En oikein löytänyt hyviä tilastoja aiheesta. Meidän Perheessä oli keväällä aiheesta lukijakysely, jonka mukaan vain kolmanneksessa perheistä (33 %) vanhemmat jakavat sairaan lapsen hoidon puoliksi. Eli aika... harvoin.
Nähdäkseni tämä sairastupanakki onkin vähän vaiettu aihe. Lain mukaan alle kymmenvuotiaan lapsen kanssa saa pitää luvan kanssa tilapäistä hoitovapaata neljä päivää, mutta yhteiset säännöt loppuvat siihen. Kyseisen jakson palkallisuus riippuu henkilön työehtosopimuksesta. Jos paperissa ei erityisesti toisin sanota, hoitovapaa on palkaton.
Palkallisella ratkaisulla aiheutetaan se, että lapsen olemassaolo aiheuttaa työnantajalle kustannuksia. Mikä taas aiheuttaa sen, että perheelliset (naiset) ovat työnantajalle riskirekryjä. Minua kiinnostaisikin tietää mm. onko työehtosopimukseen lisätty tilapäisen hoitovapaan palkallisuus juuri naisvaltaisilla aloilla? Ja onko tilanne päinvastainen miesvaltaisilla aloilla?
Ja toisaalta: jos molemmilla kyseinen vapaa on palkaton, miten vastuu jaetaan? Tuleeko pienempipalkkaisesta vakiohoitaja, koska hänen kotiinjääntinsä aiheuttaa pienemmät tappiot? Voisin kuvitella, että tämä ei ainakaan palkkakehitystä edesauta. Riskinä on myös, että lapsi viedään tällaisessa tilanteessa aikaisemmin takaisin hoitoon.
Ehkä hepuloin tästä siksi koska en itse ole kovin hoivaava luonne ja olen aina tykännyt työnteosta enemmän kuin lastenhoidosta. Vanne kiristää pahasti päätä aamuina, jolloin sängystä kömpii 39 asteinen kekäle.
Sitäpaitsi syksyllä koittaa työnhaku. Pitääkö yrittää peitellä sitä, että miehellä ei mitään työehtosopimusta edes ole? Toisaalta tuntuisi kummalliselta korostaa, että parisuhteemme on tässä(kin) suhteessa tasa-arvoinen enkä ole hoitoautomaatti.
Ettei tämä sekavuus ja vaikeneminen vaan johtuisi siitä, että suomalaiskansallisen perheuskonnon mukaan äiti - ja vain äiti - on sairaankin lapsen paras hoivaaja ja isän kuuluu tuoda leipä pöytää. Huoh.
Kertokaapa, mikä olisi mielestänne hyvä ratkaisu (vakuutus, sairaiden lasten päiväkotiryhmä, ansionmenetyksen kela-korvaus, joku muu?) vai oletteko tyytyväisiä nykymalliin?
Me jaetaan hoitopäivät päivän tarkkuudella tasan. Mä pystyn tekemään töitä kotoa käsin, mutta työnantaja vaatii lääkärintodistuksen (en aina hae sitä, sillä jos lapsi on siinä kunnossa, että nukkuu vain ja voin tehdä töitä, en käsittääkseni edes ole vapaalla). Mies ei voi tehdä etänä töitä, mutta ei myöskään tarvitse lääkärintodistusta. Mulle palkkaa maksetaan kolmesta päivästä, miehelle neljästä.
VastaaPoistaMun työpaikassa täytetään erillinen lappu jokaisesta lapsen sairauspoissaolosta. Lappuun on merkittävä toisen huoltajan työaika, tieto siitä onko hän ollut töissä ja työpaikan yhteystiedot puhelinnumeroineen. Mikäli herää epäilys siitä, että lasta hoitaa aina vain toinen vanhemmista (tai molemmat yhtä aikaa..), on asiaa joskus tarkisteltu soittamalla toisen huoltajan työpaikalle (ei siis meidän tapauksessa, vaan yhden toisen osalta). Uskon, että kyseinen paperi vaikuttaa siihen, että suurin osa ei kehtaa olla ainoana huoltajana pois hoitamassa lasta.
Sairaiden lasten hoitoryhmää en missään nimessä kannata, sillä siellä on sitten influenssat, vesirokot ja mahataudit sekaisin. Ei varmaan olisi suosittu työpaikkakaan ;) koen, että sairaalle lapselle on tärkeää saada olla jonkin lähipiiriinsä kuuluvan henkilön hoidossa.
