Patjapäivä on lanseerattu, jotta lapset pysyvät omissa sängyissään loppuviikon. Kompromissi.
Tajusin, että en ole tämän öisen naamaanpotkimisproblematiikan kanssa juuri painiskellut, muutamaa satunnaista hotelliyötä lukuunottamatta. Meidän taloutemme ipanat nukkuvat omissa sängyissään, aamun asti. Olemmeko ihan friikkejä?
Esikoisen kanssa yritin kuuliaisesti pitää ihokontaktia 24/7, mutta kuusi viikkoa valvottuani päätin, että nyt saa riittää. Kuopusta en edes yrittänyt ottaa viereen samalle patjalle, vaan hän nukkui vieressäni omassa kopassaan ensimmäisen vuoden. Sitten tyyppi siirtyi omaan huoneeseensa.
Voin tehdä kompromisseja melkein missä muussa asiassa tahansa paitsi nukkumisessa.
En yksinkertaisesti pysty nukkumaan kenenkään kanssa kylki kyljessä. Nukunkin parhaiten yksin, pimeässä, hiljaisessa ja viileässä huoneessa. Unifanatismini on siinä mittaluokassa, että harkitsen tarkkaan, lähdenkö mökkireissuille, jos en tiedä, millaiset patjat vieraille on tarjolla, ja joudunko jakamaan nukkumatilan esimerkiksi kuorsaavan henkilön kanssa. Missään tapauksessa en nuku teltassa, retkipatjalla tai riippukeinussa. Jyrkkä ei.
Tuleeko sitten ipanoista jotenkin kiintymysongelmaisia ja tunnevammaisia, kun pidän sänkyni tiukasti yksityisalueena?
Kersat eivät ainakaan näin subjektiivisesti arvioituna näytä kovin psykoottisilta.
Kun kysyin Skidiltä, miksi hän ei ikinä tule yöllä viereen (unissakävelyt eivät suuntaudu meidän makuuhuoneeseemme), hän totesi, että ei pelota. Snadi taas nukahtaa viidessä sekunnissa ja nukkuu kuin tukki aamuun asti. Oletettavasti sitäkään ei pelota.
Perhe-elämä(kin) on erilaisten mieltymysten, persoonien ja reunaehtojen sillisalaatti. Friikkejä ollaan kaikki tyynni.
Hallelujah! Meidän perheessä taitaa olla sänkyni on linnani ihan jokaisella perheenjäsenellä. Mun oma punkka = MUN punkka = parhaimmat unet
VastaaPoistaFriikeistä puheenollen. Mies raahaa myös jokaiselle hotellilomalle mukaan oman tyynyn. Minä taas villasukat, sillä kylmillä varpailla ei voi nukkua. Muuten voi olla vaikka alasti. Friikkejä ollaan kaikki tyyni...
T:Päkkänä
Heh, minä taas yritin esikoista itsepintaisesti nukuttaa omaan sänkyynsä. Luovutin, kun esikoinen oli kahdeksankuinen ja oli aika palata töihin. Kuopustakin varten koottiin pinnasänky, mutta sitä käytettiin vain pyyhkeiden kuivaamiseen.
