutta se toisen silmän hajataitto ilmeisesti sain pään särkemään joka yltyi usein migreeniksi.
VastaaPoistaMullakin vain omakohtaista kokemusta. Lapsi nyt 1,5v että hänellekin voi vielä tulla. Ensimmäinen kohtaus, jonka pystyin ajoittamaan, oli ollessani vähän alle 8v. Sitä ennenkin on varmasti ollut, mutta en ole pystynyt yhdstämään johonkin tilanteeseen, jonka tapahtumavuoden muistaisin. Aiheuttajia on matala verensokeri, vilkkuvat valot (esim. aurinko puiden välistä automatkoilla tai strobo-valot keikalla), stressin laukeaminen, huono huoneilma ja nestehukka. Oksentaminen katkaisee yleensä kohtauksen, kipu loppuu noin puolessa tunnissa, mutta ei sitä mielellään kohtauksesta siihen asti kärsi. Lääkityksenä on ollut Pronaxen 500mg, sekä tablettina että suppona, jos olen jo pahoinvoiva. Ibuprofeiinikin on auttanut, jos Pronaxenit on päässeet loppumaan. Lisäapuna pimeä huone, hiljaisuus ja makuuasento. En ole erityisherkkä, tunteellinen kyllä, mutta lueskeltuani erityisherkkyydestä liittyy siihen niin paljon muutakin, etten koe kuitenkaan olevani sellainen.
VastaaPoistaMulla on migreeni ollut 8-vuotiaasta (periytynyt äidin puolen suvussa jo viisi sukupolvea ainakin), ja eritysiherkkä olen kyllä myös. Lapsuusiän migreeni kehittyi sitten murrosiässä auralliseksi migreeniksi, mutta kohtaukset on iän myötä vähän helpottaneet. Mun veljellä lapsuuden migreeni loppui murrosikään.
VastaaPoistaOma esikoinen on nyt 8v., migreeniä ei ole näkynyt, mutta sen sijaan toinen kaksosista 4v. valittaa usein päänsärkyä - se on herkkä myös, ja valittaa kyllä paljon kaikenlaisia muitakin vaivoja, joten vielä en ole diagnosoinut migreeniksi (eikä lääkärikään, kun siellä käytiin).
Minulla oli nuorena (ala-asteikäisenä) pahoja aurallisia migreenikohtauksia jotka usein helpottivat vasta oksentamalla. Muistan vieläkin, kuinka paljon kohtaukset minua ahdistivat: aina jännitti että mitä jos tulee migreeni ja pitää mennä pimeään huoneeseen makaamaan tai lähteä kotiin potemaan, vaikkapa kesken koulupäivän tai yökyläilyn tai synttärijuhlien (kaikissa näissä migreenikohtaus). Äidillä on myös migreenitaipumus, joten vanhemmat osasivat suhtautua kohtauksiin hyvin. Jännittävää oli, että migreenit päättyivät kuin seinään, kun minulla todettiin keliakia ja aloin syödä gluteenitonta ruokaa. Keliakiani oli oireeton, mutta ilmeisesti aiheutti neurologisia oireita. Nyt, yli 10 vuotta myöhemmin, en ole saanut yhtään ainutta kohtausta sen jälkeen kun ruokavalio vaihtui.
VastaaPoistaItselläni migreeniä oli lapsuudessani harvoin, synnytysten jälkeen ne ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Syykin lienee huonosti nukutuissa öissä, tosin myös liiallinen kirkkaus ja stressi aiheuttaa kohtauksen. Pahinta tässä on se, ettei ole löydetty sopivaa lääkettä (olen allerginen normaaleille särkylääkkeille). Toivottavasti apua saisi, siihen saakka joutuu elämään varpaillaan ja kestämään kohtauksen sellaisenaan.
VastaaPoistaKaisa
Minulla oli migreeniä lapsesta teini-ikäiseksi noin kerran viikossa, varmuudella muistan kohtaukset ekalta luokalta. Olin niin tunnollinen oppilas, etten kesken päivää kertonut opettajalle, että kohtaus iski ja sinnittelin koulussa päivän loppuun asti. Kerran oksensin koulun käytävälle juuri kun päivä päättyi. En ymmärrä miten pystyin, sillä aurallinen migreeni käytännössä pimensi puolet näkökentästäni sahalaitojen lisäksi.