Ongelma on mielestäni sekä lasten että aikuisten osalta se, että hoitoon ja työpaikalle mennään liian aikaisin tartuttamaan muita. Jokaiselle pitäisi antaa tarpeeksi aikaa, jotta on varmasti terve, kun palaa takaisin normaaliin arkeen. Tätä vastaan sotii mallit, joissa sairastaminen vähentää tilipussia.
Teillähän on tiukka meininki! Mä olen ollut kolmessa työpaikassa pikkulapsiaikana eikä missään ole vaadittu papereita täyttämään, tosin en ole koskaan ollut kahta päivää putkeen lasta hoitamassa.
PoistaMä en muuten ole samaa mieltä tuosta lähipiirihoidosta - tuttu hoitaja on tietty optimi, mutta on varmaan aika lapsi- ja ikäkohtaista, kuka kelpaa. Suurin osa poissaoloista on sitä perusnuhaa (räkää ja kuumetta) joten pääasia, että kuumelääkettä annostelee oikein ja osaa pistää dvd:n pyörimään.
Kyllä mä olen sitä mieltä, että sairaan lapsen hoito saimoin kuin muutkin vanhemmuuden kustannukset pitäisi veloittaa yhteiskunnalta tasaisesti, ei vain töistä poissaolevan vanhemmalta työpaikalta. Varmasti töiden kausautumiset ja sijaisten etsimiset kuormittavat ihan riittävästi tätä asetelmaa. Nuo todistepaperit voivat olla myös ongelmallisia. Opiskeluaikoina opiskelukaverillani oli lapsi ja hänen oli aina oltava pois luennoilta ja tenteistä lapsen sairastuessa, sillä puolison työnanaja ei hyväksynyt poissaoloa, ellei toinen vanhempi ole työelämässä.
VastaaPoistaKannatan itsekin tätä mallia, työnantajan rankaiseminen tai asettaminen epätasa-arvoiseen asemaan vanhemmuuden takia napsahtaa aina naisten nilkkaan.
PoistaMeidän perheessä jäädään vuorotellen hoitamaan. Minä käytännössä teen yleensä etätyöpäivän, enkä kirjaa päivää hoitovapaapäiväksi. Tämä onnistuu usein - kun tiimi on eri maissa on ihan sama, missä työnsä tekee. Toisaalta lapsen kannalta tämä on vähän epäreilua: olen paikalla mutta en läsnä. :/ Onneksi toipilaat viihtyvät joka tapauksessa telkkarin ääressä. Ja välillä kyllä yritän laittaa puhelimen kiinni ja pelata lautapeliä.
VastaaPoistaMeillä jäädään vuorotellen hoitamaan, koska kummallakin on samantyyppinen asiantuntijatyö ja samantyyppiset työehdot. Pieni perheneuvottelu käydään lähinnä siitä, kummalla on sillä kertaa tärkeämpi palaveri (vai onko lapsen sairastuminen Hyvä Syy jättää joku juttu väliin).
VastaaPoistaMinulla on sellainen tuntuma, että omallla työpaikallani tyypillisissä DI-hoitaja -pariskunnissa se on yleensä se DI (mies) joka jää kotiin hoitamaan lasta ja pitämään etäpäivää, koska vaimon kotiinjäänti on hankalampaa (pitää osoittaa, että puoliso on töissä, ei työn luonteen vuoksi voi tehdä etätöitä, vaan palkanmaksu loppuu, jne). Isien pitämät etäpäivät eivät näy missään tilastoissa, koska he eivät ole virallisesti hoitamassa sairasta lasta, vaan tekevät töitä kotoa. Aika tavallista tuntuu olevan, että näinä etäpäivinä työmeilejä lähtee illalla ja yölläkin, kun vaimo on kotona tai lapset nukkuvat.
Meillä mennyt aiemmin puoliksi hoitovuorot, mutta tällä hetkellä mies tekee töitä muutenkin kotoa joten hän jää useammin sairaan lapsen kanssa. Mutta tavallaan, kuten Riitta sanoi, tuo ei näy missään tilastoissa. Mies ei ilmoita töihin jäävänsä hoitamaan sairasta lasta (vaikka se olisikin palkallista) vaan pitää vain toimistopäivän ja tekee töitä kun lapsi lepäilee. Ihan pienten kanssa tämä tosin voi olla vaikeaa kun vaativat jatkuvaa hoivaa.