VastaaPoistaMä olen alusta asti nukuttanut lapsen omaan pinnasänkyyn, joka oli aluksi meidän sängyn vieressä, mutta vuoden ikäisenä siirryttiin sitten omaan huoneeseen ja "isojen" lasten sänkyyn. Parivuotiaana tyttö alkoi ilmeisesti pelätä pimeää, kun ei halunnut millään jäädä nukkumaan. Ratkaistiin onglema yölampulla, jonka jompikumpi vanhemmista käy sitten lapsen nukahdettua sammuttamassa. Onnellisia ollaan, että ollaan näinkin hyvin nukkuva lapsi saatu :)
VastaaPoistaMeillä lapsi nukkui vieressä (ekasta yöheräämisestä asti) 6vk ikään asti, se oli kamalaa (mutta en toisaalta osannut/jaksanut nukuttaa lasta yöllä omaan sänkyyn). Tuon jälkeen se sai nukkua pinnasängyssä mun vieressä (niin monena yönä valvottiin mies ja minä kun vauva kälisi ja potkiskeli tyytyväisenä hereillä öisin tuntikaupalla, se oli kamalaa). Kun lapsi oli 6kk, raahattiin meidän sängyt toiseen huoneeseen (ts. lapsi sai makkarin omakseen) ja sen jälkeen kaikki nukuttiin paremmin (myös lapsi joka ei enää heräillyt öisin meidän kyljen kääntelyihin...siis vieressä ajaa ambulansseja ja muita hälytysajoneuvoja ja ratikoita, mutta se on ne pienet natinat kun lapsen herätti). Välillä kun on yöheräilyjä syystä tai toisesta tulee kokeiltua ottaa lapsi viereen (tai hotellissa)...huono idea, silloin ei nuku kukaan. Ei edes lapsi. Matkoilla onkin (oman tyynyn lisäksi) kriteerinä että lapsen pitää saada oma huone nukkumiseen, vähän rajoittaa. Mutta joo, oma sänky paras sänky (mies saa olla vieressä, mutta erilliset patjat ettei toisen kyljen kääntymiseen herää, oli ihan kamalaa nuorena ja rakastuneena koittaa nukahtaa 120cm joustinpatjalla).
VastaaPoistaJoo, sama - matkoilla lapselle on oltava oma huone! Muu ei kertakaikkiaan onnistu. On tehty petejä laivanhytin vessaan ja vaatehuoneeseen, mutta näin taataan kaikkien nukkuminen :D
PoistaVoi kamala! Miten se ikinä pärjää intissä, kun on monta sälliä samassa huoneessa???
PoistaInttiinhän ei edes poikien ole pakko mennä.
Poistat. Ano klo 10.17 yltä, jonka sivarimies ei varmasti toivo tyttönsä menevän armeijaan :)
OMG - perhepetiläisethän ne sitten vasta kusessa ovatkin, kun kutsuntalappu kolahtaa postiluukusta!
PoistaToinen ääripää täällä päivää... Meidän 8 vuotias nukkuu melkein joka yö meidän välissä :(
VastaaPoistaNukkui tosi hyvin omassa sängyssä 2 vuotiaaksi asti - kunnes muutettiin.
Lapsella on tosi vilkas mielikuvitus ja isoveljet jotka ei tilannetta paranna zombie-jutuillaan ja räiskintäpelejä pelaamalla ( niitähän katsotaan vaikka salaa ovenraosta ).
Sitä pelottaa omassa huoneessaan ja erinäisten huutojen ja paniikkihyperventilaatioiltojen jälkeen päätettiin että nyt riitti rääkkäys. Suostun toistaiseksi perhepetiin ja toivon hartaasti että ipana saa turvallisuustankkausta yliannostuksen ja siirtyy ennen yläastetta omaan sänkyyn... Omat unenlahjat sallii järjestelyn, mies tosin on viettänyt erinäisiä öitä sohvalla :P
Teidän typykät tuntuu muutenkin olevan reippaita kaikinpuolin, sopii kuvioon että öisin ei draamailla vaan nukutaan omassa punkassa :)
Meillä on uusperhe, ja miehen pian 11v poika muutti kesällä äidin luota meidän kanssa asumaan. Pelkojen vuoksi poika oli äidin luona nukkunut patjalla äidin sängyn vieressä. Unikoulutettiin poika nukkumaan omassa sängyssä, ensin isä oli pojan huoneessa kunnes nukahti. Sen jälkeen yritti nukahtaa ilman isän läsnäoloa ja hyvin se sujuikin. Alun vääntö oli kaikista hankalinta, mutta palkittiin aina onnistuneista suorituksista ja helposti homma lopulta kävi :).
PoistaIhana kuulla onnistumisesta :)
PoistaMeilläkin on tehty sitä että minä istun sängyn vieressä ja luen kunnes nukahtaa. Näin nukkuukin max tunnin ja jos heräämisen aikana ei ole heti sängyn vieressä rauhoittelemassa niin ei nukahda uudestaan. Jos pään saa heti takaisin tyynyyn niin tsägällä nukkuu muutaman tunnin lisää.