VastaaPoistaEn muista millä migreeniäni sitten alettiin lääkitä, mutta sen muistan, ettei niistä lääkkeistä ollut mihinkään, jos kohtaus oli jo päässyt niskan päälle. Nuoruuden migreenistäni muistan, että valot ja hajut olivat pahimmat laukaisijat.
Teini-iässä migreeni sitten kaikkosi, mutta teki comebackin reilu parikymppisenä, stressin ja univajeen sivutuotteena. Nykyään onneksi kärsin kohtauksista ehkä muutaman kerran vuodessa, yleensä kohtauksen laukaisee juuri stressin purkautuminen. Esikoista odottaessani jouduin loppuvaiheessa ravaamaan Kättärillä raskausmyrkytyksen takia, ja kun synnytys sitten vihdoin päätettiin käynnistää, niin samantien alkoi migreeni, kun tilanne vihdoin laukesi. En toivoisi migreeniä kenellekään, vähiten lapsilleni, mutta pahasti tuo näyttää perityvän isäni puolelta sukua.
Minulla on ollut lapsuudesta asti migreenikohtauksia, jotka päättyivät oksentamiseen ellei ottanut reilua annosta särkylääkettä tarpeeksi ajoissa. Lapsena tietyt ruoka-aineet laukaisivat noita, ainakin taatelin muistan. (Katkeraa, koska taatelikakku oli jo silloin herkkua. :D) Aikuisiällä ne ovat linkittyneet aika vahvasti hormonitoimintaan, ja esimerkiksi e-pillerit selvästi lisäsivät niitä. Nyt ei ole ollut neljään vuoteen, koska olen olen ollut koko ajan raskaana tai imettänyt.
VastaaPoistaHerkkyydestä en osaa sanoa.
Pikkuskidinä alkoi huimauskohtaukset, ala-asteella migreenikohtaukset. Samoilla migreenilääkkeillä menin äidin kanssa kaksvitoseksi, sitten alkoi migreeni muuttua ja nyt keski-iässä pärjään parhaiten Aspirinilla. Huimauskin alkanut vihdoin vähetä. Stressin laukeaminen on toiseksi pahin aiheuttaja, pahinta on epäsäännöllinen nukkumisrytmi. Meillä aikaisin herääminen tarkoittaa 5.30 ja myöhään nukkuminen viimeistään kasilta sängystä ylös kampeamista, tuon enempää vaihtelua en kestä. Tämmöselle iltavirkulle ikävää, mutta minkäs teet. Pätkillä on huimausta, varmaan samoja polkuja kulkevat.
VastaaPoistaMulla alkoi migreeni 9-vuotiaana. Meillä ei suvussa kellään ole sitä aiemmin ollut ja kun kohtauksiin liittyi aina oksentamista niin meni aika pitkään ennenkuin migreeni nousi edes mahdolliseksi selittäjäksi kenellekään mieleen.
VastaaPoistaKohtauksia tuli jossain kohti useinkin, käytännössä olin usein maanantain ja tiistain koulusta pois eli selvästi viikonlopulla oli jotain tekemistä kohtauksien kanssa. Ehkä epäsäännöllinen nukkuminen tai muuten epäsäännöllinen rytmi, ehkä enemmän ulkona oleminen. Tai miksei stressikin, monillahan tosin migreeni iskee nimenomaan stressin helpottaessa viikonloppuisin ja lomilla.