PoistaSairaiden lasten päiväkotiryhmä? Onko tätä oikeasti joku ehdottanut? Kuulostaa aika kamalalta. Täytyy lapsillakin olla oikeus jäädä kotiin lepäämään ja toipumaan jos ovat sairaita. Ja eihän niillä lapsilla kuitenkaan sama tauti olisi, tartuttaisivat lisää tauteja toisiinsa. Itse en mielelläni lähde edes mummolaan kuskaamaan jos on mahdollista järjestää hoito muulla tavalla. Kamala olisi itse joutua kipeänä kuskatuksi jonnekin pois kotoa.
Komppaan Riittaa (sama työpaikka :)
PoistaTosiaan miespuoleisilla työkavereilla tuntuu useammin jäävän mies kotiin lapsen kanssa. Tai sitten puoliksi. Syynä tuntuisi olevan oman työnatajan joustavuus/suhtautuminen asiaan ja erinomaiset mahdollisuudet etätyöhön verrattuna puolisoiden etätyömahdollisuuksiin.
Kotipäivä on harvoin muuta kuin etäpäivä. Näen ongelmana ettei nämä etäpäivät (sairaan lapsen hoitopäivät) näy tilastoissa.
Tämä voi hyvin pitää paikkansa. Muistan lukeneeni jostain että miehet pitävät hoitovapaatakin "näkymättöminä".
PoistaEn malta olla kysymättä: miksi yhteiskunnan pitää maksaa sairaan lapsen hoito? Miksi ei vanhempien?
VastaaPoistaMiksi sulle pitää maksaa sairauslomalla palkkaa? Samasta syystä. Kaikkihan ei tietysti sairaslomapalkkojakaan kannata, niin kuin ei palkallisia kesälomia tai muita hömpötyksiäkään.
PoistaOlen kyllä, että tämä on eri asia. Olenhan työntekijä, enkä työntekijän lapsi. Lapsiahan saattaa olla vaikka kuinka monta. Eikä voida lähteä siitä, että työnantaja takaa etuudet myös työntekijän sukulaisille.
PoistaVälillä (joidenkin) vanhempien vaatimuslista tuntuu loputtomalta, halutaan, että yhteiskunta, työnantaja ja kaikki muut osallistuvat lasten aiheuttamiin kuluihin, kasvatukseen, ja muuhun olemiseen ja unohdetaan jo terveydenhuolto, päivähoito, koulutus (suurimpia kulueriä mainitakseni). Varmasti on niin, että vanhemmat tekevät suuren palveluksen lisääntymällä, eikä yhteikunta muuten toimi, mutta jotain rajaa. Jotain voi itsekin maksaa, lapsethan kuitenkin hankitaan (yleensä) omaksi iloksi.
Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että todistus on hyvä ja työnantajalle pitää olla mahdollisuus tarkistaa, että molemmat vanhemmat eivät ole kotona hoitamassa sairasta lasta. Sairaan lapsen hoidosta aiheutuvat kulut myös pienevät kaikille, kun vain toinen vanhempi on kotona.
Tuollainen kyttääminen on varma tapa huolehtia siitä, etta työntekijän työmotivaatio ja sitä myöten työteho laskee. Joissakin töissä se ei ole mikään ongelma (on sama, istuuko kassa paikallaan hyväntuulisena vai täysin kettuuntuneena, kunhan saaa puristettua tekohymyn asiakkaille), mutta ajattelua vaativassa asiantuntijatyössä tuo on aivan tuhoisaa.
PoistaÄlä huoli anonyymi, kyllä sitä vanhemmillekin jää maksettavaa... ;)
PoistaLähinnä kai tässä on kyse siitä, että onko reilua, että useimmiten äidin työnantaja joutuu maksamaan lapsista aiheutuvia kuluja vaikka harvemmin ne lapset pelkästään äidin on...
"Olen kyllä, että tämä on eri asia. Olenhan työntekijä, enkä työntekijän lapsi. Lapsiahan saattaa olla vaikka kuinka monta. Eikä voida lähteä siitä, että työnantaja takaa etuudet myös työntekijän sukulaisille."