Jos päässä on pienikin pelko kun menee nukkumaan niin pahimmassa tapauksessa lietsoo itsensä ihan paniikkiin. Koko rumba on vaan niin työlästä että palataan tähän uudestaan jossain vaiheessa. Lapsi sai oman huoneen vuosi sitten ja käytännössä koko vuosi on ollut tätä showta.
Jännä on ollut huomata että nyt tokan luokan alkaessa ei pelkää enää lainkaan olla yksin kotona kun viime vuonna piti aamuisin harva se päivä soittaa mummia apuun kun itse oli jo töissä. Muutos on todella suuri ja tää valaakin toivoa että nää nukkumisongelmatkin ratkeavat aikanaan. Pääasia että saadaan nukuttua :)
Täytyy kyllä sanoa, että sulla on käynyt lasten nukkumisrytmien ja -tapojen kanssa tuuri. Oman kaveripiirin otannalla on aika harvinaista että lapset nukkuu aamulla niin pitkään kuin teillä ja että eivät herää öisin. Oishan Se mukavaa jos lapsilla olisi sama unirytmi kuin vanhemmillaan. Meillä ei kyllä ole. Puoli seiskalta herätys ja aika usein öisinkin jompi kumpi herää ja tulee viereen. Kai sen lapsen vois omaankin sänkyyn palauttaa mut mä en vaan jaksa sitä yörallia vaan ennemmin sitten jaan patjani sitä tarvitseville huonojen loppu-unien uhallakin.
VastaaPoistaMeillä lapsi nukkuu omassa sängyssään - sen mitä nukkuu. Ikää kohta 3v ja vuoristorataa mennään. Varmasti ollaan tehty monta virhettä ja niistä nyt sitten edelleen maksellaan.
VastaaPoista"Ei pelota." Mahtavaa! Ootte todellakin tehneet jotain oikein. Teidän Skidi sais tulla pitämään mullekin unikoulua.
VastaaPoistaSitten ollaan friikkejä mekin. Meillä kaikki kolme lasta nukkuvat yönsä omissa sängyissään/huoneissaan (viereen saa tulla jos haluaa).
VastaaPoistaHyvä, että nukkuvat omissa sängyissään koska minä tarvitsen myös sen oman tilan ja sängyn jotta nukkumisesta tulee jotakin.
Onneksi myös jokainen lapsi on aamu-uninen, olisi kidutusta herätä vapaapäivinäkin klo.6-8 :D kun ei ole aamuihminen niin ei ole ja sellaiseksi ei ole minua edes lapset tai työt muuttaneet!
Ja olipas helpottavaa kuulla, että en ole ainoa joka miettii mökille tms. lähdöt nukkumajärjestelyjen kautta.
Olin varma, että meillähän on sitten perhepeti. Alkuun halusinkin nukkua vauva kyljessä kiinni, mutta hyvin nopeasti tilanne kävi ahdistavaksi. Nukkumisesta ei vaan tullut mitään! Alle 8-kuisena tyyppi meni omaan huoneeseen nukkumaan, kun ei edes samassa huoneessa nukkumisesta tullut mitään - pieni heräsi, jos joku käänsi kylkeä, minä taas, jos pikkuinen käänsi kylkeä. Tää on ehdottomasti paras ratkaisu meille! Reissussakin on saatava lapsi omaan rauhaan nukkumaan, koska jos ei onnistu, niin ei onnistu nukkuminen samassa tilassa. Ja siis omassa huoneessa tyyppi nukkuu hyvin!
VastaaPoistaTäällä nukutetaan adhd-lapsia 1-2h ilman päiväunia, nukkuvat 9-10h yössä...juoksevat pitkin käytäviä. T. kateellinen
VastaaPoistaLapset ovat totta tosiaan persoonia jo aivan pienenä. Meidän eka tyttö on noin puolivuotiaasta nukkunut mielummin itsekseen kuin jonkun vieressä. Kaksi nuorempaa tulevat mielellään viereen kun mies on matkoilla, vaikka toinen on jo 13 ja nuorempikin 8. Pääasia että perheessä nukutaan mahdollisimman hyvin.