Sain 10-vuotiaana kohtauslääkkeet ja sen jälkeen ei kohtauksia ole ollut varmaan edes puolivuosittain (nyt siis ikää 25v). Nekin on johtuneet kaikki siitä, että alussa en muistanut kantaa lääkkeitä mukana eli en saanut heti otettua, ja myöhemmin sitten vaan siitä että tyhmästi kuvittelee säryn lähtevän esim nukkumalla tai syömällä ja viivyttää siksi lääkkeen ottamista. Siis tarkoitan nyt kunnon kohtauksia kallon halkaisevine päänsärkyineen ja valo-, ääni- ja hajuherkkyyksineen. Edelleen kyllä alkavaa migreenisärkyä on noin parin viikon välein, mutta siihen tosiaan auttaa kohtuullisessa ajassa otettu kohtauslääke. Ainoa laukaiseva tekijä, jonka olen omalla kohdalla tunnistanut, on liian pitkät ateriavälit. Mutta tämäkään ei ole mikään sääntö: esim 5:2 kokeilu onnistui ihan hyvin ilman migreenejä. Aiemmin särkyä oli enemmän keväisin ja kesäisin eli selvästi yhteydessä valon määrään, mutta viime vuosina en ole enää samanlaista linkkiä huomannut.
Ja ei, en ole mitenkään erityisherkkä eli on tätä muillakin!
En pidä itseäni erityisherkkänä, mutta aurallisesta migreenistä olen kärsinyt satunnaisesti alaluokilta asti. Kirkkaat ja välkkyvät valot, vaate- ja huonekalukauppojen/polttoaineen ja pakokaasun hajut yms. sekä stressi ja alhaisessa verensokerissa syöty suklaa laukaisevat migreenin. Joskus kohtaus iskee melkein kuin salama. Usein se kuitenkin etenee vaiheittain: ensin kaikki aistit terävöityvät eli vaatteet tuntuvat epämiellyttäviltä päällä, hiukset painavilta, hampaistaan on tietoinen, äänet tuntuvat melulta, ei jaksa katsoa mihinkään, hajuaisti on uskomaton jne. Sitten alkaa puheen puuroutuminen, näkökentän säkenöinti ja hämärtyminen, tunnottomuus/puutuminen ja kolmannessa vaiheessa iskee kuvotus ja heikotus ja päänsärky. Mulla kohtaus kestää usein pari-kolme päivää putkeen tai tuona aikana iskee montaa kertaa. Käsikauppatavaralla olen kuitenkin pärjännyt. Etenkin kun olen oppinut syömään särkylääkkeen ja menemään pimeään pitkälleen tuossa aistienterävöitymisvaiheessa.
VastaaPoistaTää oli kiinnostava havainto: ihminen ikäänkuin muuttuu erityisherkäksi migreenikohtauksen lähestyessä. Tsemppiä tämän vaivan kanssa!
PoistaTarinat edellä kuulostavat tutulta ja omanikin on samankaltainen. ensimmäisenmigreenikohtauksen sain ekaluokalla koulussa, kun siellä vieraili "savu-sirkku", tupakointivalistaja joka poltti nukella tupakkaa koulumme liikuntasalissa ja samalla katsoimme hämärässä salissa valkokankaalta tupakoinninvastaisen valistusvideon. Migreenin laukaisevina tekijoinä ovat nyt kolmekymppiseksi asti olleet tupakansavu ja kirkaat/vilkkuvat valot, ensimmäosen lapsen syntymästä asti myös hormonaaliset tekijät. En ole erityisherkkä, mutta opiskelu- ja kouluiässä tunnollinen ja itseäni kohtaan vaativa oppilas, hikari. Tsemppiä lapselle (ja äidille) ikävän vaivan kanssa elämiseen!
VastaaPoistaItselläni migreeni tuli seuraksi jo ala-asteiällä. Sitä pieni lapsi säikähtää aika lailla kun koulussa iskee hirvittävä kipu ja näköhäiriöt, jolloin ei vastaantulijoiden kasvoja nähnyt lainkaan. Äidin puolelta migreeni oli jo tuttu juttu, joten äitini tiesi heti mistä on kyse.
VastaaPoistaLapsena ja teini-iässä kohtauksen laukaisivat liian pitkät syöntivälit (eli verensokerin lasku), huonot yöunet ja liiallinen ruudun tuijottaminen (sekä jotkut pelit, joissa oli liikaa värejä ja nopeasti vaihtuvia kuvakulmia). Aikuisiällä mukaan on tullut myös liian pitkä saunominen, punaviini ja chili.