PoistaLapsissa on se ero että toisin kuin vaikkapa työntekijä veljen sairastuessa jonkun on todennäköisesti oltava valvomassa sairastajaa ja vanhempien katsotaan olevan yleensä tämä ensisijaisen vastuullinen taho. Eikä sille lapselle kukaan mitään maksa, työntekijän tulonmenetyksien korvaamisesta tässä on kyse ja niin kauan kun katsotaan lasten olevan vanhempiensa vastuulla on sairas lapsi ihan perusteltu syy olla estynyt tekemästä töitään.
Toki jos on motivoitunut työntekijä ja vahvat turvaverkot niin saattaahan sitä räkänokkaa kaitsea myös isovanhemmat tai joku muu. Uskon että näin tapahtuu jopa melko usein, ei se sairaan lapsen kanssa kotona oleminen pääsääntöisesti mitään erityisen hauskaa puuhaa kuitenkaan ole ja samalla lailla ne tekemättömät työt sieltä myöhemmin vastaan tulevat kuin omienkin sairasteluiden kanssa. Uskaltaisin arvella että suurin osa töissäkäyvistä mielummin menisi sinne töihin kuin jäisi kipeän lapsen kanssa kotiin. Jotkut kovapalkkaisemmat alat tarjoavat maksetun hoitajan lapsen sairastuessa ihan työsuhde-etuna, helpommin jaettavissa tai korvattavissa töissä tälläistä mallia harvemmin edes yritetään ehdottaa.
Mielenkiintoinen kysymys tästä aiheesta on myös se että minkä ikäisenä ja miten pitkäksi aikaa kipeän lapsen voi jättää yksin? Lain kirjain vetää jonkinlaisen haamurajan lasten keskenään jättämisessä 12 ikävuoteen, mutta muistaakseni hesarin artikkelissa poliisi sanoi että käytännössä mahdolliset heitteellejätöt tutkitaan aina tapauskohtaisesti koska lapsen taustasta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista riippuen sopiva ikä on melko mahdotonta määrittää. Fyysisesti yksinhän leijonanosa lapsista on iltapäivät jo tokalta luokalta alkaen.
Kyseessähän ei ole sairaan lapen hoito vaan sairaan lapsen hoidon järjestäminen. Metallin työehtosopimuksesta: "Poissaolon kesto voi olla 1, 2, 3 tai 4 työpäivää kerrallaan. Poissaolo on välttämätöntä ainoastaan niin kauan, kun lapsen hoito on saatu järjestettyä."
PoistaKäytännössä toki (vanhemmilla) on oletus, että lapsi paranee parissa päivässä ja aika on lapsen hoitamista.
Anonyymi, kysyit, miksi yhteiskunnan pitää maksaa, eikä että miksi työnantajan. Kirjoituksessahan on kyse siitä, että kustannukset kasautuvat naisvaltaisten alojen työnantajille ja naisille. Siksi olisi hyvä, että yhteiskunta tasaisi tätä.
PoistaNiin, Suomessahan on pohjoismaisen hyvinvointimallin mukaisesti järjestetty sairaiden hoito siten, että se hoidetaan veroja keräämällä yhteiskunnan toimesta. Yhteiskunta hoitaa sairaiden aikuisten hoidon ja luonnollisesti myös sairaiden lasten hoidon. Siltä osin kuin he lääketieteellistä hoitoa tarvitsevat.
PoistaMutta jos oli tarkoitus kysyä siitä miksi vanhemmat eivät kustannuksellaan hanki hoitoapua sairaiden lastensa hoitamiseksi kotona, kun lapsia ei voi viedä päiväkotiin, niin olen seuraavaa mieltä:
1. vaikka jäisin sairaan lapsen kanssa kotiin, teen silti työni (illalla / yöllä / seuraavan viikon ylitöinä). Sama juttu jos olen itse sairaslomalla. Ei minulle mitään sijaista palkata. Tekemättömät hommat kiritään sitten ihan itse taas ajan tasalle. Eli enpä nyt varsinaisesti tiedä mikä se todellinen menetys työnantajalleni on jos joskus jään sairaan lapsen kanssa kotiin.
2. Nimeäpä minulle palvelu mistä saan puolen tunnin varoitusajalla hoitajan kotiin aamulla klo: 7. Jo elävän elämän realiteettien vuoksi muuta vaihtoehtoa ei aina yksinkertaisesti ole kuin vanhemman jäädä kotiin sen sairaan lapsen kanssa.
3. Olen kuullut, että jengi jää myös pois töistä kun koira, kissa tai marsu on kipeä. Tai on sairaslomalla viikon, kun se koira, kissa tai marsu kuoli. Jos ja kun tämä on mahdollista, niin sairaan lapsen hoitamisesta kotona ei pitäisi edes joutua keskustelemaan.