VastaaPoistaKatja olet onnekas. Täällä myös yksi joka ei saa nukuttua jos joku kiehnää vieressä. Voihan tuska sitä kuumuutta ja ahtaudentunnetta. Meilläkin on "opetettu" lapset heti nukkumaan omassa sängyssä, on pidetty unikoulua, asennettu jos jonkinmoista yövaloa, on keskusteltu, harjoiteltu yhdessä pimeässä olemista, on lahjottu ja kiristettykin mutta se _vaan_ei kaikkien lasten kanssa mene niin. Harjoittelu jatkuu edelleen kahdeksan vuoden jälkeen. Ja ei ole montaa asiaa josta suutun niin paljon kuin se että hyvin nukkuvien lasten vanhemmat tulee neuvomaan mitä pitäisi tehdä ja latelemaan että ei ole normaalia jos lapsi ei heti syntymästään lähtien opi nukkumaan omassa sängyssä&huoneessa. Mut hei toi patjapäiväon hyvä keksintö, 8-vuotiaan (joka mulle itki juuri eräänä unettomana yönä että "miks te otatte kaikki kivat asiat multa pois, ei saa edes viereen tulla yöllä!") kanssa kyseinen kompromissi voisi ollakin jo ratkaisu.
VastaaPoistaMeidän 5v ei vieläkään yhtään haluaisi nukkua omassa sängyssä, enkä ole alkanut pakottamaan. Salaa kyllä toivon, että uusi tulokas suostuisi omaan koppaan sängyn viereen nukkumaan, mutta katsotaan. Olen itse todella huonouninen ja tarkka nukkumiskuvioistani. Siitä oli vaan pakko opetella pois kun sattui jatkuvaa läheisyyttä tarvitseva lapsi, koska itkettämään en ala nukkumisjärjestelyjen takia. Ajattelen ennemmin niin, että koska olen halunnut lapsen saada, täytyy mun vaan aikuisena kestää myös siihen liittyvää ajoittaista epämukavuutta. Mutta toki tykkäisin nukkua rauhassa! :)
VastaaPoistaMuiden perheiden nukkumisjärjestelyjä en arvostele, jokaisen on tehtävä niistä sellaiset että heille on hyvä.
Veikkaampa,että tottumuksella ja persoonalla on syynsä. Meillä kaksi tyystin eri tyyppiä, esikoinen on aina nukkunut kuin tukki.vauvana heräsi kerran yössä ja 6kk ikäisenä veteli läpi yön. Joskus on painajaiset tuoneet vieressä käymään, mutta muuten oma sänky on paras.ei myöskään herää mihinkään ääniin,kun nukkuu. No nuorempi onkin sitten ollut aina sylissä kyhnääjä ja kainalokaveri. Hyvät on unenlahjat, mutta 03-04 aikaan matka käy viereemme. Meidän unia se ei ole haitannut,muuten olisi varmasti unikoulut tempaistu. Mutta nyt kun koulu on alkanut, on tyyppikin ihan poikki ja nukkuu , kop-kop, omassa sängyssä läpi yön.ainoastaan hampaiden narskutus raikaa..
VastaaPoistaMeidän nelihenkinen perhe nukkuu kaikki samassa huoneessa ja melkein koko yön kaikki samassa 160cm leveessä parisängyssä ja hyvin nukutaan! :) Esikoinen nukkui vieressä n. 1v. asti, jolloin neuvolan painostuksesta aloitimme unikoulun, jonka tavoitteena oli opettaa ipana nukkumaan omaan sänkyyn omaan huoneeseen.. Kuukauden painajaismaisen unikoulun jälkeen neito päätti kiivetä pinnasängyn laidan yli ja tippui pää edellä onneksi patjalle ettei käynyt kuinkaan. Tämän jälkeen pinnasänky purettiin ja neidille ostettiin lasten sänky, joka sijoitettiin meidän sängyn viereen. Nykysin 4 vuotiaana nukahtaa hyvin omaan sänkyyn, mutta tulee joka yö meidän viereen.
