Valkolakattu tammiparketti onnistui

Palaan remppa-asioihin! Hima alkaa pikkuhiljaa näyttää himalta eikä työkalu- ja laatikkovarastolta, joten muutama sisustuspostaus tähän väliin. Otan ensimmäisenä käsittelyyn lattian.

Lattia oli yksi päänvaivaa aiheuttaneista valinnoista. Olohuoneessa ja ruokailutilassa sekä kahdessa makuuhuoneessa oli paksu, hieno tammiparketti 60-luvulta. Parketin kunto oli periaatteessa hyvä, mutta väri oli kellastunut ja tummunut ja joissain kohdissa sauvojen välissä oli rakoja.

Lisäksi halusin maalata yhden seinän turkoosiksi, joka tulisi paremmin esiin, jos lattia olisi vähän vaaleampi. Valkolakkaus siis kiinnosti.

Lähtötilanne oli tämä: 60-luvulla asennettu parketti, jota tuskin oli koskaan hiottu.
Kunto oli pääosin hyvä, muutamia halkeamia löyty.

Parkettimies oli kuitenkin epäileväinen. Hän ei ollut erityisen ihastunut valkolakkaustrendiin, sillä lopputuloksesta olisi vaikea saada tasaista. Suurimpana ongelmana hän piti sitä, että joihinkin kohtiin jäisi "harjan" jäljet. Sovimme pohtivamme asiaa uudelleen hionnan jälkeen.

Jo hionta muutti sävyä huomattavasti vaaleampaan suuntaan, mutta lakka kostuttaisi puun ja tummentaisi sävyä uudestaan. Sovimme, että hän vetää yhden kerroksen valkolakkaa ja katsomme, mitä siitä seuraa.

Siitä seurasi tämä.

Makuuhuoneen lattia luonnon valossa

Harjan jälkiä läheltä.

Yksi sävykerros riitti toivomaani vaalennukseen. Huoneista tuli aivan mahtavan avaria! Pieniä epätasaisuuksia tosiaan jäi, mutta ei häiritsevästi. Puun pinta on muutenkin elävä ja lattiaa harvoin tulee tuijotettua puolen metrin päästä (paitsi jos on kersa, mutta ne eivät maindaa).

Lattia keinovalossa.

Olen siis tyytyväinen! Arvokas, vanha lattia on edelleen arvokas, mutta pienellä puuteroinnilla vähän modernimpi. Tällä seuraavat 60 vuotta.