Nämä koirajutut ovat samaa tasoa kuin se, että vanhemmat lähtevät kesällä kahdestaan lomamatkalle ja jättävät lapsen päiväkotiin. Eli ei ole yleistä ja vie keskustelun väärille urille.
PoistaMiten sairaan lapsen hoito pitäisi hoitaa silloin kun etätyö tai lähellä asuva mummo eivät ole vaihtoehtoina? Nythän yksi ongelma on se, että vanhemmat vievät puolikuntoisen lapsen päiväkotiin joko pakosta (varsinkin määräaikaisessa työsuhteessa jatkuvat poissaolot voidaan nähdä huonona, vaikka niille olisi selkeä syy) tai sitten vain eivät halua jäädä kotiin vaan tekevät mieluummin töitä. Puolikuntoisen lapsen toipuminen viivästyy ja pahimmassa tapauksessa tämä tartuttaa myös muita lapsia.
Minusta hyvä ratkaisu voisi olla MLL- tyylinen "hoitajapankki", josta voisi pikaisella varoitusajalla yrittää saada hoitajaa kotiin ja yhteiskunta voisi esim. tukea palkkakustannuksissa. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, joten luulisin että työntekijöiden saaminen ei olisi ongelma. Toki tämä ei koko ongelmaa ratkaise, mutta ei ole tarkoituskaan.
Tämä pitäisi kylläkin saada hyvin kevyellä byrokratialla ja nykyään sellainen tuntuu olevan mahdottomuus. ;)
Mä edelleenkin tuon tähän sitä tasa-arvonäkökulmaa (jos ja kun yhteiskunta pyörii työnteolla), mitä päiväkoditkin edustavat: jos kukaan ei hoitaisi terveitä lapsia, työpanos vähintäänkin puolittuisi. Sekä työnantajien että työntekijöiden etu olisi samat ehdot molemmille sukupuolille. Tämä toteutuu helpoiten yhteisistä varoista.
PoistaMeillä kumpikin saa palkan eikä ihmeempiä todistuksia vaadita, joten varsin tasan poissaolot menee - vähän sen hetkisistä hommista riippuen. Meillä lapset sairastaa kyllä todella vähän. En ole ikinä ollut sellaisessa työpaikassa, missä olisi vaadittu lääkärintodistusta tms. lappua, mutta aika hurjalta kuulostaa - ja kuormittaa kyllä terveyskeskusta täysin turhaan, jos lapsen kuumeen takia haetaan lappua!
VastaaPoistaMinä jouduin aikaisemmin hakemaan lapun neuvolasta ja sen sai ihan puhelinsoitolla. Terkka kirjoitti lapun ehtiessään ja se löytyi tuulikaapista lokerosta.
PoistaMeillä on hoidettu tää silleen kätevästi että sairastan samaan aikaan lasten kanssa. Nimim. Se prkln kahden viikon kuumejakso sekä itsellä että lapsilla. En kyl tiedä miten toi kaksi viikkoa ois ees hanskattu jos oltais oltu miehen kans terveitä.
VastaaPoistaMut totta puhuen. Mä en ees tiedä mitä mun tes sanoo näistä. Oon ollut tasan kaksi kertaa päivän poissa töistä lapsen sairauden takia. Mun on helpompi olla pois töistä kuin miehen koska etätyöt jne. Aika hyvin sitä pystyy työnsä hanskaamaan vaikka kotona on se pieni potilas telkkaria tuijottamassa.
Munkin on periaatteessa helpompi olla kotona mutta silti mä vaadin tasajakoa. Mä en kestä ajatusta että hoitaisin aina yhteisen lapsemme sairasjaksot. Mut joo, telkkarillahan se päivä onneksi nykyään hoituu, joten aika hyvin pystyy töihin.
PoistaTässä systeemissä on todellakin selkeä puute ja virhe. Minä voin olla palkallisena sairaan lapsen kanssa kotona ja 3 ekaa päivää ilman lääkärintodistusta. Mies puolestaan tarvitsee lääkärintodistuksen jo ekasta päivästä. Tämä ärsyttää meitä molempia, kun yritetään jakaa poissaolot mahdollisimman tasan tilanteen mukaan. Todella kiero järjestelmä, kun meidän tapauksessa ohjaa äitiä kotiin (vaikka olenkin perinteisesti miesvaltaisella alalla), ja isän on toisaalta pakko käyttää selkeästi perusflunssainen lapsi "turhaan" lääkärissä, jotta saa lääkärintodistuksen, jos satun vaikka itse olemaan matkoilla lapsen sairastuessa. Onneksi on hyväkuntoinen, lähellä asuva eläkeläismummo apuna tiukimmissa tilanteissa.