VastaaPoistaKun kuopus reilu vuosi sitten syntyi, ei pinnasänkyä edes kasattu, vaan ensimmäisistä hetkistä lähtien nukkunut vieressä. Joskus jos oikein tiukkaa tekee, niin toinen vanhemmista kääntyy toisen lapsen kanssa toisin päin nukkumaan, niin johan taas mahtuu :) Meille tämä on paras ratkaisu (toista makkaria ei edes ole, eikä välttis tulekaan ihan heti..), mutta edelleen neuvolassa jaellaan jos jonkinmoista opusta uniongelmaisten vanhemmille...
Ihme neuvola. Mä oon aina avoimesti kertonut neuvolassa (neuvolakin on kertaalleen vaihtunut) että lapset tulee öisin viereen, ja meillä nukuttiin perhepedissä + sivuvaunu aika monta vuotta, ja neuvolan terkat vaan myhäili että no jos se teille sopii ja kaikki nukkuu niin mitäpä siihen sanomaan.
PoistaMeillä nukkuu kaikki kuin tukit jos nukutaan samassa huoneessa. Nyt kun lapset aloittaa yönsä omissa sängyissään omassa huoneessa niin yössä tulee ainakin yksi herätys kun kuopus kömpii väliin. Isosisko 7v ei ole tullut väliin pariin vuoteen joten luulenpa että pikkuvelikin lopettaa pikkuhiljaa. Nyt on jo muutama yö ollut tulematta. Mua ja miestä ei kyllä haittaa, oli miten oli, mutta laitettiinpa niille nyt tuo oma huone kun sellainen on tapana :D
Ai niin, ja vinkkinä siihen mahtumiseen - joskus ollaan oltu niin, että esikoinen on siellä jalkopäässä poikittain. Mä kun olen lyhyt, niin mun puolella sänkyä on jalkopäässä tilaa. Sitten sillä on jalat puoliksi rahin päällä, joka on meidän sängyn päädyssä. Näin siis niinä hyvin harvoina öinä kun hän vielä meidän sänkyyn tulee (koska painajainen).
PoistaJos teillä ei ole nukkumisen suhteen ongelmaa, niin oikea vastaus neuvolan "miten nukutte" -tiedusteluihin on, että oikein hyvin, kiitos vain kysymästä.
PoistaKun valitin esikoisen vauva-aikana katkonaisia öitä, sain vaikka kuinka ja paljon hyödyttömiksi osoittautuneita neuvoja. Kuopuksen kanssa yöt olivat paljon risaisempia, mutta kun en valittanut, ei nukkumisjärjestelyjämmekään kommentoitu.
Meillä muksu nukkuu tyytyväisesti omassa huoneessaan, eikä ole ikinä sieltä tullut viereen nukkumaan. Reissussa saatan joskus ottaa viereen, mutta se on ISO virhe. Ei malta sitten nukkua ollenkaan ja sitten valvotaan kaikki. Samassa huoneessa / hytissä menee kyllä reissulla hyvin, mutta ei _enää ikinä_ samaan sänkyyn! Onneksi muksu ei myöskään näe painajaisia, koska sitten tilanne voisi olla eri.
VastaaPoistaKiitokset loistavasta ideasta!! Tätä pitää testata. Molemmat (4 ja 2) tulevat joka yö viereen, lisäksi mies kuorsaa melkein joka yö -> meillä jaetaan nukkumavuoroja toiseen huoneeseen... tai jos yritetään kaikki samassa makkarissa niin viimeistään aamuyöstä yksi (=minä) hipsii toiseen huoneeseen. Ja molempia nukutettu alusta asti omissa sängyissä, keksivät vaan heti tulla viereen kun ymmärsivät että siitä sängystä pääsee itse pois. Ne yöt on juhlaa kun saa nukkua yksin hiljaisessa huoneessa!