Päänsärkypäiväkirjaa pidin lapsena monta vuotta, jotta löydettiin ne jutut, mitkä laukaisevat kohtauksen. Homma oli parempi pitää kontrollissa kun tiesi ne pahimmat kuopat. Teini-ikä oli pahinta aikaa kun elämänrytmi oli muutenkin niin epäsäännöllistä, näin aikuisiällä homma on aika hyvin lapasessa. Lapsena okse lensi lähes joka kohtauksessa, nykyään ei tarvitse enää pönttöä halailla.
Murroiän korvilla huomattiin sellainen juttu, että kohtaukset tulivat kerran kuukaudessa tiheämmin, lähes päivittäin. Ne alkoivat mukailemaan tulevaa kuukautiskiertoa, joten hormoonit olivat ilmeisesti myös yksi syy kohtauksiin.
Raskausaikana ensimmäinen kolmannes oli jatkuvaa päänsärkyä, mutta sitten helpotti. Äidilläni kohtaukset harvenivat radikaalisti ensimmäisen synnytyksen jälkeen ja niin minullakin kävi.
Tsemppiä ja toivottavasti saatte migreenin aisoihin!
Kiitos kaikille kommentoineille tasapuolisesti, olipas kattava kokemuspaletti! Ja kylläpä kuulostaa tutulta teidän tarinat, ilmeisesti lääkityskin on mennyt eteenpäin 80-luvusta.
VastaaPoistaTosi hyödyllistä myös tietää tästä murrosiän ja hormonikierron vaikutuksesta, koska mulla on aika paha pms - jos Skidi perii myös sen niin onnea vaan.
Tuossa erityisherkkyydessä olisi kyllä jollekin aika kiinnostava tutkimusaihe.
Hei, itselläni ei ole migreeniä mutta muistan tuon tunnelman äidin migreenikohtausten aikana. Olen miettinyt minkä ikäisenä voin lopullisesti huokaista ettei migreeni ole periytynyt (nyt 31 v.). Migreenin pelko on myös yksi syy vältellä e-pillereitä, en halua itse ainakaan edistää sen puhkeamista jos taipumus onkin periytynyt.
VastaaPoistaMinulla on itselläni paha sukurasite migreeniin ja hyvin vaikeahoitoinen migreeni. Syön kolmen estolääkkeen komboa ja kohtauksiin on yhteensä yli kymmenen lääkettä (ei kerralla käytettäviksi vaan erilaisiin kohtauksiin). Minulla on sekä aurallinen että auraton migreeni, sekä horton. Lapsia on kaksi ja pienempi pojista, nyt 5 näyttää perineen migreenin, olemme lasten neurolla parhaillaan tutkimuksissa ja toivon todella että rajut kohtaukset ovat migreeniä eikä jotain vielä pahempaa.
VastaaPoistaOlen aina sanonut että migreeni pahimmillaan on sairaus jota en toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni. Hortonkohtaukset vievät minut usein sairaalaan ja se kipu on jotain uskomatonta. Lapseni ovat valitettavasti pienestä pitäen oppineet siihen mitä tarkoittaa se kun äitillä on migreeni. Se tarkoittaa sitä että kaiken tekeminen viivästyy siihen että lääkkeet alkavat toimia, äiti oksentaa ja pahimmillaan mennään sairaalaan odottamaan että joku hakee pojat hoitoon sieltä kun äiti jää sinne (olen yh.) Se on valitettavaa ja migreenini on sentään edes jotenkin hallinnassa. Toivon todella sydämestäni että pojat pääsevät helpommalla ja toistaiseksi onneksi isommalla on ollut vaan tavallisen päänsäryn kaltaista, ei migreeniin vaikuttavaa. Säännöllinen elämä ja altistavien tekijöiden välttäminen voi toimia. Toisilla, kuten minulla näillä ei ole mitään väliä, kohtaukset tulevat ja menevät omien aikataulujensa mukaan eikä niille mahda mitään.