VastaaPoistaSama juttu meillä, ja ärsyttää minua suunnattomasti. Mies saa kyllä itse olla sairaana kolme päivää pois ilman lääkärintodistusta, mutta lapsen sairastaessa tarvitaan lääkärintodistus heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Lähinnä säälistä lasta kohtaan häntä harvemmin kärrätään sairaana lääkäriin, ellei taudinkuva sitä vaadi. Käytännössä mies on siis hoitamassa lapsia silloin kun on korvatulehdus tai muu muutenkin lääkäriä vaativa tauti. Itse hoidan sitten ne perusflunssat.
PoistaNäin 3kk sairastaneena. Tauti alkoi tällä viikolla jo neljännen kerran uudestaan. Voisi joku Kelan raha olla jo paikallaan. Oma työnantajani maksaa 3 ensimmäistä päivää ja miehellä yhden. Ikinä ei olla kipeinä paitsi nyt tämä joku ihme virus ei lopu ollenkaan..
VastaaPoistaApua. O_o Tollanen jakso on *yleensä* aika poikkeuksellinen, mutta tohon pitäisi kyllä jo saada jotain apua.
PoistaMeillä on tämä touhu vasta edessä, mutta puhuttu on että jaetaan mahdollisimman hyvin tasan kuten vanhempainvapaatkin. Miehen miesvaltaisen alan tes vaatii toisen vanhemman työnantajalta todistuksen siitä, miksei tämä toinen vanhempi voinut olla hoitamassa kotona. Mielenkiinnolla siis luin, että myös jollain kommentoijalla oli tällainen, olen vähän miettinyt onko se vain miesvaltaisten alojen "etuoikeus" moista vaatia. Mutta ei siinä mitään, minä saan taatusti työpaikaltani sellaisen paperin täynnä virallisia leimoja ja kaupunginjohtajan allekirjoituksella, että uskotaan. ;) Meidän molempien työnantajat ovat isoja toimijoita, joten niillä on kantokykyä kyllä ja myös halu palkata perheellisiä tai - herra paratkoon - peräti kolmeakymmentä lähentyviä naisia. Mutta pienten työnantajien vuoksi näidenkin kustannusten jakaminen laajemmin olisi ehdottoman järkevää, muutoin minä en ainakaan palkkaisi esim. viiden työntekijän firmaan ketään alle 45-vuotiasta.
VastaaPoistaKiinnostava tosiaan tämä vaatimus siitä toisen vanhemman hoitokykenemättömyydestä. Käykö syyksi se, että on ollut jo päivän hoitamassa? :D
PoistaMitenkäs tämä muuten, kun jostain olen kuullut että oikeasti se lakisääteinen vapaa on "hoidon järjestämiseksi" -> ei niitä varmaan silloin saisi ketjuttaa että molemmat pitävät kaikki vapaansa? Mutta olen siis tuo ylempi anonyymi niin en vielä ole selvittänyt onko tämä totta.
PoistaMies joutui joskus selostamaan, miksei vaimo hoitanut ja selitykseksi kelpasi ihan, että koska hän oli töissä. Tällä kai haetaan sitä, ettei kukaan jää sairasta lasta hoitamaan, jos puolison on hoitovapaalla, tms. Jossain naisvaltaisen alan tessissä on syyksi kirjattu, että tällä selvitysvelvollisuudella edistetään tasa-arvoa: kannustetaan isät jäämään kotiin.
PoistaTerveisiä vaan Keski-Euroopasta: täällä sairasvakuutuskassa kyllä korvaa - ruhtinaalliset kaksi päivää vuodessa per lapsi. Lääkärintodistus tarvitaan luonnollisesti heti ensimmäisestä päivästä. Onneksi mies pystyy tekemään jonkun verran etätöitä ja itselläni on sen verran rauhallinen työhuone, että puolikuntoinen ekaluokkalainen voi täällä viettää puoli päivää piirtelemässä tai lukemassa. Mutta ajatus kuumeettomasta päivästä kotona taudin jälkeen on täällä silkka vitsi.