VastaaPoistaTäällä lapsi nukkui ekat 6kk vieressä. Tissitakiaisen kanssa tää oli paras ja helpoin ratkaisu, mulle ja vauvalle. Uniongelmainen mies kärsi. 6kk jälkeen lapsi siirrettiin omaan sänkyynsä meidän sängyn viereen ja kaikkien uni parani ja mun tissitkin sai öisin levätä. Minä jäin kaipaamaan lasta viereeni, mutta lapsi rakastui omaan sänkyynsä niin, ettei saanut enää nukutuksi meidän välissä! Vuosikkaana siirrettiin omaan huoneeseen ja sitten vasta tiesin, mitä on kun kaikki nukkuvat oikeasti hyvin. Eikä lapsi edelleenkään halua viereen nukkumaan, vaikka kuinka välillä maanittelen ja yritän. Aamuisin tepastelee herättämään meitä ja hetken kellii vieressä, mutta muuten nukutaan omissa huoneissamme heräilemättä. Minä kaipaan lasta viereeni edelleen, mutta mies ja lapsi ovat tyytyväisiä näin. :)
VastaaPoistaMinä joskus kahden helpon lapsen äitinä ajattelin, että on kiinni vanhemmista, missä lapsi nukkuu. Että oma on moka, jos ei lasta saa omassa sängyssä viihtymään, mutta kolmas lapsi raotti hiukan toisenlaista näkökulmaa. Joko valvoimme molemmat, vaikka läpi yön, tai nukuimme huonosti vieretysten, lapsi koko ajan minua vähintään sormesta kiinni pitäen. Nykyään sentään jo tuo kolmonenkin nukkuu omassa sängyssään aamuun asti, mikä on suuuri helpotus, sillä minä olen kaltaisesti unifriikki joka kuljettaa aina vähintään oman tyynyn mukanaan vaikka menisi hotelliin, koska muuten voi olla koko yö pilalla.
VastaaPoistaMä uskon että jos ipana saa tarpeeksi huomiota, haleja ja sen sellaista sen ei tarvi kömpiä yöllä hakemaan ihokontaktia. Tosin onhan ihmisissä eroja
VastaaPoistaOn todella ^^ esim. mahakipuiset pikkutenavat, kuten edellä mainitsemani kolmantemme, haki kai lohtua hankalaan oloonsa vierestä, eikä siihen vaikuta päivän huomo, jota jokainen on saanut tasapuolisesti. Silti vain yksi neljästä on ollut yötakiainen.
PoistaHeh, mä taas oon ruvennut pikkuhiljaa ajatteleen toisinpäin. Meillä nimittäin varsinkin kuopusta (4v) halaillaan ja suukotellaan koko muun perheen toimesta "ihan liikaa" (toki isosiskoakin) ja tarhasta hakemisesta (klo 16) nukkumaanmenoon asti (klo 21) on vieressä, luetaan ja leikitään (tai lapset leikkii yhdessä). Silti tulee joka yö (ei omien puheittensa mukaan pelkää tai näe pahoja unia)... No, meitä ei onneksi häiritse vaan nukun jopa paremmin jos lapsi on koko yön vieressä, kuin että se kömpii keskellä yötä. Tosin joskus oon aamulla herännyt yllättyneenä että eipä se tullut tänä yönä, kunnes käännän pääni ja siinähän se tuhisee :D
PoistaNiin että oon siis miettinyt että pitääköhän sitä suukotella vähemmän että tottuu olemaan ilmankin :D
Karina oon ihan samaa ajatellut :D
PoistaMeidänkin 8-v poikaa ( kerronkin hänestä tuolla ylempänä ) halaillaan ja pussaillaan tosi paljon, kun on pienin perheessä :) Oon myös miettinyt että onko läheisyyden kaipuu yöllisten pelkojen lisäks osasyynä vieressä nukkumiseen - tykkääkö vaan niin paljon läheisyydestä ettei halua olla ilman yölläkään... Ja tulee mieleen kun tokaisi erään kerran kuinka epäreilua on että me nukutaan miehen kanssa samassa sängyssä ja lapset joutuu nukkumaan yksin :/
Minä luulen, että osa ihmisistä nyt vain tarvitsee enemmän läheisyyttä kun taas osa tarvitsee enemmän tilaa ympärilleen. Hyvällä tuurilla samaan perheeseen osuu tässä suhteessa samantyyppisiä ihmisiä.