VastaaPoistaKiitos, muun maailman näkökulma on aina avartava!
PoistaSamaa voin sanoa Turkista, varsinkin monilla yksityisen sektorin työpaikoilla on turha haaveilla useamman paivan poissaoloista lapsen sairastelun vuoksi, sita varten on sukulaiset ja maksulliset hoitajat. Jousto tulee työnantajan mukaan mutta ei sita monessa paikassa hyvalla katsota. Meilla mies tekee kevaaseen asti iltatöita eli on paivat kotona, ma teen etatöita joten nailla mennaan.
VastaaPoistaMinusta kolme päivää sairaan lapsen kanssa palkallisena on kyllä ihan luksusta. Pitää koputtaa puuta ja olla onnellinen, että oma ekaluokkalainen on sairastanut yleensäkin tosi vähän. Totaaliyksinhuoltajana ei tarvitse keskustella kuka jää kotiin, kun se joku on aina minä. Useinmiten sairas lapsi nukkuu pitkiä pätkiä ja kiitos loistavan etätyösysteemin töitä pystyy tekemään myös lapsen sairaspäivinä, ettei jää pahasti rästejä. Onnea on tietysti myös lähellä asuva anoppi, joka ei kokopäiväisesti pysty tulemaan, mutta tulee jos on esim. muutaman tunnin palaveri sovittuna. Meidän organisaatiossa myös miehet jäävät hoitamaan sairaita lapsiaan.
VastaaPoistaMun työpaikka ei noudata mitään työehtosopimusta, mutta saan yhdestä sairaan lapsen hoitopäivästä palkkaa. Miehen työehtosopimuksen mukaan saa 3 päivästä palkkaa. Meillä siis eka päivän on se, joka paremmin töiltään pystyy ja sen jälkeen mies (tai minä käytän sen yhden päiväni, jos on miehen töiden takia pakko). Tämä järjestely sopii mulle paremmin kuin hyvin, kun oon kuitenkin vuosi tolkulla saanut lasten kanssa kotona kököttää.
VastaaPoistaTässäkin keskustelussa käy hyvin ilmi se, että oletus on, että jompikumpi _vanhemmista_ on se joka jää hoitamaan lasta. Kuten yksi kommentoi tuolla ylempänä, palkallinen vapaa on oikeasti/yleensä tarkoitettu lapsen hoidon järjestämiseksi. Eli esim. maksullinen ammattihoitaja MLL:sta.
VastaaPoistaMuistan, miten takavuosina kerran lähdin työmatkalle aamuneljältä ajamaan ehtiäkseni tärkeään palaveriin klo 9:ksi. 8.50 selvisi, että avainhenkilö (mies), jota menin tapaamaan, oli jäänyt kotiin hoitamaan sairasta lasta. Ei ihan riittänyt ymmärrys sillä kertaa. Siksi, nyt kun itsellä on lapsia, yritän järjestää ulkopuolisen hoitajan, jos poissaoloni vaikuttaisi usean ihmisen töihin tai esim. lykkäisi projektipalaveria usealla viikolla eteenpäin. Silloin kun tällaista tilannetta ei ole, jään mielelläni itse hoitamaan.
Lapsen ikä toki vaikuttaa asiaan, mutta mun mielestä pienen, sairaan lapsen ensisijainen hoitaja on oma vanhempi, eikä kukaan vieras, vaikkakin kuinka ammattihoitaja. Sitä paitsi MLL:nkään tuntihinnoilla ei normaali palkansaaja kovin moneksi päiväksi hoitajaa palkkaa, etenkään, jos perheessä on niitä palkansaajia vain yksi.
Poista-NiinaS
Meillä täällä korvauksen maksaa paikallinen kela. Korvausta voi hakea tunneittain tai päivittäin, jolloin vanhemmat voi olla töissä ja kotona vaikka osan päivästä. Korkeintaan viikon sairaudesta ei todistuksia tarvi ja yleensähän viikon sairastamisen jälkeen on jo syytäkin mennä lääkäriin. Miten se lääkärintodistus siellä siis hommataan? Roudataanko oksennustautinen lääkäriin vai soitetaan?