PoistaMeillä kumpikin lapsi vietti ensimmäiset kuukautensa minun ja mieheni keskellä. Nyt 5v ja 7v nukkuvat omassa huoneessaan yöt heräämättä. Toki välillä on ollut patja-hässäköintiä meilläkin, mutta nyt yöt on rauhoitettu nukkumiselle. Ja kaikki omissa sängyissään :)
VastaaPoistaMeillä on myös hyvin omassa sängyssään nukkuva lapsi. On sen eteen tehty kyllä vauvast asti töitä, eli opetettu siihen, että oma sänky on turvallinen ja mukava paikka. Ihan vastasyntyneenä nukkui vieressä, tosin silloinkin nostin aina omaan sänkyyn, kun sen verran havahduin unesta. Menin usein jo 20 maissa lapsen kanssa unille ja mies kävi myös illan mittaan vauvaa nostamassa omaan sänkyynsä.
VastaaPoistaVauva siirrettiin omaan huoneeseen 7 kk iässä, kun neuvolassa alettiin painostaa yösyötöistä luopumiseen. Omaan huoneeseen siirto auttoi, sen jälkeen nukuttiin kaikki läpi yöt. Toki joskus oli levottomampaa, mutta en antanut periksi ja ottanut lasta viereen. Mielummin nukuin itse patjalla lapsen huoneessa.
Pinnasängystä luovuttiin n. 1-vuotiaana, tilalle tuli suht korkeareunainen sänky, josta lapsi ei hoksannut yrittää pois. 2-vuotiaana sit juniorisänkyyn. Ei tule edelleenkään viereen, vaikka pääsee sängystä pois tietenkin ;). Jos on kipeänä tms. menen nukkumaan viereen patjalle. Luulen, että nämä kikat (sitkeä nukuttaminen omaan sänkyyn, ei mahdollisuutta tulla vanhempien sänkyyn ym.) auttoivat siihen, että oma sänky on turvallinen oma unipaikka :).
Onneksi meidänkin muksut nukkuvat nätisti omissa sängyissään - en kerta kaikkiaan pysty itse nukkumaan, jos joku vääntelehtii ja potkii vieressä. Meillä lapset tulevat välillä aamuisin pötköttelemään äidin ja isin sänkyyn, ja se sallitaan, jos herätykseen on aikaa muutenkin enää vain puolisen tuntia tai vähemmän. Jos sen sijaan potentiaalista nukkuma-aikaa on jäljellä vielä tuntikin ennen herätystä, lapsi saatellaan takaisin omaan sänkyyn ja peitellään sinne. :)
VastaaPoistaMeillä tuo ainokainen on aina nukkunut omassa sängyssä, mutta meillä on koko perhe sen verran kuumaveristä sorttia että jos yritetään kaikki kolme samaan niin koko porukka kylpee hiessä.
VastaaPoistaVoisikohan joillakin omaa petiä vierovilla olla osa selitystä lämmönsäätelyssä? Ei käsittääkseni pienillä lapsilla vielä toimi yhtä hyvin kuin aikuisilla, jos yön aikana peitto karkaa ja lapsi havahtuu siihen että vilu niin aika loogistahan se olisi hakeutua vanhempien lämpöön?
Meillä on kaikki nukkuneet osan yötä vanhempien vieressä tai patjalla vanhempien sängyn vierellä. Isommat lopettivat sen noin kuusivuotiaina, joten katsotaan miten nuorimman kanssa käy, neiti on nyt 4v. Oon kyllä sanonut, että tuskin ne viereen nukkumaan tulee sitten enää kun on poika- tai tyttöystäviä, joten laiskana ihmisenä ihan sama missä nukutaan kunhan nukutaan ;)
VastaaPoista