VastaaPoistaVanhempainvapaiden kustannuksetkin jakautuu täällä kaikkien työnantajien kesken lapsellisuudesta tai lapsettomuudesta riippumatta. Ongelmiakin riittää monella saralla, mutta perheellisillä moni asia on hyvin. Arvostan esimerkiksi sitä, että vaikka lapseni on jo koulussa, voin aloittaa lyhennetyn työajan ja käyttää päivittäin 1-2 tuntia palkallista vanhempainvapaata. Mieheni oli juuri pari viikkoa palkallisella vanhempainvapaalla samaisen ekaluokkalaisen joululoman ajan. Samalla systeemillä hoidetaan keväällä viikon talvi- ja pääsiäislomat.
Tässä pieni katsaus tämän yhteiskunnan hyviin systeemeihin. Huonojakin riittää vaikka kuinka. Arvaatko missä ollaan? ;)
T: Kaisla
Pistit pahan! Ruotsissa on ainakin tuollainen pitkä ja joustava vanhempainvapaan systeemi. Mutta tuo kelakorvattavuus... Sittenkin Islanti?
PoistaTerveisiä länsinaapurista! Monilta osin tämä yhteiskunta on läpimätä ja sen näkee erittäin konkreettisesti täällä mamulähiössä asuessa. Suomalainen mamukin arvostaa silti näitä lapsiperheen elämää helpottavia järjestelyitä.
VastaaPoistaT: Kaisla
Aiempia kommentteja en lukenut että onko muilla samoja kokemuksia, mutta tää on mun ihan lempi referenssi:
VastaaPoistaMun mies jäi kotiin hoitamaan meidän ensimmäistä lasta joka oli silloin lienee kahden vanha. Hänen palkanlaskijansa halusi todisteen, että vaimo on todellakin silloin töissä. Mulla meinasi verisuoni katketa päästä hyvä etten soittanut sinne. Olisin sen todellakin tehnyt ellei mieheni olisi kieltäytynyt antamasta numeroa.
Toimitin kellokorttitositteen sinne ja sen jälkeen ei ole kukaan kysynyt mitään koskaan uudestaa. Todettakoon, että tuosta on aikaa 13 vuotta joten masilmakin on varmaan muuttunut.
Toisen lapsen kohdalla kun mies jäi kotiin siinä vaiheessa kun muksu oli 4 kk kukaan ei tohtinut sanoa mitään.
Onneksi lapset ovat olleet terveinä viimeiset vuodet. Mulla tulee yli 100 matkapäivää vuodessa joten sen kyllä tietää miten pahasti pakka menee jos joku sairastuu.
T.Päkkänä
En tiedä kuinka yleisesti tämä vaikuttaa, mutta meillä oli ennen tilanne, että yleensä mies oli jo lähtenyt töihin ennen kuin oli mahdollista huomata kotiin jäämisen tarve. Eli ekan päivän olin yleensä minä. Ellei anoppi asuisi lähistöllä hätävarana, olis ollut pakko mun olla se kolme päivää mikä on mahdollista siltä varalta että tauti pitkittyy. Mieskin saa olla kolme päivää, mutta näitä ei voi jakaa limittäin, vaan ne kolme on pidettävä putkeen, jos koko ajan on kyse samasta lapsesta. Sitten jos toinen sairastuu voi taas vaihtaa vuoroa... Oman hankaluutensa aiheutti myös se, että epäsäännöllistä työaikaa tekevän miehen vapaapäivät keskellä viikkoa katkaisivat hoitokuvion. Eli jos itse olin ollut ekan päivän kotona, sitten miehellä vapaapäivä, niin sen jälkeen ei voinut valita kumman olisi järkevämpää jäädä kotiin, vaan se oli sitten miehen huki, koska en enää katkon jälkeen voinut jatkaa saman lapsen hoitoa.
VastaaPoistaSumma summarum, olisi erittäin kätevää jos tämä hoidettaisiin jotenkin yhteisistä varoista ja kaikille samalla tavalla. Ja niin, että perheet voisivat oman mielensä mukaan jakaa ne päivät. Jotkut kannattavat tasajakoa, jotkut haluavat jakaa ne kunkin päivän työtehtävien perusteella, joku haluaisi olla joka toinen päivä vuorotellen jottei kummallekaan tule pitkää poissaoloa. Mutta nykyisessä tes-viidakossa vuorojako ei ole mahdollista ja muutenkin pitää selvittää tosi tarkkaan ne säännöt, että selviytyy sairasjaksoista. Vaikka kuinka olisi tarkoitettu sairaan lapsen hoidon järjestämiseen, niin sairaan lapsen hoitamiseenhan sitä käytetään.